In spite of us being two old school veterans, we also want to know what’s happening around us, at this very moment. Keep us updated, send in those review copies!
Mainokset
Then there was one
Tätä blogia päivittää säännöllisen epäsäännöllisesti Pekka Koskivaara – mm. Musa-, Folk&Country- ja Back Beat-taustainen musiikin ja vinyylin suurkuluttaja ja keräilijä.
Retrokista löydät myös Keijo ”Keitsi” Lindgrenin muutaman vuoden takaisia kirjoituksia.
Vanhemmat jutut
Löydä omasi!
acid folk acid rock ambient americana aor beat blues blues rock britti-rock cabaret country country rock Detroit doowop Espanja fantasia folk folkpop folkproge folk rock free jazz funk fuusio garage hammond hard rock heavy metal hippie indie indierock instrumentaali iskelmä jazz jazzlaulelma jazzrock kansanmusiikki keräily kitara krautrock laulelma levynkansi mod sixties pop post punk power-pop prog proge Progressive rock protesti psychedelia rhythm&blues rock rock'n'roll rockabilly Ruotsi-rock singer-songwriter sixties rock soul space rock sunshine-pop suomi suomi-blues suomi-folk suomi-pop suomi-rock suomiproge sweden beat tex-mex texas underground urku-jazz uusi aalto viihde vinyyli west coast
Mainokset
Autossa soi
27.6.2018
multi-instrumentalisti Maartin Allcockin ”OX15” vuodelta 1999 – soolokiekko runsaine vierailijoineen. Allcock on ehkä parhaiten tunnettu sekä Fairport Convention- että Jethro Tull -muusikkona, kitaristina ja kosketinsoittajana. Nykyään mies näyttää olevan oma herransa kotikonnuillaan Oxfordshiressä, johon tämän levyn nimikin viittaa.
Musiikissa on iloinen, iloitteleva pohjavire, muusikot ovat niin läpimusikaalisia, että reippaat positiivissävyiset, pääosin instrumentaaliset folk- ja folkrock-biisit – suurin osa Allcockin omia – suorastaan lentävät. Rytmiä siivittää Gerry Conway, varsinainen konkari. Sivuosissa vilahtavat myös Ian Anderson, Clive Bunker ja Troy Donockley. Viulisti Chris Lesliellä (mm. Fairport Convention) on iso rooli Allcockin sparraajana. Esimerkiksi Allman Brothersien tutussa ”Jessicassa” Leslien ja Chris Haighin viuluissa sekä Allcockin kitaroissa on sekä sähäkkyyttä että äärimmäistä melodisuutta – loistava veto!
Soundissa häivähtää Allcockin moninkertaisesti äänitetyt kitarat ja koskettimet. Onneksi soittamisen riemu voittaa teknologian. Mainio albumi!
Pekka
Sivut
Linkit
Löydä saitilta
Kirjaudu
Vastaa