Free Design @ Shindig

free designJa peräti lehden kannessa! En kuitenkaan valita, sillä juttu sai minut kaivamaan esiin espanjalaisen Siesta-merkin vuosikausia sitten julkaisemat kolme Free Design -kokoomaCD:tä.

60-luvun lopulla vaikuttaneena lauluyhtyeenä Free Design eittämättä kuuluu Shindig-skuuppiin – musiikillisesti sisarukset Chris, Sandra ja Bruce sekä myöhemmin myös Ellen Dedrick osuvat sinne miedomman rasvaprosentin harmonioitsijoihin. Tosin vuosikymmenen vaihtuessa seiskalla alkavaksi yhtyeen – ja ennen kaikkea Chris Dedrickin sävellys- ja sovitustaitojen – kehittyessä myös musiikki sai uusia, innostavia ulottuvuuksia.

Alkuaikojen aika puhtoiset ja suoraviivaiset Peter, Paul & Mary -vaikutteiset originaalit ja coverit saivat kehittyneempiä, jopa kokeellisia sävyjä. Parhaimmillaan Free Designin kappaleet ja laulusovitukset lähestyivät Brian Wilsonin jo muutamia vuosia aikaisemmin luomia vokaali-innovaatioita: upeita, moniäänisiä harmonioita, ei-enää-niin-selväpiirteisiä biisirakenteita… muottia ei kuitenkaan rikota vaikka vokaalirajoja venytetään. Tukea saadaan taustoista, joilla ammattitaitoaan esittelevät tuon ajan parhaat studiomuusikot.

Wilsonin veljesten lisäksi myös Association-yhtye muistuu mieleen, ja olihan noita muitakin: The Parade, Golden Gate, Gordian Knot, Curt Boetcherin viritelmät Sagittarius ja Millennium, Sunshine Company, Critters, Cowsills, Collage,  Harper’s Bizarre, Fifth Dimension, jopa Brothers Four ja luonnollisesti Mamas & Papas. Free Design oli kuitenkin selkeästi monia mainittuja yhtyeitä omaperäisempi – sen erotti toki monista muista sunshine-pop-yhtyeistä myös se, että naruja eivät vedelleet ulkopuoliset tuottajat, sovittajat ja säveltäjät, vaan homma hoitui perheen kesken.

Light In The Attic -merkki on julkaissut alun perin Enoch Lightin Project 3 -labelilla ilmestyneitä levyjä uudelleen CD:nä ja MP3-muodossa – ainakin tällä hetkellä formaatit ovat nuo, itse odotan jostain noita vinyyleitä tupsahtavaksi…

Pekka

PS. Jo silloin, kun nuo Siestan kokoomaCD:t hankin, ihmettelin miksi albumien biisit oli siroteltu sikin sokin kolmelle kiekolle. Joku löyhä teema kultakin levyltä löytyy, mutta mieluummin olisin ottanut biisit alkuperäisessä järjestyksessä, tällainen vanha, kaavoihin kangistunut, alkuperäisiä radikaalisti uudistaviin konsepteihin nuivasti suhtautuva jäärä kun olen.

Mainokset