• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Esko Järvelä Epic Male Band ”Rye Groove”, 2015

Esko Järvelä Rye GrooveMonitoimimies Esko Järvelän ja yhtyeensä toinen eeppinen kokonaisuus. Nimessä ei turhaan mainita sanaa ”groove”.

Noin vuosi sitten julkaistu yhtyeen debyytti tutustutti kiperää ja taidokasta folk-rockia ja -jazzia soittaneeseen kokoonpanoon: tiukkoja käänteitä, virtuoosisooloja, kansanmusiikkijuuria, viulun kielelle käännettyjä rock-riffejä, vastustamatonta svengiä. ”Rye Groove” kasvaa samasta mullasta, samoilla ravinteilla.

Esko Järvinen kertoo levyn kannessa synnytystuskasta, kilpajuoksusta kalenterin kanssa, saatavilla olevan ajan limittämisestä muihin bändi- ja perhevelvoitteisiin. Paljon puhuva on lause: ”tulin eräänä iltana kotiin treeneistä, ja totesin vaimolleni, että levystä tuntuu tulevan todella hyvä. Vastaus kuului: sietää tullakin”.

Voin vakuuttaa Eskon vaimolle, että kyllä siitä tuli.

Taisin aprikoida edellisen levyn arvion yhteydessä, että jaksaako periaatteessa yhden pääinstrumentin – ja vielä viulun – varaan rakentuvaa levyä kuunnella kerrasta toiseen. Eikö puuduta? Löytyykö variaatiota niin sävellyksistä kuin sovituksistakin?

Löytyypä hyvinkin, sillä vaikka viulu onkin pääasiallinen solistisoitin, vahva bändi tarjoaa luotettavan ja värikkään selkärangan: onneksi olkoon ja kiitos Jani Kivelä (sähkökitara), Anssi Salminen (akustinen kitara), Juho Kivivuori (basso) ja Janne Mathlin (rummut). Sovituksissa on käytetty mielikuvitusta, tylsyydestä ei ole tietoakaan. Erityiskiitos Aili Järvisen ja Anssi Salmisen sanattomalle, kaihoisalle laululle ”Five A.M.” -biisissä, sekä Alina Järvisen, Raisa Päivisen ja Tommi Asplundin jousille yli seitsemänminuuttisessa, hyvin jäsennellyssä ”Sweet Reel” -kappaleessa. Viimeksi mainittu tuo itselleni mieleen Pat Methenyn keskikauden (esimerkiksi ”Full Circle”) upeat, ajattomat teokset: äärimmäisen melodinen, hieman kaihoisa, sielua myötäkarvaan hivelevä.

Jo kipakka avausbiisi ”Whip” ottaa luulot pois: viulu, sähkö- ja akustinen kitara, basson ja rumpujen tykitys – jos tätä pystyy kuuntelemaan ilman, että rytmi vie mukanaan, täytyy olla syväjäässä. Myös nimikappale ”Rye Groove” hengästyttää, intensiteetti on armoton.

Itselleni yksi levyn keskipisteistä on itämaisen viulukuvion ympärille keriytyvä ”Kabob Ostrobothnia”. Rytmillisesti armottoman svengaava, biisi kerää voimaa välikkeiden hidastuksissa, wah-wah-kitaran soolo repii ja raastaa, alla sykkii viulun johtama rytmiikka, tausta kasvaa jousiston voimalla vaikkapa Led Zeppelinin ”Kashmirin” malliin.  Sitä edeltävä, valssirytminen ”Rose on the Wallpaper” on ehkä lähinnä country-rockia: en tiedä miksi, mutta mielessäni on Emmylou Harris.

Toistuva kuuntelu palkitsee, yksityiskohtia ja sovituksellisia hienouksia paljastuu kerta kerran jälkeen. Pinnan alle on todellakin syytä kurkistaa. Kannattaa myös lukea biisien humoristiset kuvaukset.

”Rye Groove” on crossover-kamaa jos mikä: sopii niin kansanmusiikkifaneille, rock- ja progediggareille kuin jazz-rockistakin potkunsa saaville.

Esko Järvelä Epic Male Band: Rye Groove (Epic Male Band EMB002, 2015)

www.epicmaleband.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: