Tämä kuuluu albumeihin, joista ajattelin sovinnolla luopua. Free jazz kun ei ole sitä ihan ominta musiikkia minulle. Koskapa pystybassoa soittava Barre Phillips on kuitenkin mukana monella arvostamallani kiekolla, päätin antaa äijälle vielä tilaisuuden ankkuroitua levyhyllyyni.
Vuonna 1934 San Franciscossa syntyneen, Eurooppaan 1960-luvun jälkipuoliskolla muuttaneen ja nykyisin kai Etelä-Ranskassa asustavan Barre Phillipsin diskografia ei voi olla herättämättä kunnioitusta. Useiden soolo- ja duokiekkojen ohella mies on osallistunut lukemattomiin muihin levytysprojekteihin. Minulle ehkä läheisimpiä ovat kimppahommat brittifonisti / -multi-instrumentalisti John Surmanin kanssa, eritoten aivan 1970-luvun alussa Dawn-merkille tehdyt The Trio -tallenteet (Surman, Phillips ja rumpali Stu Martin). Ja olipa mies mukana myös syksyllä 1969 purkitetulla Gongin esikoisalbumilla ”Magick Brother”.
Mitä odottaa basistin soolokiekolta, jolla ei ole mukana ensimmäistäkään apusoittajaa tai -soitinta? Tiedä häntä, mutta haastavalta tuo kuulostaa kuuntelijan – taatusti myös artistin -kannalta arvioituna. Let’s hear…
Selvän teki, ei muuta kuin kiekko takaisin hyllyyn, jonnekin sinne Pentanglen ja Pink Floydin väliin. Pidän kuulemastani, ainakin tällaisessa löylyjen jälkeisessä ’ambient-olotilassa’.
Ei ”Call Me When You Get There” mitenkään päällekäyvän ’free’ ole. Riitasointisten sävelvyöryjen sijaan tarjolla on hyvinkin seesteistä, harmonista ja vähäeleistä soitantaa. Phillips panee bassonsa elämään sekä jousella että ilman. Myös otelaudan koko skaala tulee hyödynettyä täysillä, alapään matalista murinoista ylärekisterin viuluimitaatioihin. Minkäänlaista itsetarkoituksellista virtuoositeettibriljeerausta en Phillipsin soitossa kuule.
Paikannimistä koostuva kahdeksan biisin kokonaisuus on matka artistin sielunmaisemiin. Välillä mennään vauhdilla, välillä hyvinkin rauhallisesti, aistit koko ajan avoinna. Tunnelmat, tempot ja sävel- / soitinkieli vaihtelevat reissun edetessä, samoin fiilikset kuuntelukertojen karttuessa. Tylsää ei taipaleella ole missään vaiheessa.
Vaikka levykotelon takakanteen on piirretty kartta avuksi matkaajalle, olen edelleenkin aika lailla eksyksissä. Päätepisteeksi merkityn Brewstertownin sijaan kun päädyn aina mökille Joutsaan.
No, jokaisella meistä on sielun navigaattorissa hieman eri koordinaatit…
—
Kaikkien jazz-diggareiden tuntemalla saksalaisella ECM-levymerkillä (ECM 1257) 1984 julkaistu ”Call Me When You Get There” on järjestyksessä seitsemäs Barre Phillipsin sooloalbumi. Levyn saatavuudesta CD-formaatissa en ole lainkaan varma.
Phillipsin bion löydät täältä http://www.allmusic.com/artist/barre-phillips-p9413/biography, diskografian täältä http://mysite.verizon.net/vze8f4kf/phillips.htm.
Filed under: Musiikki, Vinyyli | Tagged: free jazz, jazz | Leave a comment »
Retrokkiblog 