Retrokki kuuntelee: Micke Bjorklof & Blue Strip “Ain’t Bad Yet”, 2015

Micke BjörklöfKansainvälistyneen, öönsä oohon vaihtaneen rhythm&blues-kokoonpanon uusin albumi, äänitetty tällä kerralla Walesin maineikkaalla Rockfield-studiolla.

Ilmeisestikin rohkaistuneena äänityskaupunki New Orleansin edelliselle “After the Flood” -albumilleen tarjoamasta inspiraatioboostista Micke Björklöf kumppaneineen matkusti tällä kerralla Walesiin, Rockfield-studiolle. Tuottajaksi valikoitui maineikas, satoja kiekkoja kätilöinyt ja alkuaikojen Roxy Musicissa soittanut John Porter – tässäkin suhteessa rimaa on vielä entisestäkin korotettu.

Niinpä levystä huokuu viimeistely. Erityisesti arvostan kokoelman ytimekkyyttä: vaikka rhythm&bluesin jammailua ja sooloilua suosivassa hetteikössä liikutaankin, ”Ain’t Bad Yet” ei uppoa tyhjäkäyntiin. Biiseillä on omat vaihtelevat luonteensa, ne kulkevat sopivan pituisen matkan, kokonaisuus on kompakti. Viimeistelyssä on toki toinenkin puolensa: formulan tarkka rajaus karsii persoonalliset poikkeamat ja kiinnostavat kiertotiet – vaarana on tasapaksuus. Onneksi Lefty, Micke ja kumppanit tarjoavat sen verran särmää, että kansainvälisetkin lehdet ovat nostaneet suomalaiset osaajat framille.

Ville ”Lefty” Leppänen on melkoinen slide-velho, joka annostelee olennaisen ärhäkästi tiivistäviä sooloja hyvällä maulla ja älykkäällä tilannetajulla. Se on kerrasta poikki ja pinoon! Solisti ja huuliharpisti Björklöf esittää asiansa itsevarmasti, turhia hienostelematta. Teemu Vuorelan rummut ja Seppo Nuolikosken basso antavat yhtyeelle ilmavaa ja maukasta kyytiä. Yhtyeen erikoisuutena on – verrattuna perusbändien miehitykseen – Timo Roiko-Jokelan perkussiot ja mm. vibrafonia jäljittelevä MalletKAT. Ehkä hänen osuutensa on lavalla kuuluvampi ja värikkäämpi kuin levyllä.

Balanssi on aika lähellä täydellistä: silloin, kun tarvitaan mekkalaa, sitä myös saadaan, esimerkkinä ”Troublemaker” gospelkuoroineen ja Leppäsen uljaine sooloine. Tai ”Rain in Jerusalem” -biisissä, jossa Leppänen ensin runttaa ja murjoo raskasta taustaa kunnes päätyy lopulta kiihkeään ulvontaan. Ja kun halutaan höllätä ja fiilistellä, se hallitaan myös. Mallina vaikkapa rauhallinen ”Sweet Dream’s a Sweet Dream”, jossa Leppänen ujuttaa kitaroineen väliin puhtaasti soljuvia, väliin sielua vääntäviä kuvioita.

”Today” ja ”In Chase” seikkailevat akustisemmassa countrybluesissa. Vuorelan rummut tikuttavat kevyttä rytmiä, Leppäsen sähköiset soolot ovat ytimekkäitä. Ja kun kappale on kulkunsa kulkenut, sitä ei väkisin venytetä. Täysipainoinen paketti kaiken kaikkiaan.

Pekka

Micke Björklöf & Blue Strip: Ain’t Bad Yet (Hokahey! Records HHR 1501, 2015)

http://www.mickebjorklof.com

www.facebook.com/bluestrip

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: