In spite of us being two old school veterans, we also want to know what’s happening around us, at this very moment. Keep us updated, send in those review copies!
Retroa vai rockia?
Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.Vanhemmat jutut
Löydä omasi!
acid folk acid rock ambient americana aor beat blues blues rock britti-rock cabaret country country rock Detroit doowop Espanja fantasia folk folkpop folkproge folk rock free jazz funk fuusio garage hammond hard rock heavy metal hippie instrumentaali iskelmä jazz jazzlaulelma jazzrock kansanmusiikki keräily kitara krautrock laulelma levynkansi mod sixties pop post punk power-pop prog proge Progressive rock protesti psychedelia rhythm&blues rock rock'n'roll rockabilly Ruotsi-rock singer-songwriter singer/songwriter sixties rock soul space rock sunshine-pop suomi suomi-blues suomi-folk suomi-rock suomiproge sweden beat taide-rock teinipop tex-mex texas underground urku-jazz uusi aalto viihde vinyyli west coastVinyylihulluus ei ota laantuakseen
Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
Autossa soi
Merit Hemmingson
2.7.2017
ja ”EQ” vuodelta 2011 – kiitos Pekka Laineen, joka soitti ”Pastoral Gryning” -biisin ohjelmassaan. Urkuri Hemmingson oli toki tuttu jo jos ei nyt vuosikymmenten niin ainakin vuosien takaa. Albumitrionsa ”Huvva”, ”Trollskog” ja ”Bergtagen” 70-luvun alusta yhdisti ruotsalaisia kansanmelodioita sähköiseen biittiin. Saman teki hieman myöhemmin kotimainen Karelia ja ”Suomi-Pop”. Tuon albumitrion edeltäjillä tulkintansa oli vielä kovin kevyttä vaikkakin hyvin groovaavaa, biisit tanssittavia instruversioita ajan listahiteistä.
Muutama albumi mm. Dana Dragomirin kera, teemakiekkoja, vierailijoita, virsiä – ei Hemmingson myöhemminkään ole laiskotellut. Silti vuoden 2006 ”Touch”-levystä tuntuu alkaneen Hemmingsonin renessanssi. Sen ovat kruunanneet ”EQ”, ”Hommage till Jan” (Jan Johansson siis) ja viime vuoden ”Merit”.
Niissä jokaisessa on syvyyttä, henkisyyttä, mystisyyttäkin. ”EQ” henkii samanlaisia tunnetiloja kuin Jukka Gustavssonin musiikissa oli Wigwamin alkukaudella ja joillakin hänen myöhemmillä soolokiekoillaan. Myös Gary Brookerin ja Matthew Fisherin pastoraalisuus kulkevat samoja polkuja. Hemmingsonin urut soivat välillä kirkkaasti korkeuksissa, välillä sukelletaan mielen tummiin syvyyksiin. Musiikki juhlii nöyrästi elämän kiertokulkua. Nuoremman polven muusikot Peter Morén (Peter, Bjorn & John), basso, ja Lars Skoglund (Laakso, Lykke Li), rummut, jykevöittävät joitain kappaleita tarkoin harkituilla iskuilla.
Tähti on kuitenkin Hemmingson.
Pekka
Sivut
Linkit
Löydä saitilta
Kirjaudu
Pidä blogia WordPress.comissa. WP Designer.
Vastaa