• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Esa Kotilainen ”Ulappa” (2015)

Esa KotilainenSuomalaisen progen grand old man, kosketinsoittaja Esa Kotilainen jaksaa yllättää – eikä päästä uskollistakaan kuuntelijaa helpolla. Nyt aiheena on meri.

Toisin kuin useat laakereillaan samaa nauhaa kierrättävät veteraanit, Esa Kotilainen on etsinyt jokaiseen julkaisuunsa tuoreen jujun. Joskus tulos on aiheuttanut harmaita hiuksia: esimerkiksi ”Soiva tehdas” ei helposti sula sujuvia ja makeita melodioita etsiskelevän harmonisen progen ystävän suussa.

Omanlaistaan ambientia se kuitenkin lienee.

Myös ensimmäinen uuden ”Ulappa”-kokonaisuuden kolmesta vesiaiheisesta kappaleesta, ”Jäänalainen”, höräyttää korvia. Hiljaista kohinaa, satunnaisia ulvahduksia, korkeita ja matalia häivähdyksiä, valaiden inhimillistä korkeaveisuuta, sulan veden tuskaista ja vastahakoista olomuodon muutosta. Kuin joku pakottaisi vettä. Ja lopulta: korviahuumaava muutosvaihe päättyy, ”Pinta” alkaa saumattomasti loiskahdellen.

Pinnalla kuuluvat myös vesilinnut, niiden laulu ja loiskinta.

Levyn kannessa lukee, että ”No computers were used in this production”. Sähköisiä kosketinsoittimia siis lienee olleen käytössä lukuisia, minimoogeja ja sen sellaisia, mellotronkin. Lähes puolituntinen ”Pinta” on monipuolisen arsenaalin ansiosta hyvin kolmiulotteinen: lintu räpiköi vedestä siivilleen, lehahtaa päätä hipoen takavasemmalle. Ihan tuossa vieressä raakkuu toinen kaksisiipinen. Kala muljahtaa pinnalle, siriseekö hyönteisten armeija? Luonto on käsin kosketeltava, taitaa joku loiskutella airojakin. Pienellä tviikkauksella ja yksinkertaistamisella Kotilainen voisi joistain kosketinsoundeista ja sävelistäkin päätyä Kitaron tielle.

Ja juuri, kun kuuntelija päättelee, että lineaariasta piittaamaton ”Pinta” saisi nyt olla siinä, vastassa on upea ”Ulappa”. Valaat veisaavat – vai ovatko ne seireenejä? Mainingit nuolevat veneen kylkiä, lokit kaartelevat sinessä. Muhkeat koskettimet kasvavat sinfonisiin, kirkollisiinkin mittoihin – kunnes haitari kaihoisasti soi. Kuuntelijan hymy on herkässä.

”Ulappa” ja varsinkin sen tätä kuuntelijaa vahvasti puhutteleva nimikappale on väkevä puolustuspuhe merien, vesien ja luonnon oma- ja erikoislaatuisuudelle. Samalla se on näyttö siitä, mitä taitava ja mielikuvituksellinen taitelija pystyy saamaan aikaan tietokoneetta ja -ohjelmitta kosketinarsenaalillaan. Malliksi vaikkapa läppäriensä takana hytkyville EDM-artisteille.

Pekka

Esa Kotilainen: Ulappa (Presence PRE049, 2015)

www.runningmoose.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: