• Then there was one

    Tätä blogia päivittää säännöllisen epäsäännöllisesti Pekka Koskivaara – mm. Musa-, Folk&Country- ja Back Beat-taustainen musiikin ja vinyylin suurkuluttaja ja keräilijä.

    Retrokista löydät myös Keijo ”Keitsi” Lindgrenin muutaman vuoden takaisia kirjoituksia.

  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

    acid folk acid rock ambient americana aor beat blues blues rock britti-rock cabaret classic rock country country rock fantasia folk folkpop folkproge folk rock funk fuusio garage hammond hard rock heavy metal hippie improvisaatio indie indierock instrumentaali iskelmä jazz jazzlaulelma jazzrock kansanmusiikki keräily kitara laulelma levynkansi mod sixties new wave pop post punk power-pop powerpop prog proge progressiivinen folk Progressive rock protesti psychedelia rautalanka rhythm&blues rock rock'n'roll rockabilly Ruotsi-rock singer-songwriter sixties rock soul southern rock space rock sunshine-pop suomi suomi-blues suomi-folk suomi-pop suomi-rock suomiproge sweden beat underground urku-jazz uusi aalto viihde vinyyli west coast
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

  • Blogin tilastot

    • 144 247 hits

Kimmo Pörsti ”Past And Present”, The Guildmaster “The Knight And The Ghost”

Olenko haukannut liian suuren palan? Lupasinko Kimmo Pörstille olemattomia? Löydänkö näiden kahden, valtavasti hienoa progepohjaista musiikkia sisältävän albumin sisimmän? Annoskoko on nimittäin tässä tapauksessa ylitsevuotava.

Olen kahlannut vuoron perään Kimmo Pörstin soololevyä sekä The Guildmaster-kokoonpanon kiekkoa, autossa ja kotona. Yhdistäväksi tekijäksi olen mieltänyt – osittain molemmilla levyillä soittavien samojen muusikoiden lisäksi – läpikäyvän, monesti romanttissävyisen melodisuuden. Joka on puolestaan johtanut ajatukseni viime ajat soittolistallani viihtyneeseen italialaiseen progeen.

Onko näin, vai kuulenko omiani?

”Olen ollut viime vuodet niin paljon tekemisissä osaavien italialaisten säveltäjien ja muusikoiden kanssa (esim. Oliviero Lacagnina ja Alessandro Di Benedetti), että varmasti sieltä on jäänyt vaikutteita alitajuntaan. Myös sekin taitaa olla yhtymäkohta, että italialainen proge on pääsääntöisesti varsin melodista ja lyyristä, ja nuo ovat myös minulle tärkeitä asioita.” Näin vastasi levyprojektien vetovastuun kantanut säveltäjä, rumpali ja kosketinsoittaja Kimmo Pörsti.

Täytyy myöntää, että kuuntelun alussa molemmat levyt kietoutuivat yhdeksi isoksi progevyyhdiksi. Välillä oli pakko tarkistaa, kumpi levy onkaan soimassa. Musiikin määrä läkähdytti. Mitkäs näiden erot oikeastaan ovatkaan, kysyin Kimmolta, kun ilmestymisetkin ajoittuivat muutaman kuukauden sisään?

”Aloitin ”Past And Present” -levyn valmistelut pian sen jälkeen, kun The Guildmasterin ”The Knight And The Ghost” valmistui. Eli kyllä niillä aika läheinen ajallinen yhteys on. Molemmilla levyillä Rafael Pacha on suuressa roolissa; hän on säveltänyt Guildmasterille monia kappaleita ja hän auttoi minua myös viimeistelemään muutaman kappaleeni ”Past And Presentille”.”

Säveltäjä, kitaristi ja kosketinsoittaja Rafael Pachan vaikutus näiden levyjen syntyyn oli siis merkittävä; jopa niin, että hänen ansiotaan on The Guildmaster -kokoonpanon tai -projektin synty.

 ”The Guildmaster perustettiin nimenomaan siksi, koska ihastuin Rafaelin musiikin folk- ja keskiaikavaikutteisiin. Vaikka hän itse soittaa monia ”oikeita” instrumentteja, hänen [omilla] levyillään oli käytössä rytmikoneita, jotka minusta eivät sopineet asiaan. Niinpä ehdotin, että tehdään samanlaista musiikkia ihan oikeilla rummuilla ja koko bändillä. Se on sitten makuasia, kutsuako sitä folk-vaikutteiseksi progeksi vai progevaikutteiseksi folkiksi:). Ton Scherpenzeel oli siinä mielessä nappivalinta projektiin, että hänen musiikissaan (sekä Kayakilla että Tonin soololevyillä) on aina ollut upeita keskiaikaisia vaikutteita.”

Näihin korviin The Guildmasterin ”The Knight And The Ghost” on hyvin rytmikäs, kansanmusiikkivaikutteinen teos. Vaikka en ole perehtynyt keskiaikaisuuteen ja tuon ajan musiikkiin, kuulen musiikin poljennossa ja sävelmissä menneitä vuosisatoja, maanläheistä kulmikkuutta.

Monista Pörstin levyistä poiketen albumin muusikkojoukko on melko kiinteä. Rafael Pachan, Kimmo Pörstin ja Ton Scherpenzeelin lisäksi merkittävässä roolissa on basisti Marco Bernard. Vaikka mukana on parikin eri laulajaa, kokonaisuus ja syke on hyvin yhtenäinen.

Ehkä olen niin kiinni perinteisessä progessa, että Kimmo Pörstin omissa nimissään julkaisema ”Past And Present” maistuu näihin korviin The Guildmasteria mieluisampana. Sen juuret ovat nimensä mukaisesti kultakauden progessa. Eikä siinä kuitenkaan kaikki.

