• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Pekka kuuntelee: Pave’s Mistakes, 1980

paveMutta hetkinen! Pave – siis Pave Maijanen – kuuluuko hän nyt Retrokin aihepiiriin?! Ehkäpä myöhäisemmät levyt eivät kuulu, tämä ensimmäinen soolokiekko solahtaa mielestäni hyvinkin näihin ”unohdettuihin” ja ”arvostamattomiin” helmiin.

Pari vuotta Royalsin hajoamisen jälkeen julkaistu ”Pave’s Mistakes” sai aikanaan jonkin verran huomiota. Itse soitin sitä silloisessa Sturen Levyssä huomattavan paljon – myös Lehtirannan Eki, silloin Sturen Levyssä ja Back Beatissa, arvosti kiekkoa suuresti. Taisimme haastatellakin miestä, en tosin muista mihin tarkoitukseen. Pave vaikutti mutkattomalta ja nöyrältä kaverilta.

Soolo vai bändi?

Sooloksi ”Pave’s Mistakes” -kiekkoa voi kutsua. Biisit ovat luonnollisesti hänen käsialaansa, soittajien ydinryhmä on yhtä kuin Pave (laulu, basso, kitarat), Jyrki ”Muta” Manninen (kitara) ja Keijo Hirvonen (rummut).  Soolovaikutelmaa korostaa vielä takakannen piirros, tekijänä Paven vaimo Liisa. Erona Paven myöhempään tuotantoon kappaleiden kieli on englanti.

Biiseissä kuuluvat vielä Paven edelliset virstanpylväät, Rock’n’Roll Band vähemmän, Royals vähän enemmän. Esimerkiksi ”Mistakes” ja ”Coward” vaihtelevine tahtilajeineen ovat proge / jazzrock-perua. Avausbiisi ”Crowd of Nonsense” antaa osviittaa popimmasta tulevaisuudesta, vaikka hyvin jytkyvässä biisissä tavallista enemmän asennetta onkin. Muistelen että tämän soololevyn aikoihin Pave oli innoissaan ”El Locon” ja ”Deguellon” aikaisesta ZZ Topista – siltä suunnalta yhtyeeksi myöhemmin muotoutunut Mistakes vaikutteensa alussa ammensi. Kuvittelen tälläkin levyllä kuulevani ZZ Top-vaikutteita siellä täällä muutamassa junttausjaksossa, vaikka toki näillä pohjoisen boogiemiehillä huomattavasti kevyempi, monimuotoisempi ja melodisempi ote onkin.

Yksinkertaisin kappaleista on Paven elämäkerta ”10 Years Boogie” – mallia ”I was born in Louisiana”, nyt ”I was born in Lappeenranta”, heh. Hauskat sanat viittauksineen Paradiseen, Royalsiin, Feveriin ja Rock’n’Roll Bandiin. Ykköspuolen viimeinen ”And the Mother Loves the Child” on mielestäni yksi Paven kaikkien aikojen parhaita biisejä. Hidas, pohdiskeleva, kitarajamitukseenkin sopiva jäntevä rakenne a la Neil Youngin ”Down by the River”, kantaaottavat sanat, kohottava, jopa ylevä kertosäe – upea suoritus.

”Start the Engine”, kakkospuolen aloitus on juuri sitä mitä nimi sanoo: lähes instrumentaali rock / jazzrock-harjoitus – voisi muuten olla Dave Lindholmin Bluesounds-kynästä. Muta Mannisen hieno slide-soolo! ”Good Night” on sähköinen tango kitarakertosäkeineen – olikohan tämä sinkku? Biisistä ei ole pitkä matka iskevään ”Pidä huolta” -moodiin. Kaukaista sukua Beatlesien ”Oh Darling!” -biisille oleva ”Raining Again” sekä J.J.Cale-shuffle ”Cafe on the Road” pohjustavat maaperää kiekon lopetukselle: akustinen, jousilla koristeltu ”Going on with My Badself”.

Kokonaisuutena: musiikillisesti monipuolinen, soitannollisesti tarkoituksenmukainen ja jämäkkä albumi, ilman turhia krumeluureja. Sitten kieleksi vaihtuikin suomi.

Räimettä peliin

Osasta tälläkin kiekolla vaikuttaneista soittajista muotoutui sittemmin MistakesJyrki ”Muta” Manninen, Risto Hankala ja Jan Noponen.  Mistakesin juureva tyyli ja varsinkin Mannisen mehukas slide iskivät keikalla kovaa – Hankalan basso ankkuroi Mannisen kitaran urahtelut ja Duane Allman-maiset heleän melodiset ja liukkaat soolot, vauhtia piiskasi Noposen ilmavasti svengaava rummutus. Ei muuten ihme, että Noponen paikkasi huomattavan hyvin Ronnie Österbergin jättämää aukkoa Wigwamissa 1990-luvulla.

Todistin yhtyeen muutamaa varhaista keikkaa sekä pääkaupungissa että jossain kauempana lavalla. Niiden perusteella uskallan esittää rajun väitteen: hitti pilasi hyvän bändin! Toki ”Pidä huolta” toi rahaa ja vauhditti Paven myöhäisempää uraa ja suurempaa kansansuosiota, mutta samalla karkotti harrastajia.

Pave’s Mistakes (Hi-Hat HILP 140, 1980), onkohan tätä muuten julkaistu CD:nä laisinkaan?!

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.

Pave Maijaselta julkaistiin viime vuoden puolella juhlaboksi, 60 vuotta tuli täyteen. Samoin uusi soololevy ”Kaikessa rauhassa” ilmestyi viime vuonna. Muta Manninen soittanee edelleen Wishbone Ashissa, Risto Hankala oli ainakin jossain vaiheessa – siis pitkälti Havana Blacksin jälkeen – äänityshommissa, Jan Noponen tekee sävellyksiä ainakin erilaisiin teatteriesityksiin.

2 vastausta

  1. Hieno arvio, Pekka!

    Juuri hiljattain kuuntelin itsekin tämän samaisen kiekon, ja ihmettelin kuinka sen erinomaisuus on aikanaan jäänyt huomaamatta. Toki Good Night -sinkkua piti aikanaan metsästää, siinä kun taustalla soittaa vielä eri porukka, Lappeenrantalainen Farout.

    Sittemmin Good nightin albumiversiosta tehtiin peräti (tuolloin niin muodikas) 12-tuumainen maksisinkkukin. Koko levystä tuli 2-on-1 CD-versio joskus 90-luvulla, niputettuna ”Pidä Huoltan” kanssa ja tilanpuutteen vuoksi CD:ltä jätettiin yksi raita pois!

  2. Moi Pertti!

    En muistanut, että Good night -sinkulla soittaa eri kokoonpano – enkä todellakaan tiennyt että kyseessä on Farout! Silloin taisin kuvitella, että sinkun on tehnyt Pave itsekseen…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: