• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Progeland ”Gate to Fulfilled Fantasies” (MRR, 2014)

ProgelandKuten yhtyeen tai yhteenliittymän nimikin kertoo, progressiivisen musiikin kenttää tässä viljellään. Musiikista vastaa myös Corvus Stonessa vaikuttava Petri Lindström.

Toisaalta louhitun tiedon mukaan Progelandin siemen kylvettiin jo useita vuosia sitten. ”Gate to Fulfilled Fantasies” on siis kypsynyt säveltäjä Petri Lindströmin (mm. basso) ja sanoittaja Tomi Murtomäen (laulu) mielissä pitkään. Tukena Lindströmin ja Murtomäen vision toteuttamisessa ovat Matias Kangasniemi (kitara), Juha Kaski (koskettimet) sekä Pasi Manninen (rummut). Tyylille uskolliset fantasiakannet on suunnitellut Corvus Stonen hoviartisti Sonia Mota.

Proge on väljä käsite

Sijoittaisin Progelandin sinne genren suoraviivaisempaan ja laulullisempaan päähän. Esimerkiksi ”The New Era” -alkusoiton massiivisen kosketinmaton jälkeinen ”Dead Calm Waters” muistuttaa menevässä, urku- ja kitaravetoisessa rullauksessaan aikalailla alkuaikojen Uriah Heepiä. Soittimiltaan perinteinen kokoonpano osuu muutenkin noihin progen ja heavy-progen kulta-aikoihin. Ja siitähän tässä perinteitä arvostavassa huushollissa riemuitaan: oikeat soittimet, oikeat soittajat, inhimillistä ja intohimoista, puutteineen päivineen. Samaan laariin sataa myös ”One Day I Will Be Your King” – urkuravia, melodista laulua, loppupuolella biisin vetovastuu siirtyy hypnoottiselle kitarakuviolle.

Erittelen ja luokittelen levyn biisejä: muutama vetävä rullaus, useampi rauhallinen voimaballadi-tyyppinen laulu, pari pidemmän kaaren ja useamman osan teosta. Sellainen on esimerkiksi yli 8-minuuttinen ”Solar Boat”, hitaasta ja tunnustelevasta kosketinsoitinosuudesta ilkeiden kitaramurahdusten ja tyynen suvannon kautta kitarasinfoniaksi kehittyvä, hyvin jäsennelty kokonaisuus. Jos viivat vetäisi suoriksi, kappaletta voisi nimittää raskaahkoksi heavyballadiksi.

Sitten pärähtää ”Under the Ancient Sky”, biisi progen parhaassa perinteessä: instrumentaalinen alku muistuttaa The Whon ”Tommyn” dynamiikkaa, kaunis syntikkaosuus ja komea, taivaaseen kurkottava kitarakuvio tuovat mieleen Wigwamin progepopin. Sävellaji ei tosin ole laulajalle välttämättä otollisin.

Albumin päättävät heavyballadit – nimitys yksinkertaistaa lukuisia mietittyjä yksityiskohtia sisältäviä biisejä – ”So Silently” ja ”Angel” jättävät levollisen tunnelman ja mielikuvan tasapainoisesta kokonaisuudesta.

Progeland keikalla

Yhtye esiintyy Colossus-klubin konsertissa Helsingin On the Rocksin lavalla torstaina 19.3.2015, samalla keikalla myös Pax Romana.

Pekka

Progeland: Gate to Fulfilled Fantasies (Melodic Revolution Records MRR CD 22104, 2014)

facebook.com/Progeland

powerofprog.com/profile/Progeland

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: