• Then there was one

    Tätä blogia päivittää säännöllisen epäsäännöllisesti Pekka Koskivaara – mm. Musa-, Folk&Country- ja Back Beat-taustainen musiikin ja vinyylin suurkuluttaja ja keräilijä.

    Retrokista löydät myös Keijo ”Keitsi” Lindgrenin muutaman vuoden takaisia kirjoituksia.

  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

    acid folk acid rock ambient americana aor beat blues blues rock britti-rock cabaret classic rock country country rock fantasia folk folkpop folkproge folk rock funk fuusio garage hammond hard rock heavy metal hippie improvisaatio indie indierock instrumentaali iskelmä jazz jazzlaulelma jazzrock kansanmusiikki keräily kitara laulelma levynkansi mod sixties new wave pop post punk power-pop powerpop prog proge progressiivinen folk Progressive rock protesti psychedelia rautalanka rhythm&blues rock rock'n'roll rockabilly Ruotsi-rock singer-songwriter sixties rock soul southern rock space rock sunshine-pop suomi suomi-blues suomi-folk suomi-pop suomi-rock suomiproge sweden beat underground urku-jazz uusi aalto viihde vinyyli west coast
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

  • Blogin tilastot

    • 144 247 hits

Forwardman ”The Brass Bandit Transaction”, 2022

Se meni näin: sain Facebook-viestin Sakari Viittala -nimiseltä kaverilta. Kysymyksensä kuului – sen jälkeen, kun Sakari oli varmistanut, että olin Retrokkiblogia ylläpitävä tyyppi – millä perusteella kirjoitan arvioita blogiin. Ja kiinnostaisiko hänen Forwardman-aliaksella julkaistava uusi levynsä? Itsetuntoa hiveli myös Sakarin maininta, että Retrokkiblogi oli ainoa taho, jota hän lähestyi.

Vastasin, että kaikki kiinnostaa, mutta suosin fyysisiä soittokappaleita, koska digimaailma tulvii muutenkin ylitsevuotavasti musiikkia. Ajatukseni – ehkä näin jälkeenpäin ajateltuna harhainen, oli, että jos ja kun on nähnyt vaivaa tuottaakseen käsin kosketeltavan objektin, on enemmän vakavissaan kuin ”vain” ladatessaan tuotoksensa nettiin.

Sakari ei luovuttanut vaikka totesikin, että fyysistä äänitettä ei ole luvassa: ”tässä linkki ”The Brass Bandit Transaction” -levyyn, ole hyvä. Olen myös tehnyt pari videota, tässä linkit niihinkin.”. Luonteeltani pedantti ja vastuuntuntoinen kun olen, en kohteliaitten sanakäänteitten ja periksiantamattomuuden jälkeen kehdannut olla klikkaamatta. Vaikka myöhemmin olenkin kuullut, että suurin piirtein viittäkymmentä arviopyyntöä kohti yksi edes vastaa, vielä harvempi kirjoittaa arvion.

Olen siis se yhtä harvempi. Siihen on itsekäs syy.

Klikkasin ”Sleepwalk”-nimisen biisin videota. Tunsin niskavilloissani kutinaa, silmät suurenivat: juma kuinka hieno biisi – ja kuinka tyylikäs video! Rauhallinen, äärimelodinen, juuri sopivan hillitty sovitus ja tulkinta. Sakari laulaa englanniksi – luontevasti, onhan hän asunut saarivaltiossa, kuulin myöhemmin. Äänessään on pehmeyttä, herkkyyttä, uskottavuutta ja itsevarmuuttakin malliin ”seison sanojeni ja lauluni takana”. Kahden öisessä Helsingissä unissakävelevän henkilön reitit kulkevat vääjäämättä kohti samaa pistettä, kohtaaminen tanssiaskeleineen on täyttä magiaa. Kannattaa katsoa kuinka yksinkertainen idea saadaan toimimaan, vaikka käytössä ei varmasti ole ollut kengännauhaa suurempaa budjettia!

Selasin youtubesta muut Forwardman-pätkät. Mainioita pläjäyksiä, osa vähän tee-se-itse-henkeen. Kuuntelin ”The Brass Bandit Transaction” -levyn, silloin vielä julkaisemattoman. Powerpop-klassikko, mietin. Ja kuuntelin uudelleen. Tutustuin myös kahteen aikaisempaan Forwardman-levyyn, kun löytyivät Spotifysta. Eivät ehkä omaan makuuni, vaikka molemmat omilla saroillaan asiallisia ja näkemyksellä toteutettuja ovatkin. Toinen ottaa viitteensä garagesta, toinen taas säkättää elektronisemmin.

