Retrokki lukee: Matti Pajuniemi ”Aamunkoiton portit” (2013, 2017)

”Tähän uudistettuun painokseen olen tehnyt runsaasti korjauksia ja päivityksiä”, kirjoittaa Matti Pajuniemi tämän kansainvälistä progressiivista musiikkia vuosina 1967 – 1979 käsittelevän teoksen toisen painoksen esipuheessa. Tuloksena on 400 sivua tiukkaa tietoa tuosta usein mielipiteitä jakavasta musiikinlajista.

Kirjan sisältö on jaettu loogisesti. Maantieteellisiä jakoja on kolme (Brittein saaret, Manner-Eurooppa, Pohjois-Amerikka), lisäksi progressiivisen musiikin keskeisen maan Englannin musiikillinen maisema on paloiteltu haparoiviin alkuaikoihin 1967 – 1969, kukkeimpiin vuosiin 1970 – 1973, Canterbury-ilmiöön, vuosiin 1974 – 1979 sekä yhtyeistä ponnistaneiden artistien soolouriin. Vaikka yksittäisten yhtyeitten tai artistien kehitys ei luonnollisesti ole tarkkarajaista, tuota kehystä voin musiikkia kirjan käsittelemänä ajanjaksona tiiviisti seuranneena pitää aivan luontevana.

Manner-Euroopan maista on erikseen esitelty Saksan, Italian ja Ranskan keskeiset artistit ja albumit – näissä maissa progressiiviselle musiikille löytyi runsaasti persoonallista kaikupohjaa. Olisiko Ruotsi kuulunut samaan kastiin? Jaksojen lopussa on lisäksi tiiviit kuvaukset muista kuin albumein esitellyistä ko. osion artisteista. Kauniiksi lopuksi Pajuniemi listaa parilla rivillä yli 300 aikaisempiin kategorioihin kuulumatonta yhtyettä. Siinä sitä riittää perehdyttävää.

Pajuniemi esittelee kunakin ajanjaksona tai maassa ilmestyneet merkittävimmät albumit, monilta artisteilta löytyy kirjasta useampi teos. Samalla kirjoittaja tiivistää yhtyeitten ja yksittäisten artistien historian, musiikillisen suuntautumisen, henkilövaihdokset ja käännekohdat. Noin sivun mittaisten artikkeleiden tekstisisältö tasapainottelee faktojen ja musiikillisen punninnan välillä – onko nippelitietoa liikaa, riippuu täysin lukijan kiinnostuksen asteesta. Ymmärrän tiivistämisen tuskan! Koska tavoitteena lienee olla kaiken kattava käsikirja – ei historiikki, eikä toisaalta diskografiakaan, ratkaisu on ymmärrettävä. Se tuo tosin mukanaan haasteita.

Käsittelytavasta johtuen asiaan perehtymättömän voi olla hankala hahmottaa pitemmän uran tehneen artistin kaarta, kun julkaisut on ripoteltu julkaisuajankohdittain. Joistakin levy- ja artistivalinnoista voi olla montaa mieltä. Pajuniemi perustelee esimerkiksi Fairport Conventionin ”Liege & Lief” -klassikon mukana oloa folk-proge-termillä ja albumin pioneeristatuksella. Aloittelevaa harrastajaa saattaa myös hämätä, että kaikki albumit on esitelty samanarvoisina. Esimerkiksi Yes ja ”Close to the Edge” saa yhtäläisen käsittelyn kuin Fruupp ja ”Modern Masquarades”. Näin toki vältetään yksittäisten teosten arvottaminen ja kaikenlaiset arvoasteikot, ne kun ovat monesti makuasioita. Ehkä jonkinlainen ”Aloita näistä”- tai ”Tunnustetut klassikot” -lista olisi kuitenkin ollut paikallaan? Enkä nyt tarkoita, että en arvostaisi Fruupp-yhtyettä.

Pajuniemen kunniaksi on laskettava, että hän on pyrkinyt käsittelemään tasapuolisesti niin vanhan mantereen kuin Pohjois-Amerikankin hyvin erityyppisessä maaperässä kasvaneita artisteja. Henkilökohtaisesti en nimittäin juurikaan perusta lähes poikkeuksetta AOR-junan kyytiin ainakin uransa jossain vaiheessa hypänneistä Yhdysvaltalais-yhtyeistä. Tietty niillekin löytyy arvostajansa ja kuuntelijansa, usein vielä miljuunittain. Tuolle maalle ominaiset fuusio-bändit ovatkin sitten asia erikseen, ja tämän kirjan ulkopuolella.

Pajuniemen teksti on sujuvaa ja elävää, mielipidettä ja perustelua löytyy riittävässä määrin. Tieteellinen tutkimus tämä ei ole, vaan intohimoisesti asiaansa paneutuneen ja siihen syvällisen suhteen luoneen harrastajan suurtyö. Suosittelen myös saman kaverin ”Prog Finlandia”-kirjaa.

Progressiiviseen rockiin perehtymättömälle teos antaa erinomaisen kattavan kuvan tyylistä, sen kehityksestä, keskeisistä tekijöistä ja heidän musiikillisesta panoksestaan sekä ennen kaikkea teoksista eli levyistä. Syvemmälle aiheeseen sukeltaneelle ”Aamunkoiton portit” toimii hyvänä tarkistuslistana: jos kerran pidän sinfoniseen progeen kallellaan olevasta yhtyeestä X, Y saattaisi myös pudota.

Pekka

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: