• Then there was one

    Tätä blogia päivittää säännöllisen epäsäännöllisesti Pekka Koskivaara – mm. Musa-, Folk&Country- ja Back Beat-taustainen musiikin ja vinyylin suurkuluttaja ja keräilijä.

    Retrokista löydät myös Keijo ”Keitsi” Lindgrenin muutaman vuoden takaisia kirjoituksia.

  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

  • Blogin tilastot

    • 132 751 hits

Pekka Tiilikainen & Beatmakers ”Salaperäinen”, 2019

”Kuka tässä laulaa”, kaikuu kysymys etätyöhuoneesta. Vastaan läppäri sylissäni, että kyseessä on Pekka Tiilikainen ja Beatmakers. Jään odottamaan viiltävää kommenttia – tunnenhan tapauksen yli 30 vuoden kokemuksella.

”Kuulostaa Reijo Taipaleelta”.

Hämmennyn, sillä tässä huushollissa korkealle arvostettu Taipale ei todellakaan ole ensimmäinen oma mielikuvani. Ehkä Pekka Tiilikaisen laulussa tarkasti kuunneltuna on jotain Taipalemaista, myönnän. Olen toki Tiilikaista ja Beatmakersia kuullut aikaisemminkin, puolihuolimattomasti, onhan yhtye aloittanut jo viime vuosituhannen puolella. Sijoitin yhtyeen silloin 60-luvulta alkaneeseen ja tässä maassa edelleen vahvana elävään beatperinteiseen: vähän rautalankaa, vähän pop’n’rollia, vähän perisuomalaista tanssilavaa, ulkoisia elkeitä unohtamatta. Reijo Taipaleeseen en beatperinnettä sen sijaan osaa yhdistää. No, lauluäänestähän tässä nyt puhutaan.

Mitä pidemmälle ”Salaperäinen” soi, sitä terävämmäksi muodostuu kuva Beatmakersista tanssilavat sytyttävänä Agentsien ja Yölinnun risteytyksenä, kumpaakaan tai tanssilavoja millään tavoin väheksymättä. Arvostan myös yhtyeen yhtenäistä soundia: Tiilikaisen omat kappaleet ja muutamat lainat (mm. alun perin Fatboyn ”Viimeinen juna kotiin” sekä hyvinhyvin tuttu ”Johnny Guitar”) saavat kokoonpanon käsittelyssä oman, beatmakersmaisen ilmeen. Sitä voisi kuvailla esimerkiksi adjektiiveilla reipas, rehti, konstailematon, vetävä ja vereväkin – jokaista kulmaa ei ole liian lipeväksi hiottu.

Kuulostaa Pekka Tiilikaiselta ja Beatmakersilta.

Pekka Tiilikainen & Beatmakers: Salaperäinen (TurenkiCD-14200-85, 2019)

Retrokki kuuntelee: Kepa Kettunen ”Gambler” (2015)

Kepa Kettunen1Suomen ykkösrumpaleihin lukeutuvan Jari ”Kepa” Kettusen toinen soolokiekko. Kuten edeltäjällään, miehen soittimena on kapuloiden lisäksi vänkä sähkökitara.

”Gambler” jatkaa Kepa Kettusen ensimmäisen, ”Long Prairie River” -albumin kaihoisan rautalangan hengessä. Vaikka teemana on edelleen villi länsi ja vähän siitä eteläänkin, Kettusen säveltämät tunteelliset melodiat purevat kyllä myös tummien aarnimetsien ja kaihoisan iltaruskon patinoimaan kuuntelijaan.

Ensimmäisellä kuuntelulla, muutaman biisin jälkeen, mieleen hiipi epäilys konseptin kestävyydestä: löytyykö yhdenmukaisesta kokonaisuudesta riittävästi variaatiota, valoa ja varjoa, taitoa ja tunnetta? Muuttuuko muu kuin melodia? Musiikin olisi kaiken järjen mukaan pitänyt sotkeutua yhdeksi pitkäksi rautalankarullaksi. Varsinkin, kun kaikki biisit ovat omia, aiemmin kuulemattomia.

Toistuva kuuntelu paljasti kuitenkin kummia.

Ensiksi: melodioissa on rutkasti samankaltaisia sielun syövereitä kouraisevia käänteitä. Suurisuuntaisten revitysten sijasta Kettunen luottaa vivahteisiin, pieniin eleisiin, silmäniskuihin, hymynkareeseen. Vaikka myös kitaransoittotaidollisesti täysin pätevää, Kettusen kosketuksessa on kalsean teknisen taituruuden sijasta lämpöä, jossain hellyttävää epävarmuuttakin. Kettusen lisäksi levyn kuuttatoista biisiä toteuttavat omalla vähäeleisellä mutta svengaavalla tavallaan mm. basisti Veede Sinivaara ja kitaristi Jaku Havukainen.

Toiseksi, edellisen jatkoksi ja sen johdosta: ”Gambler” kokonaisuutena puhuttelee luontevasti ja koskettavasti suomalaista luonnetta. Villistä lännestä muistuttavien urheiden sankarimelodioiden, kaihoisan meksikolaistrumpetin ja kiireisen lattarirytmin sekä kädenlämpöisten mollikäänteiden yhdistelmä maistuu kotoiselta, keinutuolilta ja räsymatolta.

Tuttuus ja ajattomuus tyynnyttää ja lohduttaakin. Repeat on ahkerassa käytössä.

Vaikka rautalanka ja instrumentaalimusiikki yleisemminkin voi tässä maassa tukevasti, eturiviin mahtuu hyvin yksi Kettunenkin.

Pekka

Kepa Kettunen: Gambler (Puuma Records PUUCD-019, 2015)

www.puumarecords.fi

www.runningmoose.fi