Mutta ”The Brass Bandit Transaction” jysähti – mitä voisin kirjoittamisen lisäksi tehdä, jotta levy saisi mielestäni sille kuuluvaa arvoa ja julkisuuttakin?

Kirjoitin kehuni Sakarille, kyselin samalla kiinnostusta mahdolliseen fyysiseen julkaisuun. ”Jos joku, niin vinyyli”, vastasi Forwardman. Muutaman viime vuoden aikana olen julkaissut Ainoa!- ja Presence-merkkien alla, merkkimiesten avulla parikymmentä vinyyliä, osa uudelleenjulkaisuja, muutama uustuotanto. Ajattelin, että miksipäs ei sitten tämäkin – todella sääli olisi jättää uppoamaan pohjattomaan digisuohon.

Vähänpä tiesin.

Lokakuun lopulla Sakari julkaisi ”The Brass Bandit Transaction” -albumin diginä. Kiiruhdin kuuntelemaan ”oikeassa ympäristössä”, tapauksessani Spotifyssa. Silmäni suurenivat uudelleen: osalla biiseistä oli satoja tuhansia kuunteluja. Siis satoja tuhansia! Mistä oikein on kysymys!?

”No, olen julkaissut biisejä parin vuoden aikana pikkuhiljaa, onnistunut saamaan niitä erilaisille soittolistoille”, vastasi Sakari vaatimattomasti. Ja jatkoi tarinaa – tässä vaiheessa olimme jo puhuneet puhelimessa ja tavanneetkin, sillä vinyyli vilkkui toivorikkaasti kummankin silmissä – algoritmeista, blogeista ja zineistä. Eikä tarkoittanut paperille painettuja fanzineita.

Huimasi, menin pihalle tekemään lumitöitä.

Oli kasvanut jotain, josta en tiennyt mitään, vaikka sain kotiin ensimmäisen nettiyhteyteni jo 27 vuotta sitten. Digisuo? Ei todellakaan, vaan näköjään pienillekin artisteille ja merkeille mahdollisuus pärjätä digitodellisuuden ehdoilla. Perehtymistä ja aktiivisuutta se taitaa vaatia, lievästi sanoen. Mediassa median ehdoilla, ei ehkä vaan varmasti.

Hypistelen kädessäni Forwardmanin juuri painosta tullutta vinyyliä (julkaistaan virallisesti 4.3.2022). Mietin mittakaavaa. Digissä biiseillä noin miljoona kuuntelua. Vinyylin painos 300 kappaletta. Pää lyö tyhjää.

Mutta levy on edelleen loistava! Yksi parhaita Suomessa julkaistuja powerpop-kokonaisuuksia. Vai onkohan powerpop oikea termi lainkaan, sillä miellän powerpopin ylienergiseksi, koukkuja tulvivaksi, kitaroista vinhoja voimasointuja ja sointumassoja pyörittäväksi, rumpuja pyörremyrskyn lailla takovaksi melodiavyöryksi.

Forwardman on aikuisempi – joka ei tietysti tarkoita, etteikö biiseissä olisi energiaa! Albumin kappaleet ovat tarpeeksi erilaisia, jokainen omalla tavallaan persoonallinen. Yhtenä laadukkaan levyn ominaisuutena pidän kestävyyttä. Sitä, että levyä jaksaa mielikseen kuunnella kerta toisensa jälkeen. ”The Brass Bandit Transaction” on sellainen. En erittele albumin jokaista kappaletta, sillä jos olet tähän saakka jaksanut lukea, kehotan kuuntelemaan ja katsomaan itse. Niin, ja tilaamaan vinyylin esimerkiksi Rolling Recordsista tai Äxästä – tai kysymään suosikkilevykaupastasi. Se on ihan normaalissa jakelussa, jakelija on Suomen Musiikkipiste.

Kuunteluun on hyvin yksinkertainen syy. Tai oikeastaan kaksi: sinä ja minä.

Forwardman: The Brass Bandit Transaction (Ainoa Productions AOPLP 2202, 2022)

Sleepwalk: https://www.youtube.com/watch?v=Bpgeuw9sz1w

Deep Blue Dream: https://www.youtube.com/watch?v=uP06IzVulmY

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: