• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Stefan Piesnack Band ”Twisty Road”-EP, 2015

stefuf 1

Tästä levyarviosta on objektiivisuus kaukana! Kirjoitelmani tässä vaiheessa en pysty vielä sanomaan, onko se eduksi vai haitaksi Stefan Piesnack Bandille…

Homman nimi on se, että Stefu on ollut hyvä ystäväni jo kouluajoista lähtien. Aluksi tuo minua viitisen vuotta nuorempi pojankloppi oli lähinnä yhden sortin maanvaiva ja perskärpänen, johon törmäsin vähän joka käänteessä. Stefussa nimittäin paloi hillitön halu oppia soittamaan sähkökitaraa.

Viiden vuoden kuluttua jammailimme jo kimpassa meikäläisen pihakämpässä. Muistaakseni ainakin Wishbone Ashin ”Argus”-albumilta löytyvän ”Throw Down the Sword”in kitarastemmoja opiskeltiin innokkaasti. Todistusaineistoa löytynee kätköistäni useammankin C-kasetin verran…

Pihakämpässäni bändisoitto-oppia saamassa kävi myös Taskisen Ari, josta tulikin pitkäaikainen bändikaveri Stefulle. Sen syvällisemmin en ala tässä yhteydessä Stefun musiikillisia taustoja purkamaan. Itse asiassa en edes ole niistä täysin selvillä. Tiemme nimittäin kulkivat sen verran eri suuntiin, että aiemmin lähes päivittäinen kanssakäynti vaihtui satunnaisiin törmäämisiin kivikylän kaduilla.

Mutta hei, kerran kavereita, aina kavereita!  Eikä se voi olla vaikuttamatta tuntemuksiini ”Twisty Road” -EP:stä.

Rokki-ikoni Piesnackin ystävänä voisin ilman isompia omantunnontuskia kehua levyä maasta taivaisiin. Toisaalta Stefun nuoruusvuosien ’mentorina’ joudun väkisinkin ottamaan tiukemman / analyyttisemman linjan bändin tekemisiin. 

Jos ”Twisty Road” olisi silkkaa paskaa, kelluisin minä itseni kanssa kaulaa myöten kusessa🙂

No problem, ”Twisty Road” on varsin kelvollinen debyytti, itse asiassa parempi kuin osasin odottaa Youtubesta aiemmin bongaamieni otosten perusteella.

Tukevaa, tuhtia, tymäkkää!  Ja Luojalle jälleen kerran kiitos siitä, että siunasi meidät fuzzboxilla…

CD-EP:n neljästä biisistä minuun kolahtivat kovimmin ”My Rock’n Roll” ja ”Thirsty Man’s Blues”. Edellinen niistä on tarttuva hard rock -rynkytys, jonka b-osan sointukulut ja harmoniat koukuttavat kummasti.

”Thirsty Man’s Blues” taas on nimensä mukaisesti blues, a-mollissa kulkeva vahvasti särösointinen ja tunnelataukseltaan varsin väkevä sellainen. Lisäksi kunkin värssyn lopussa toistuvat häntäsoinnut tuovat tuoretta potkua läpikotaisin tuttuun blueskaavaan. Myös simppelin haikea munnarivälike on onnistunut oivallus.

Hyvin toimii! Livenä varmaan vieläkin paremmin…

Keitsi

Stefan Piesnack Band ”Twisty Road”, Puuma PUUCD 033

www.runningmoose.fi

https://www.facebook.com/StefanPiesnackBand?fref=ts

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: