Lisäämme vanhoja Musa-juttuja sitä mukaa, kun koemme niille olevan tarvetta.
Retroa vai rockia?
Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.Vanhemmat jutut
Löydä omasi!
acid folk acid rock ambient americana aor beat blues blues rock britti-rock cabaret country country rock Detroit doowop Espanja fantasia folk folkpop folkproge folk rock free jazz funk fuusio garage hammond hard rock heavy metal hippie instrumentaali iskelmä jazz jazzlaulelma jazzrock kansanmusiikki keräily kitara krautrock laulelma levynkansi mod sixties pop post punk power-pop prog proge Progressive rock protesti psychedelia rhythm&blues rock rock'n'roll rockabilly Ruotsi-rock singer-songwriter singer/songwriter sixties rock soul space rock sunshine-pop suomi suomi-blues suomi-folk suomi-rock suomiproge sweden beat taide-rock teinipop tex-mex texas underground urku-jazz uusi aalto viihde vinyyli west coastVinyylihulluus ei ota laantuakseen
Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
Autossa soi
Nazz ja ”Open Your Eyes, the Anthology”
9.5.2017
Tunnetuin Nazz on tietty Todd Rundgrenin ponnahduslautana eikä suotta, sillä aikoinaan kolme albumia parin vuoden sisään tehtailleen yhtyeen tuotannosta valtaosa on Rundgren-sävellystä ja sanoitusta. Britti-rock ja -beat kuuluvat selkeästi bändin soitossa ja moniäänisessä laulussa: ensimmäinen levy, ytimekkäästi Nazz, on mainio yhdistelmä huikean melodisia pop-biisejä sekä dynaamista ja samalla raskaampaa, Who-, jopa Hendrix-vaikutteista rockia kitarasooloineen. Eikä ajankohtaisilta (1968) kokeiluiltakaan täysin vältytä.
Nazz Nazz sen sijaan kuulostaa äänitystä myöten hyvinkin erilaiselta. Tuntuu, että yhtye olisi palannut autotalliin, unohtanut tietoisesti hienostelut ja studion primitiivisetkin mahdollisuudet, ottanut mukaan pari kaveria ja pistänyt takamuksen liikkeelle. Rytmiikkaan rhythmiä, lauluun valkoista soulia, kitaraan sankaruutta. Dynamiikkaa löytyy edelleen Who:n mitalla, samoin harmonioita. Samalla paljastuu myös Rundgrenin kehityskaari: mukana on mahtavia pop-melodioita, jonka kaltaisista mies myöhemmin muistetaan – muun muassa. Ja sitten on yli 11-minuuttinen ”A Beautiful Song”, pienoissinfonia.
Nazz III muistuttaa jo Rundgrenin ensimmäisiä soolokiekkoja liehuvine, monipuolisine melodioineen ja valkoisen soulin harmonioineen. Isoja balladeja, muhkeita toteutuksia. Kaukana on ensimmäisen ja osin toisenkin levyn beat ja rock. Säveltäjä tuntuu löytäneen kutsumuksensa.
En erityisemmin välitä että useamman levyn kappaleet on sekoitettu yhdeksi kokonaisuudeksi – jollei kokoojalla ole tähän erityisen hyvää syytä ja näkemystä. Tämä ”Open Your Eyes” -antologia kertoo kuulohavaintojen muodossa Todd Rundgrenin uljaan kehityskaaren brittibiitistä innostuneesta autotallirokkarista mielikuvituksen rajoja rikkovaksi meloodikoksi. Tässä tapauksessa alkuperäisten albumien pilkkominen ja biisien uudelleenjärjestäminen puolustaa paikkaansa: jo ensimmäisellä ja varsinkin toisella Nazz-albumilla pilkahtaa suuri hempeiden melodioiden taitaja. Kaari on täysi.
Pekka
Sivut
Linkit
Löydä saitilta
Kirjaudu
Vastaa