Levymessuilla Tikkurilassa 10.2.2013

Proge-Pekka Tikkurilan levymessuilla – vielä on väljää…

Seinäjoen levymessujen jatkeeksi pika-aikataululla järjestetty tapahtuma keräsi myyjiä kotimaan lisäksi Ruotsista ja Saksasta. Asiakkaitakin näytti riittävän!

Tikkurilan Vernissa oli pitkästä aikaa levymessujen areenana. Joskus vuosia sitten muistan käyneeni samassa paikassa enemmänkin soittimiin erikoistuneilla musiikkimessuilla, ja joskus toki keikoilla. Vernissan tila on kauniisti sanottuna intiimi ‒ tässä yhteydessä sanalla on kaksi merkitystä: tunnelma on innostuneen tiivis ja kohdallaan, toisaalta ainakin alkuryntäyksessä ahdas. Ja kauppiaitahan jäi loppuunmyynnin vuoksi rannalle. Vernissan kahvila tarjosi hengähdyspaikan.

Seinäjoen messuilta etelään laskeutuneet ruotsalaismyyjät kiinnostivat Keitsiä ja itseäni. Halpoja jenkkikiekkoja? Laarien ylijäämää poistohinnoin? Ei tällä kerralla. Sen sijaan hintatietoisia harvinaisuuksia Mellotronen-tiskillä, hieman arvelluttaviakin uudelleenjulkaisuja saksalaisdealerin laatikoissa, ja jostain nuo suomalaismyyjätkin aina kiinnostavia kiekkoja tiskeille kaivavat. Silmiinpistävää oli runsas vinyylitarjonta, varsinkin uudelleenjulkaisuja näytti riittävän. Välillä hinta ja kunto eivät oikein tuntuneet korreloivan.

”Suunnitelmissa on järjestää Vernissassa lisääkin messuja”, totesi puuhamies Marko Tuominen. Saman miehen käsiala näkyi edellispäivänä Seinäjoella, ja näkyy seuraavan kerran toukokuun alussa pidettävillä Hyvinkään messuilla. Juttutuokio Markon kanssa paljasti, että mies on järjestänyt messuja jo parikymmentä vuotta muutaman vuoden taukoa lukuun ottamatta. ”Sivutyö”, totesi mies kun tivasin mahtaako messujärjestäjänä puurtaminen olla pääasiallinen leipäpuu. ”Joskus tuli laskeskeltua mahtaisiko tällä pärjätä täysipäiväisesti, tulos oli kuitenkin negatiivinen.”

Messujahan Suomessa riittää lähes joka viikonlopulle. Siihen kun vielä ynnää messut Ruotsissa ja Hollannissa, pitää jo harjoittaa taulukkolaskentaa päällekkäisyyksien välttämiseksi. Markokin kertoi seuraavansa tarkasti Ruotsin messujen aikatauluja, ja limittävänsä omat messunsa niiden suhteen: ”Ruotsissa messut tuppaavat olemaan aina kuun lopulla.” Sen vuoksi Marko siirsi tänä vuonna Hyvinkään messut huhtikuun lopulta toukokuun alkuun, sillä kyllähän ruotsalaismyyjät vetävät myös maksavia ostajia. Suunnitelmia muistakin messuista on ollut: laivalla? ”Joskus on suunniteltu, samoin mietinnässä on ollut messujen järjestäminen Tallinnassa, mutta riittääkö ostajia?”

Vernissan messut olivat kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus ‒ meikäläisille osin siksikin, että ne järjestettiin käytännöllisesti katsoen kotiportailla.

Jatkoa odotellessa,

Pekka

PS. Lisää kevään levymessuja täällä

Advertisement

Millainen ihminen omistautuu vinyylille?

Vaikka verkko vilisee musiikkiblogeja, harvassa on niin mielenkiintoisia aineksia, että niitä tulisi seurattua säännöllisesti.

Itselleni yksi poikkeuksista on Eilon Paz -nimisen kaverin toimittama Dust & Grooves (www.dustandgrooves.com), ehkä aiheensa vuoksi: Paz esittelee blogissaan vinyylikeräilijöitä, pääasiassa USA:sta, joskus myös muualta. Kaveri on ammatiltaan käsittääkseni valokuvaaja, niinpä hän myös kuvaa tapaamiaan keräilijöitä kokoelmiensa parissa.

Ja mitä tyyppejä!

Samoin kuin Record Collectorissa esitellyillä keräilijöillä, myös Pazin kohteilla on erityispiirteitä (en tarkoituksella sano ”vinksahduksia”, sillä tuntuu, että kaikille keräilijöille vinyyli ja kunkin keräilykohde ovat elämää suurempia asioita – ja niinhän ne meille ovat). Jotkut keräävät vain sinkkuja, yksi ainoastaan Sesame Street -sarjaan liittyviä levyjä, toinen afrikkalaista vinyyliä.

Oma suosikkini tähän asti esitellyistä keräilijöistä on istanbulilainen, karussa kellarihuoneistossaan asuva Mustafa, jonka pääasiallinen keräilykohde on turkkilainen transvestiittiartisti Zeki Muren. Mustafa ei kuitenkaan ole ylläolevan kuvan kaveri; hän on Jonathan Toubin Brooklynista. Toubin tekee DJ-keikkoja, joilla soittaa harvinaisia soul-sinkkuja – ja tietysti kahmii levyjä aina kun voi. ”Hänen huoneensa on kammottava luola, täynnä päällekkäin pinottuja, merkkaamattomia sinkkulaatikoita, täydessä epäjärjestyksessä oleviin 12″-tuumaisiin sekoittuu vaatekappaleita…”. Toubin on siis poikkeus yleensä niin järjestelmällisten keräilijöiden joukossa.

Nyt Paz on kasaamassa keräilijöitä esittelevää kirjaa, jonka hän aikoo toteuttaa joukkorahoituksella Kickstarterin kautta: kirja toteutetaan, mikäli tarpeeksi moni sitoutuu rahoittamaan projektia, rahoitussumman voi itse valita. Tietysti jo yksikin rahakas riittää… Sijoitukselleen saa vastikkeen, joka riippuu rahoitussummasta: julkaistava kirja, t-paita, jne. Osallistuminen on superhelppoa, suosittelen!

Pekka