”Past And Presentillä on myös jonkin verran folk-vaikutteita, mutta siinä on ehkä laajempi skaala, koska olen omilla levyilläni ottanut enemmän vapauksia mennä eri suuntiin. Itse olen tietysti jäävi sanomaan, mutta pääpaino ”Past And Presentillä” lienee melodisessa progessa, mutta mukana on myös 2 – 3 biisiä enemmän fuusio/groovemusan suuntaan… ja on siellä yksi jazz-valssikin.”

Juuri näin kuulen itsekin. Kauniita kosketinvetoisia melodioita, ärhäkkäitä kitarasooloja, ujeltavia syntikkaosuuksia, jopa viulua, selloa, huilua… kaksi laulettua biisiä erottuvat pääosin instrumentaalisen albumin joukosta. Ehkä ne katkaisevat häpeilemättömän romanttisia instruja ja rytmittävät albumia? Tälle kuuntelijalle instrumentaalinen kokonaisuus olisi kyllä riittänyt vallan mainiosti – varsinkin, kun se on näinkin raikkaalla mielikuvituksella ja hyvällä maulla toteutettua.

”Kummallakin levyllä on johtotähtenä se noudattamani periaate, että musiikki on ihmisten soittamaa (virheineen päivineen:). Eli konemusiikin jätän sitten suosiolla muiden tehtäväksi.”

Vaikka koostaminen onkin epäilemättä tapahtunut bittivetoisesti, soitosta paistaa inhimillisyys. Kimmon mainitsemia virheitä en kuule tai osaa kuunnella.

Hienoa, ajatonta musiikkia! Täytyy vielä lisätä, että runsaina rönsyävine kansitaiteineen ja liitteineen kokonaisuudet poikkeavat edukseen näinä niukkuuden ja oikopolkujen aikoina. Ne ovat esimerkillisiä osoituksia, että paneutuminen ja vaivannäkö kyllä kannattaa.

Tähän sopii hyvin peeässä, jossa Kimmo kertoo musiikillisista vaikutteistaan. Minua nimittäin kiinnostaa, millaisia musiikillisia reittejä soittajat ovat vaeltaneet.

”Muiden koulukavereiden kuunnellessa Hurriganesia 70-luvulla minä ”harhauduin” jo varhain sellaisten bändien piiriin kuten Three Man Army, Jojo Gunne, Budgie ja Deep Purple. Ian Gillanin ”Clear Air Turbulence” ja Roger Gloverin ”Elements” johdattivat sitten kunnianhimoisemman musiikin piiriin. Progevaihde jäi pysyvästi päälle vaihdettuani Hullujussin levyt Emerson, Lake & Palmeriin divarissa.”

”Kotimaisista varsinkin Wigwamit ja Pekka Pohjolan 70-luvun tuotanto olivat tärkeitä suunnannäyttäjiä. Dan Fogelberg on ollut suuri vaikuttaja, vaikkei progea olekaan. Nykyään kuuntelen musiikkia muutenkin aika monipuolisesti. Äkkiseltään tulee seuraavia nimiä mieleen: Camel, Crusaders, Keiko Matsui (ne levyt, missä ei ole rytmikonetta sykyttämässä:), Supertramp, Spooky Tooth, Lee Ritenour, Kenso, David Hines, Steely Dan…”

Eikä se siihen ole jäänyt.

Olen aikoinaan arvioinut Kimmo Pörstin musiikillisia aikaansaannoksia Mist Season- ja Paidarion-kokoonpanojen puitteissa. Monipuolinen progemies, rumpali, säveltäjä, kosketinsoittaja, joskus jotain muutakin. Sekä tarmokas projektien puurtaja ja kokoonjuoksija:

”Olen aina silloin tällöin ollut vuosien varrella mukana Jan-Olof Strandbergin projekteissa, joissa ovat vierailleet mm. Michael Manring ja James LoMenzo. Jan-Olofin kanssa perustimme myös Paidarion-yhtyeen reilut 10 vuotta sitten. Se on tehnyt 3 levyä mutta viime vuodet se on ollut lepäämässä.”

”The Samurai of Prog perustettiin niin ikään reilut 10 vuotta sitten Marco Bernardin toimesta; hän pyysi mukaan minut, sekä Rhode Islandista kotoisin olevan Steve Unruhin. Levyillä on mukana myös suuri joukko vierailijoita, tunnetuimmasta päästä lienevät Jon Davison (Yes) ja Roine Stolt (The Flower Kings). Olemme tehneet tähän mennessä 11 levyä, ja yhtyeelle on muodostunut aika vankka kannattajakunta etenkin Euroopassa ja Japanissa.”

”Eräs The Samurai of Progin vieraista on ollut espanjalainen multi-instrumentalisti Rafael Pacha. Pyysin häntä mukaan edelliselle soololevylleni ”Wayfarer”. Yhteistyömme sujui hyvin ja tykästyin myös hänen soittoonsa ja musiikkiinsa niin paljon, että ehdotin hänelle, että perustaisimme oman projektin folk-proge-tyylistä musiikkia varten. Kun mukaan lähtivät vielä Marco Bernard (jonka kanssa minulla on siis jo yli 10 vuoden kokemus) ja hollantilainen Ton Scherpenzeel (Camel, Kayak), syntyi The Guildmaster. Olemme parhaillaan valmistelemassa Guildmasterin toista levyä eli juttu ei jäänyt vain yhden levyn projektiksi.”

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: