• Then there was one

    Tätä blogia päivittää säännöllisen epäsäännöllisesti Pekka Koskivaara – mm. Musa-, Folk&Country- ja Back Beat-taustainen musiikin ja vinyylin suurkuluttaja ja keräilijä.

    Retrokista löydät myös Keijo ”Keitsi” Lindgrenin muutaman vuoden takaisia kirjoituksia.

  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

    acid folk acid rock ambient americana aor beat blues blues rock britti-rock classic rock country country rock etno fantasia folk folkpop folkproge folk rock funk fuusio garage hammond hard rock hippie improvisaatio indie indierock instrumentaali iskelmä italoproge jazz jazzlaulelma jazzrock kansanmusiikki keräily kitara laulelma mod sixties new wave pop post punk power-pop power-rock powerpop prog proge progressiivinen folk Progressive rock protesti psychedelia rautalanka rhythm&blues rock rock'n'roll rockabilly Ruotsi-rock singer-songwriter sixties rock soul southern rock space rock sunshine-pop suomi suomi-blues suomi-folk suomi-pop suomi-rock suomiproge sweden beat underground urku-jazz uusi aalto viihde vinyyli west coast
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-päivityksistä.

  • Blogin tilastot

    • 149 794 hits

Keitsi kiertää maailmaa: Gotic ”Escenes”, 1978, Espanja

Tällaiselta ”Escenes” näyttää edestä…

Kylläpä on kiekossa koreat kannet, ihan sieltä upeimmasta päästä. Visuaalinen hekuma on jo varma nakki, mutta vasta audio-etuliitteellä espanjalainen Gotic ansaitsisi paikan Retrokin laatumusiikille pyhitetyssä blogissa. On toki jo ansainnut, sillä muussa tapauksessahan tämä arvio olisi jäänyt meikäläiseltä vääntämättä… 

Espanja on ehdottomia lempparimaitani progressiivisen rockin saralla. Metkaksi asian tekee se, että isommassa mittakaavassa ns. edistyksellistä rockmusiikkia alettiin vääntää maassa vasta 1970-jälkipuoliskolla, Francon 35 vuotta kestäneen diktatuurin ja siihen liittyneen sensuurin päätyttyä. Vuosien 1975 – 1980 välisenä aikana Espanjassa julkaistiinkin useampia satoja hienoja, musiikillisesti kunnianhimoisia kiekkoja.

Maantieteellisistä, kielellisistä ja kulttuurillisista eroavaisuuksista / erityispiirteistä johtuen myös tyylisuuntauksien rikkaus on poikkeuksellisen suuri. Espanjalaisen rokin, folkin, jatsin jne. sijaan kannattaisikin ehkä puhua andalusialaisesta, katalonialaisesta, galicialaisesta, asturialaisesta ja baskien omaehtoisesta populaarimusiikista. Oman rikkansa rokkiin tuo vielä tietoisuus siitä, että Espanja on Euroopan suurin Etelä-Amerikasta ja Afrikasta tulevien siirtotyöläisten vastaanottajamaa.

Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi korvat avoinna elää. Onneksi minulla on ollut erinomainen vaihtokumppani ja sydänystävä Zaragozassa jo kohta 15 vuoden ajan. Terveisiä vaan Granadon Joselle, joka muuten on kirjoittanut kirjan espanjalaisesta hard rockista ja heavy metalista tittelillä ”Larga vida al Rock and Roll – Historia del Hard Rock y el Heavy Metal en Espana 1970 – 2002”.

Mutta nyt takaisin alkuperäiseen aiheseen.  Yhden ainoan pitkäsoiton aikaiseksi saanut barcelonalainen instrumentaalibändi Gotic on siinä mielessä hieman outo lintu, ettei sen musiikissa juurikaan kuulu espanjalainen alkuperä. Ainakaan mitenkään korostetusti. Sokkokuuntelussa kiekko saattaisi mennä jopa suomalaisesta.

Melodista sinfonista progea ja jazz-rockia sekä taidokkaasti että kiitettävän monipuolisesti yhdistelevää ”Escenes”-albumia on verrattu usein ”The Snow Goose” -ajan Cameliin. Myös Focus, PFM ja Gentle Giant ovat tulleet useammallekin kuuntelijalle mieleen. Yhtäläisyyksiä toki on, ei kuitenkaan häiritsevässä määrin. Aavikkojuhdan ja lumihanhen kloonauspuheet jääkööt omaan arvoonsa.

Jännää bändissä on myös se, että kitaran tai kosketinsoittimien sijaan musiikkia dominoi Jep Nuixin heleäsointinen huilu. Täytyy tosin myöntää, että B-sivun loppupuolella miehen sävelryöpyt alkavat jo hieman pitkästyttää. Itse asiassa pitäisin levystä vieläkin enemmän, jos soolo-osuuksia olisi jaettu hieman tasapuolisemmin.

Omissa korvissani ”Escenes”:in parhaat palat ajoittuvat heti levyn alkuun. Kiemuraisen iloluontoisella teemalla käynnistyvä ja päättyvä, siinä välillä maalailevaan fiilistelyyn syventyvä ”Escenes de la terra en festa i de la mar en calma” osoittaa jo kättelyssä, ettei kyseessä ole mikään tusinabändi / -levy. Heti perään seuraava jatsahtava, tunnelmaltaan avausuraa tummasointisempi ”Imprompt -1” puolestaan todistaa, että myös kosketinsoittaja Jordi Vilaprinyo ja kitaristi Josep Albert Cubero ovat kumpainenkin petoluokan pelimanneja.

Hieno levy tämä ”Escenes”. Ei kuitenkaan aivan parasta mitä Espanjalla on progediggarille tarjota. Niihin todellisiin helmiin palaan taatusti tuonnempana.

Gotic-yhtyeen ainoaksi jäänyt albumi ”Escenes” ilmestyi 1978 espanjalaisella Movieplay-merkillä (17.1302/6). Ensimmäisen CD-julkaisun se sai niin ikään espanjalaisella PhonoMusicilla (CD 1204) vuonna 1988. Nyttemmin markkinoille on tullut myös korealainen ’Mini-LP’ CD-painos.

Bändin jäsenistä ei ole tihkunut hirveästi infoa. Sen verran kuitenkin tiedän, että basisti Rafael Escoté oli vakiojäsen Icebergin tuhkasta syntyneessä fuusiobändi Pegasuksessa, kitaristinaan legendaarinen Max Sunyer (Sune).

Goticista ja ”Escenes”:in herättämästä ihastuksesta voit lukea lisää esimerkiksi täältä http://www.progarchives.com/artist.asp?id=618.

…ja tällaiselta takaa.

Jätä kommentti