In spite of us being two old school veterans, we also want to know what’s happening around us, at this very moment. Keep us updated, send in those review copies!
Tätä blogia päivittää säännöllisen epäsäännöllisesti Pekka Koskivaara – mm. Musa-, Folk&Country- ja Back Beat-taustainen musiikin ja vinyylin suurkuluttaja ja keräilijä.
Retrokista löydät myös Keijo ”Keitsi” Lindgrenin muutaman vuoden takaisia kirjoituksia.
In spite of us being two old school veterans, we also want to know what’s happening around us, at this very moment. Keep us updated, send in those review copies!
18.5.2023
Kahden kotimaisen, hyvinkin erilaisen duon hyvinkin samanhenkiset albumit.
Emma Salokosken ja kitaristi Jarmo Saaren ”Viileässä virrassa” ilmestyi joitain viikkoja sitten. Salokoski on tietty laulajana Suomen huippuja – eläytyvä, kuulas, äärimmäisen musikaalinen. Samat adjektiivit pätevät kitaristi Saareen. Tällä levyllä Saaren soitinrepertuaari on tavallistakin monipuolisempi: kielisoitinten lisäksi koskettimia, pasuuna, perkussioita, theremin… Luulisi, että tuolla kattauksella biisit olisivat tupaten täynnä ja tukossa, mutta ei, balanssi laulun ja soitinten kesken on täydellinen!
Omia, käsittääkseni uusia biisejä, muutama laina – hyvä kokonaisuus. Eniten jännitin, kuinka Salokoski ja Saari tulkitsevat Eino Leinon, Taisto Wesslinin ja Perttu Hietasen ”Nocturnen”. Vertailukohtanahan on toinen suvereeni duo, Vesa-Matti Loiri ja Peter Lerche. Ajatuksena uskalias, toteutuksena loistelias: vieressä istuvalta Loiri-intoilijalta kuuluu mutinaa muttei täystyrmäystä. Tulkitsen kehuksi. Musiikin ja tulkitsijoiden juhlaa koko levy.
Kati & Asko -duo on puolestaan Kati Salo ja Asko Keränen. Heidän parin vuoden takainen ”3 Step Andy” -albuminsa osui käsiin kirjastosta. Myös pääosin omia biisejä, Salokosken ja Saaren suomenkielisen musiikin vastapainoksi englanniksi laulettua. Luontevasti, lisään. Yhtä luontevasti kuin 22-Pistepirkonkin, Keräsen pääasiallisen työllistäjän. Ajattomia, herkkiä biisejä, akustisvoittoisesta ja melodisesta musiikista mieleen juolahtaa Fleet Foxes, vähän myös Tuomo & Markus, jossain Neil Young. Suomalaista americanaa siis, ryyditettynä mm. viululla ja kontrabassolla. Salon ja Keräsen kuiskaileva laulutyyli, miellyttävän raukea kitarointi – pitänee ostaa levy jostain, kun tuntuu kestävän toistuvaa kuuntelua.
Pidä blogia WordPress.comissa. WP Designer.
Vastaa