• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 38 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Pale Saarinen And the Roots of Love Play Jimi Hendrix ”Personal Contact” (2015)

Pale HendrixTäältä pesee! Pauli ”Pale” Saarinen ja harmonikkansa, Reeta Vestman ja laulu sekä etulinjan suomimuusikot pistävät uusiksi hyvinkin tuttuja, jo rockloreen syöpyneitä Hendrix-biisejä.

”Hendrixiä haitarilla” kuulostaa aikamoisen perverssiltä, mutta kovin suomalaiselta – haitarimusiikillahan on tässä maassa pitkät, edelleen kehittyvät perinteet. Kun versioinnin kohteena on Jimi Hendrixin musiikki, monille lähes evankeliumin veroinen sana ja sävel, kriitikot ja kotikriitikot ovat varpaillaan.

Ei huolta!

Kyseessä ei ole rienaus, retostelu eikä humööri, vaan Pale Saarinen on lähestynyt kohteitaan niiden arvon edellyttämällä tavalla. Toki The Roots Of Love -bändin muusikotkin ovat ykkössarjaa: Anssi Nykänen, Ape Anttila, Tuomas Metsberg, Harri Taittonen – ja toinen liuta vastaavan tasoisia vierailijoita, myös puhaltajia ja jousisoittajia.

Arvostan Saarisen malttia ja kekseliäisyyttä sekä sovittajana että soittajana. Vaikka harmonikka on tätä levyä profiloiva soitin, ”Personal Contact” on ennen kaikkea maukas kokonaisuus. Saarinen ei ole esimerkiksi pyrkinyt soittimellaan toisintamaan Hendrixin kitaraa tai sooloja. Haitari ei tällä kiekolla myöskään ole suomalaiskansallinen rillumarei-soitin, vaan välillä riehaannutaan zydeco-bileissä, toisaalla tunnelmoidaan kimmeltävän järven rannalla.

Rikkaat ja mielikuvituksekkaat sovitukset antavat biiseille uusia sävyjä. Kuten myös solisti Reeta Vestmanin laulu.

Siinä missä Hendrixin alkuperäisiä vetoja voi läpikotaisen tuttuuden vuoksi hyvin kuunnella niihin sen kummemmin keskittymättä, siinä Saarisen ja bändin versiot houkuttelevat syventymään nyansseihin ja sovituksellisiin ratkaisuihin. Tai sitten voi vain imeytyä esimerkiksi ”Gypsy Eyesin” funk-svengiin, jota Nykänen, Anttila, Metsberg ja Taittonen soutavat tappavan mehevästi. Vestmanin lauluun on lisätty vaihe-efektiä, Saarinen koristelee kokonaisuuden, Taittonen värittää Hammondilla.

Nykäsen kevyt rummutus saa ”May This Be Loven” leijumaan, Vestman liitelee sfääreissä. Alkutunnelmoinnin jälkeen ”Third Stone from the Sun” saa menovaihteen päälle, Metsbergin kitara- ja Taittosen sähköpianosoolot lisäävät keitokseen jazzrock- tai progemausteita, samoin Anttilan bassosoolo (!). Saarinen ja Vestman revittelevät, Juhani Aaltonen vierailee huilussa. Välillä ajattelin, että levy kaipaa rajumpaa ja hullunrohkeaakin soolollista nostatusta, Hendrixin tavaramerkkiä. No tässä sitä kuitenkin on.

”Remember” on sähköinen Wonder-funk, kompaktimpi ja tarttuvampi biisi kuin Hendrixillä konsanaan.

Albumin päättävä instrumentaalipotpuri ”Hendrix Rhapsody” julkaistiin jo viime vuonna omana kiekkonaan. Nyt se siis päättää ”Personal Contactin”. Saarisen ja Nykäsen lisäksi biisejä tulkitsevat Mikko Löytty, Marzi Nyman sekä jousi- ja torviensemble. Ja nimenomaan tulkitsevat, sillä Saarinen pyrkii omien sanojensa mukaan ”löytämään näistä kuolemattomista teemoista uudenlaista dramatiikkaa, jylhyyttä, herkkyyttä ja tehoja. Jimi Hendrix oli myös taitava ja omaperäinen säveltäjä. Tämän teokseni kautta yritän vahvistaa tätä näkökulmaa.”.

Rapsodiassa ovat mukana ”Burning of the Midnight Lamp”, ”Voodoo Child (Slight Return)”, ”Purple Haze”, ”Who Knows” ja ”Little Wing” – taitaa “All Along the Watchtoweristakin” vilahtaa riffinpätkää. Alkuperäiset biisit ovat niin syvästi juurtuneita alitajuntaan, että väkisinkin alkaa kuulostella ja tarttua tuttuihin melodianpätkiin. Niistä annostellaan makupaloja juuri sen verran ja juuri niin tunnistettavasti, että tasapaino Saarisen oman sovituksellisen panoksen kanssa säilyy: tämä on yhtä paljon Saarisen kuin Hendrixin rapsodia. Saarinen värittää sitä jopa suomalaisen kansanmusiikin väreillä ja pohjolan sinfonisilla sävyillä. Mieleen nousee etsimättä hänen elokuvallinen Kaurismäki-levynsä.

Ensimmäinen mielikuvani aiheesta ”Hendrix ja hanuri” oli aika luonnollisen ennakkoluuloinen. Takaraivossa kyti kuitenkin mielenkiinto, kuuluuhan Hendrix rockin jättiläisiin ja edelleen edelläkävijöihin. Jospa aiheesta olisi saatu irti ennakkoluuloa enemmän? Ja onhan siitä – enemmän kuin odotin. Suomalaista hulluutta, musiikillista seikkailunhalua, näkemyksellisyyttä.

Only in Finland.

Pekka

Pale Saarinen And the Roots of Love Play Jimi Hendrix: Personal Contact (Presence PRECD 044, 2015)

www.runningmoose.fi

www.facebook.com/therootsofloveband

Advertisements

Yksi vastaus

  1. Kiitti jätkät!

    t. THE ROOTS OF LOVE / Reeta, Pale, Anssi, Ape, Tuomas, Harri

    Keikat: Tiina Vuorinen / Redberg Agency

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: