Retrokki kuuntelee: Utopianisti ”The Third Frontier” (2016)

UtopianistiRytmivetoista jazzrock-tuuttausta – ja kyllä koukeroinen progekin pääsee estradille, eli Markus Pajakkalan ja hänen musiikilliseen kierouteensa vihkiytyneiden soittokumppanien kolmas näytös.

Tämän kolmannen Utopianisti-nimellä julkaistun levyn ensipuraisu oli edeltäjiään – ja odotuksiini nähden – neutraalimpi. Onko levyn säveltäjä, tuottaja, äänittäjä, miksaaja, masteroija ja fonisti/huilisti/klarinetisti ynnä muuta Markus Pajakkala seestynyt? Purkautuiko vuosien aikana kertynyt musiikillinen lasti, ideat ja aihiot kahden edellisen levyn riehakkuutena? Tehdäänkö nyt yhden kauden tilinpäätöstä – vai sovitetaan sordiinoa?

Varsinkin Utopianistin ensimmäistä albumia ja osin toistakin voisin tähän kolmanteen peilaten kuvata pähkähulluiksi. Epäkeskosti pyöriviksi karusellikyydeiksi, vääristävistä peileistä ilvehtivien virtuoosien hullutteluksi, huvipuistoksi, jossa mikään ei ollut sitä miltä näyttää. Kulman takaa löytyi aina uusi yllätys.

Vaikka ”The Third Frontier” on rakennettu samoista jazzrockproge-aineksista kuin edeltäjänsä, biisit kuulostavat hillitymmiltä, jopa vakavammilta. Ja vaikka hillittömyydet ovat hallinnassa, biiseissä on silti iloista rymistelyä, ei rypistelyä. Esimerkiksi ”13 Demons in the Disco Dimension” potkii ja nytkii, kitara kääntää ja vääntää – funkkia vaikkapa Defunkt-hengessä. ”Dr. Gravity’s Evil Plan” taas tempoo jazzahtavana rhythm&bluesina, huilu korostaa vahvaa alkuaikojen Jethro Tull -tunnelmaa, hillitön svengi.

Kuten aiemmin, tälläkin levyllä Suvi Väyrynen hurmaa sanattomalla, eteerisellä laulullaan: enkeli ulkoavaruudesta. Faarao Pirttikangas kähisee omalla tyylillään ”Spanking Season” -rymistelyn. Suomen Beefheart? Myöskään Zappa-vertauksista ei voi välttyä. Kuvatkoon sitä vaikka ”Universe for Dummies” -biisin armottoman tiukat vaihdokset nopeista paahtavista rytmiryppäistä ja räkäisestä fonisoolosta taivaalla kuuta ulvovaan yksinäiseen kitaraan.

”A Hundred Rabbits” on selkeimmin Tolonen-osaston 70-lukulaista funkahtavaa jazzrockia – nostalgikko minussa nauttii! ”Life As We Thought We Knew It” puolustaa hyvin levyn julkaisua Pekka Pohjolan mukaan nimetyllä Pohjola-levymerkillä. Pitkä, jäntevä ja jännittävän rytminen, sinfoninenkin kaari. Saman tekee hitaan lyyrisesti alkava, ajallaan mittaansa kasvava pitkä päätösbiisi ”The Last Reflection”, jossa Suvi Väyrysen kosminen ääni nousee korkeuksiin yli puhaltimien pauhun. Enemmän on enemmän.

Siinä missä Utopianistin aikaisemmat levyt nostivat virneen jos toisenkin ja testasivat kuuntelijan omaksumisnopeutta, siinä ”The Third Frontier” siirtää Markus Pajakkalan syvemmille vesille. Kuuntelijan ryhti suoristuu, korvat höristävät, ilme vakavoituu: nyt ollaan uuden kynnyksellä.

Pekka

Utopianisti: The Third Frontier (Pohjola Records PELPCD 18, 2016)

www.facebook.com/Utopianisti

www.rockadillo.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: