Retrokki kuuntelee: Esa Kotilainen ”Ulappa” (2015)

Esa KotilainenSuomalaisen progen grand old man, kosketinsoittaja Esa Kotilainen jaksaa yllättää – eikä päästä uskollistakaan kuuntelijaa helpolla. Nyt aiheena on meri.

Toisin kuin useat laakereillaan samaa nauhaa kierrättävät veteraanit, Esa Kotilainen on etsinyt jokaiseen julkaisuunsa tuoreen jujun. Joskus tulos on aiheuttanut harmaita hiuksia: esimerkiksi ”Soiva tehdas” ei helposti sula sujuvia ja makeita melodioita etsiskelevän harmonisen progen ystävän suussa.

Omanlaistaan ambientia se kuitenkin lienee.

Myös ensimmäinen uuden ”Ulappa”-kokonaisuuden kolmesta vesiaiheisesta kappaleesta, ”Jäänalainen”, höräyttää korvia. Hiljaista kohinaa, satunnaisia ulvahduksia, korkeita ja matalia häivähdyksiä, valaiden inhimillistä korkeaveisuuta, sulan veden tuskaista ja vastahakoista olomuodon muutosta. Kuin joku pakottaisi vettä. Ja lopulta: korviahuumaava muutosvaihe päättyy, ”Pinta” alkaa saumattomasti loiskahdellen.

Pinnalla kuuluvat myös vesilinnut, niiden laulu ja loiskinta.

Levyn kannessa lukee, että ”No computers were used in this production”. Sähköisiä kosketinsoittimia siis lienee olleen käytössä lukuisia, minimoogeja ja sen sellaisia, mellotronkin. Lähes puolituntinen ”Pinta” on monipuolisen arsenaalin ansiosta hyvin kolmiulotteinen: lintu räpiköi vedestä siivilleen, lehahtaa päätä hipoen takavasemmalle. Ihan tuossa vieressä raakkuu toinen kaksisiipinen. Kala muljahtaa pinnalle, siriseekö hyönteisten armeija? Luonto on käsin kosketeltava, taitaa joku loiskutella airojakin. Pienellä tviikkauksella ja yksinkertaistamisella Kotilainen voisi joistain kosketinsoundeista ja sävelistäkin päätyä Kitaron tielle.

Ja juuri, kun kuuntelija päättelee, että lineaariasta piittaamaton ”Pinta” saisi nyt olla siinä, vastassa on upea ”Ulappa”. Valaat veisaavat – vai ovatko ne seireenejä? Mainingit nuolevat veneen kylkiä, lokit kaartelevat sinessä. Muhkeat koskettimet kasvavat sinfonisiin, kirkollisiinkin mittoihin – kunnes haitari kaihoisasti soi. Kuuntelijan hymy on herkässä.

”Ulappa” ja varsinkin sen tätä kuuntelijaa vahvasti puhutteleva nimikappale on väkevä puolustuspuhe merien, vesien ja luonnon oma- ja erikoislaatuisuudelle. Samalla se on näyttö siitä, mitä taitava ja mielikuvituksellinen taitelija pystyy saamaan aikaan tietokoneetta ja -ohjelmitta kosketinarsenaalillaan. Malliksi vaikkapa läppäriensä takana hytkyville EDM-artisteille.

Pekka

Esa Kotilainen: Ulappa (Presence PRE049, 2015)

www.runningmoose.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: