• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Utopianisti ”The Third Frontier” (2016)

UtopianistiRytmivetoista jazzrock-tuuttausta – ja kyllä koukeroinen progekin pääsee estradille, eli Markus Pajakkalan ja hänen musiikilliseen kierouteensa vihkiytyneiden soittokumppanien kolmas näytös.

Tämän kolmannen Utopianisti-nimellä julkaistun levyn ensipuraisu oli edeltäjiään – ja odotuksiini nähden – neutraalimpi. Onko levyn säveltäjä, tuottaja, äänittäjä, miksaaja, masteroija ja fonisti/huilisti/klarinetisti ynnä muuta Markus Pajakkala seestynyt? Purkautuiko vuosien aikana kertynyt musiikillinen lasti, ideat ja aihiot kahden edellisen levyn riehakkuutena? Tehdäänkö nyt yhden kauden tilinpäätöstä – vai sovitetaan sordiinoa?

Varsinkin Utopianistin ensimmäistä albumia ja osin toistakin voisin tähän kolmanteen peilaten kuvata pähkähulluiksi. Epäkeskosti pyöriviksi karusellikyydeiksi, vääristävistä peileistä ilvehtivien virtuoosien hullutteluksi, huvipuistoksi, jossa mikään ei ollut sitä miltä näyttää. Kulman takaa löytyi aina uusi yllätys.

Vaikka ”The Third Frontier” on rakennettu samoista jazzrockproge-aineksista kuin edeltäjänsä, biisit kuulostavat hillitymmiltä, jopa vakavammilta. Ja vaikka hillittömyydet ovat hallinnassa, biiseissä on silti iloista rymistelyä, ei rypistelyä. Esimerkiksi ”13 Demons in the Disco Dimension” potkii ja nytkii, kitara kääntää ja vääntää – funkkia vaikkapa Defunkt-hengessä. ”Dr. Gravity’s Evil Plan” taas tempoo jazzahtavana rhythm&bluesina, huilu korostaa vahvaa alkuaikojen Jethro Tull -tunnelmaa, hillitön svengi.

Kuten aiemmin, tälläkin levyllä Suvi Väyrynen hurmaa sanattomalla, eteerisellä laulullaan: enkeli ulkoavaruudesta. Faarao Pirttikangas kähisee omalla tyylillään ”Spanking Season” -rymistelyn. Suomen Beefheart? Myöskään Zappa-vertauksista ei voi välttyä. Kuvatkoon sitä vaikka ”Universe for Dummies” -biisin armottoman tiukat vaihdokset nopeista paahtavista rytmiryppäistä ja räkäisestä fonisoolosta taivaalla kuuta ulvovaan yksinäiseen kitaraan.

”A Hundred Rabbits” on selkeimmin Tolonen-osaston 70-lukulaista funkahtavaa jazzrockia – nostalgikko minussa nauttii! ”Life As We Thought We Knew It” puolustaa hyvin levyn julkaisua Pekka Pohjolan mukaan nimetyllä Pohjola-levymerkillä. Pitkä, jäntevä ja jännittävän rytminen, sinfoninenkin kaari. Saman tekee hitaan lyyrisesti alkava, ajallaan mittaansa kasvava pitkä päätösbiisi ”The Last Reflection”, jossa Suvi Väyrysen kosminen ääni nousee korkeuksiin yli puhaltimien pauhun. Enemmän on enemmän.

Siinä missä Utopianistin aikaisemmat levyt nostivat virneen jos toisenkin ja testasivat kuuntelijan omaksumisnopeutta, siinä ”The Third Frontier” siirtää Markus Pajakkalan syvemmille vesille. Kuuntelijan ryhti suoristuu, korvat höristävät, ilme vakavoituu: nyt ollaan uuden kynnyksellä.

Pekka

Utopianisti: The Third Frontier (Pohjola Records PELPCD 18, 2016)

www.facebook.com/Utopianisti

www.rockadillo.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: