Pacha And Pörsti ”Sea of Mirrors”, 2023

Johanna Juhola “A Brighter Future”, 2023

Olen hämmästellen seurannut Yleisradion erikoisohjelmien alasajoa ja Ylen muuttumista soittolistojen varassa pyöriväksi taustahälinäksi. Kaupallisilla kanavilla sen vielä ymmärrän, sillä niille ”ohjelmat” ja musiikki ovat ainoastaan mainosalustoja, jotka pitää toteuttaa niin kustannustehokkaasti kuin mahdollista. Siispä kaksi juontajaa lörpöttelee keskenään niitä näitä, ilman sen kummempaa sisältöä tai tarkoitusta, puhumattakaan asiantuntijuudesta ja informaation välittämisestä.

Yleisradion rahoitus ei tule mainoksista, vaan meidän kaikkien lompakoista.

Missä esimerkiksi nämä nyt esiteltävät erinomaiset levyt pääsisivät julkisuuteen? Missä niitä käsiteltäisiin asiantuntevasti ja innostuneesti? Kuinka mahdolliset levyjen ostajat kuulisivat niitä? Miten voitaisiin varmistaa suomalaisen, pienempiin yleisöihin vetoavan musiikin ja julkaisujen tulevaisuus?

Hämmentävää, että julkisen palvelun kanava – jolla lisäksi on sivistyksellinen velvoite – ei palvele heitä, joilla olisi aikaa, mielenkiintoa ja mahdollisuuksia tukea kotimaisia, omaäänisiä musiikintekijöitä ja -tuottajia. Toistan: hyvin hämmentävää!

Kiitos siis kaikille teille, jotka lähetätte levyjänne – yritän parhaani mukaan esitellä ja arvioida niitä. Pienikin julkisuus lienee hyödyksi, nyt sitä saavat suomalais-italialainen proge ja suomalainen harmonikkataituruus.

Kimmo Pörstin tapauksessa olen aikaisemmilla levyillä tottunut kokonaisuuksiin, olipa yhdistävänä tekijänä sitten tekstiaihe, toistuva teema tai instrumentaatio. Näinhän progessa usein on. Selkeä punainen lanka on koonnut biisit yhteen, vaikka kappaleissa itsessään onkin ollut vaihtelua sekä soinnillisesti että soittajakaartissa.

Uskoisin, että ”Sea of Mirrors” on syntynyt osin päällekkäin kumppanusten edellisen albumin teon kanssa (”Views from the Inner World”) – tosin tällä kertaa suurimman vastuun sekä musiikista että instrumenteista kantaa multi-instrumentalisti Rafael Pacha. Musiikissa on paljon samaa kuin noin vuosi sitten ilmestyneellä edeltäjällään: kauniita melodiakaaria, kuulasta laulua, sinfoniselle progelle tunnusomaisia monikerroksisia kosketin- ja syntikkamattoja ja -sooloja, irkku- ja itämaisia sävyjä. Puhaltajat Marek Arnold ja Olli Jaakkola värittävät kaihoisilla sävelillään. Kappaleet ovat syntyneet paljon tiiviimmässä porukassa kuin monet muut Pörstin vetämät projektit.

Koska kyse on pääosin instrumentaalisesta progesta, vaarana on, että ilman intensiivistä keskittymistä musiikki jää taustalle. Olen soittanut levyn toistakymmentä kertaa. Havahtuessani muun tekemisen taustalla soivaan musiikkiin hämmennyn kerta toisensa jälkeen: onpa kaunista ja kekseliästä! Rytminvaihdoksia, sulavia kitarasooloja, tarttuvia teemoja, jämäkkää rytmiä.

Löydän myös uutta: ”Shipwreck” lähestyy King Crimsonin intensiivistä ja klaustrofobistakin junttausta ja tiukkoja käänteitä – tätä tyylisuuntaa en muista Pörstin ja kumppaneiden aiemmin suuremmin harrastaneen? Kaiken kaikkiaan hieno levy!

Johanna Juholan ”A Brighter Future” on Pachaa ja Pörstiä selkeämmin kokoelma ”musiikillisia pienoistarinoita, maisemia maalaavia tunnelmien välittäjiä”, kuten saatekirjeessä lukee – ”musiikkityylimäärittelyt jätetään kuuntelijoiden ja toimittajien vastuulle”. Niinpä albumi onkin aika villi keitos erityyppisiä instrumentaalisia tarinoita, pääosassa luonnollisesti Juholan harmonikka.

Tämän levyn kuuntelua avittaa suuresti levyn mukana tullut saatekirje, jossa Johanna kertoo sävellystensä synnystä ja taustoista. Herää kysymys, olisiko nämä ollut syytä painattaa levyn kansiin tai lisätä mukaan vihkonen?

Intensiivinen kuuntelu ja vilkas mielikuvitus toki kutittavat kuuntelijan omia aivonystyröitä ja herättävät henkilökohtaisia mielleyhtymiä.

On Japanin pelihallien inspiroimaa hektistä sykettä (”Pachinko Sensei”), elektronisten kokeilujen aikaansaamia teknobileitä (”Elektroniikkakerho”), elokuvamaista maalailua (”Micro Wave + House Band”) – selitykset totta vieköön avaavat biisejä aivan uudella tavalla! Esimerkki: ””Viimeiset jamit” tapahtuvat oikein viihtyisässä muusikoiden vanhainkodissa, johon lopulta joskus pääsen. Kerhohuoneella soivat loputtomat jamit, mutta yhdellä toisensa jälkeen alkaa lopulta biisit hidastua ja lopulta soitto pysähtyy.”

Toki Juholan musiikki toimii sellaisenaankin, ilman selityksiä. Vaikkapa kaihoisa ”Lähiökesä” – biisin nimi kuvaa hyvin musiikin rauhallista ja raukeaa kesätunnelmaa, taustalla taitaa kuulua leikkikentän ääniä. Tähän tunnelmaan ja muistoihin voi hyvin uppoutua!

Vaikka harmonikka on hyvin perinteinen soitin, Juhola ja levyn muut soittajat (Oona Sinkko, harmooni ja piano, Juuso Hannukainen, lyömäsoittimet, Sara Puljula, basso, Roope Aarnio, kitarat ja mandoliini, Teemu Korpipää, samplet ja ohjelmointi, Venla Ilona Blom, nimibiisin sanaton laulu) asemoivat sitä instrumentaatiolla uudelleen: on syntikkaa, sampleja, sähkökitaraa… tähtenä loistaa kuitenkin Juholan harmonikka: ei pelkkää harmonikkahaikeutta, vaan myös väkevämpiä tunnelmia!

Pacha And Pörsti: Sea of Mirrors (Seacrest SCR-1044, 2023)

Johanna Juhola: A Brighter Future (Nordic Notes NN178, 2023)