Retrokki kuuntelee: Tomi Salesvuo East Funk Attack ”Rhythm”, 2016

tomi-salesvuoHelppo. Sana, joka tulee etsimättä mieleen rumpali Tomi Salesvuon ja yhtyeensä toisen albumin rytmimusiikista. Melodisuutensa vuoksi helppo kuunnella, jykevän ja elastisen rytminsä vuoksi helppo naputtaa tahtia. Keikalla eittämättä myös helppo bailata – siis niille, jotka bailaavat.

Helppouden toinen puoli on toteuttamisen vaikeus: kuinka ladata kotimainen, osin instrumentaalinen funk niin ytimekkääksi, että kuuntelija ei kuuntele toteutuksen detaljeja ja tihrua mahdollisia stipluja, vaan uppoaa kokonaisuuteen. Siinä Tomi Salesvuo East Funk Attack kyllä onnistuu, sillä soittajat ovat instrumenttiensa huippuja (mm. Marzi ”Nile Rodgers” Nyman kitarassa ja Jarkkis Toivanen möyryävässä bassossa, säveltäjä Tomi Salesvuo aistikkaissa ja rynnivissä rummuissa – rooli tarpeen mukaan). Erityisesti ilahduttavat puhaltimet – Roope Löfllund ja saksofoni sekä Mari Talala ja trumpetti: tiukkaa kuin polttava sinappi.

70-luvulla sen aikaiseen mustaan musiikkiin uponneena ”Funk That War” ja ”Funky Friday” muistuttavat esimerkiksi Earth, Wind & Fire -yhtyeen sekä Princen kunnian päivistä. Ylevät melodiat, riemastuttavasti yhteen soiva yhtye, sielukas laulu. Soulhymni ”We Got It Good” on laulaja Anniina Karjalaisen solistinen näyttö. ”Love (I Need Your Love)”, ”Mr. Prince II” sekä “Funking It With J” vuoroon jytisevät, vuoroon porisevat, Marzi Nyman loistaa, jälkimmäisessä kosketinsoittaja Kasperi Kallio keittää maukkainta Booker T -reseptiään. Hypnoottinen rytmivyörytys ”Messed Up World” -biisissä tarjoaa Nymanin venytyksille ja tiheälle tykitykselle jopa heavyfunk-pohjan.

Kuvittelisin, että tällaiselle iloluontoiselle, taitavasti toteutetulle rytmimusiikille olisi näillä armottomilla aavoilla näinä armottomina aikoina tilausta. Good times!

Pekka

Tomi Salesvuo East Funk Attack: Rhythm (Satomusic SATOMUSIC 10, 2016, vinyyli + cd)

http://www.eastfunkattack.com/

Mainokset

Retrokki kuuntelee: Tears Apart ”Tears Apart” (Ilmaa 2014)

Tears ApartModernia suomalaista rhythm&bluesia länsirannikolta. Kantta myöten tyylikäs paketti.

Tears Apart tasapainoilee perinteen ja nykyajan keinulaudalla: sielultaan tummanpuhuvaa soulia ja rhythm&bluesia, ulosanniltaan beigeksi puleerattua, toisaalla kreemillä ja kertosäkeillä kuorrutettua.

Ensimmäiset kuulokuvat levyn aloittavasta ”Make It” -biisistä sijoittavat Tears Apartin jonkin designhotellin aulaan. Viileää, tyylipuhdasta, kiveä ja kromia, jalopuuta, vaaleaa nahkaa, kaikua ja kopinaa. Varsinaissuomalainen minussa esittää oletuksen: Suomen länsirannikko – Tears Apartin tapauksessa Turku – imee Ruotsista tyyliä ja tapaa, hengittää melkein samaa kookospallojen kyllästämää ilmaa. Siitä kansainvälinen tyyli, viileyden ja kohteliaan sydämellisyyden yhdistelmä. Saksofoni viiltää pintaan pienen särön.

”Saviour” ja ”Still In Love” ovat laiskan rauhallisia, tyynesti sykkiviä ja tarttuvia soul-pop-biisejä, välillä kuulas saksofoni piirtää levollisen kaaren. Täydellisiä hitaan sunnuntai-iltapäivän rytmittäjiä, tarttuvat kertosäkeet viestivät hittipotentiaalista.

Laulaja Lotta Svartsjö – yhtyeen dynamoksi oletettu – omaksuu välillä vaanivan, maanläheisen ja kohtalokkaan, eläimellisenkin roolin: ”Lazy Girl” vääntää Martti Wallasvaaran ilkeän kitarariffin varassa, sovitus jättää tilaa Petri Viitalan saksofonille ja Mikko Jakosen uruille. Samaa funk-veiviä vääntää myös ”Find Our Love”, kunnes kertosäkeessä noustaan Curtis Mayfield -falsettiin jousitaustoineen. Jalka napsuu.

”Tears” ja Svartsjö laulaa kevyesti kuin enkeli, biisi etenee kirkkaasti tikkaavan kitaran ja kuulaiden syntikoiden sekä kevyen perkussion varassa. Soul-progea? ”Stay” on kovin rauhallinen ja tyylikäs, akustisen kitaran ja sähköisten purskahdusten lisäksi ilmeisestikin Markus Perttula sparraa laulussa, kiehnäävä pehmo-soul.

”No One” on aika selkeä kunnianosoitus Stevie Wonderille ‒ rytmiryhmä Mikko Mäki, rummut ja Raine Hynninen, basso sekä Wallasvaaran rytmikkäät kitarakuviot kuljettavat biisiä, keikalla voi hyvinkin keittää! Video ko. biisistä yhtyeen kotisivuilla on kovin tyylikäs sekin. Kyllä Tears Apart oman paikkansa soul-pop-kentällä lunastaa, sieltä kaupunkilaisemmasta ja tuunatummasta suomi-soulin kulmasta. Jokunen karheampi tarttumapinta olisi voinut varmistaa syvemmän kouraisun.

Pekka

Tears Apart: Tears Apart (Ilmaa001, 2014)

www.tearsapart.com

facebook.com/lottasmusic