• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Something’s At The Sky “From the Rain” (Presence, 2014)

Something's at the SkyPääkaupunkiseutulaisen yhtyeen esikoinen, raskaampaa rockia persoonallisella twistillä.

Tämä ei meikäläiselle auennut helpolla, en tiedä onko auennut vieläkään. Sillä osa heavyn tyyppiominaisuuksista on paikallaan ja sellaisina kuin ne on totuttu tässä tyylilajissa kuulemaan, kuten kitaran, basson ja rumpujen jämäkkä tykitys. On myös paljon muuta: vaihtuvarytmisiä kappaleita, herkkää, hölkkää ja sitä heavya – joskus jopa samassa kappaleessa.

Yksisilmäisen tönkkötykittävästä metallista poiketen ”From the Rain” tarjoaa valoa ja varjoa, kurveja ja kaarteita. Myös instrumentaalisesti, sillä kitarakoukerot ja erityisesti koristelut syntikoilla vievät aikamatkalle 70-luvulle, progressiivisen musiikin kiemuroihin.

Progesta en ehkä kuitenkaan puhuisi, sillä elementit ovat hyvinkin perinteisiä. Niiden järjestys vaan poikkeaa totutusta, ne eivät myöskään tarjoa kuuntelijalle helposti omaksuttavia kiinnekohtia tai seurattavia polkuja. Twistiä siis löytyy, sellaista joka saattaa hämmentää / kiehtoa / häiritä – vaikutus on kuuntelijakohtainen.

Sitten on laulaja Alan Kimbrian. Rohkeaa, välillä uhkarohkeaakin paatosta ja tulkintaa, ei ihan sankaritenori tai oopperakukko, mutta etenkin tässä tyylilajissa normista poikkeava. Hänellä on erittäin muuntautumiskykyinen ääni, ensin lempeä ja seuraavassa hetkessä uhkaava ja volyymimittaria uhmaava.

Kirjoitan tähän nyt nimen Freddie Mercury jonkinlaisena kalpeana osviittana, toinen nimi jonka voisin mainita on Bruce Dickinson. Kimbrian yltää niin hurjiin sotahuutoihin kuin myös melodisempiin ja melodramaattisempiin tyylittelyihin. Laulua ei todellakaan pidetä vakan alla, se myös profiloi yhtyettä.

”Strange Whispering” on ehkä eniten Iron Maiden -lokerossa, uljas tykitys ujeltavine syntikoineen. ”Dreams” on puolestaan lähes puhdasverinen pianoballadi, vain korkeuksiin kohoava kitarasoolo muistuttaa naapurikappaleiden raskaudesta. Sillä ”Trust” tykittää jos ei ihan kympillä, niin kasilla ainakin – joku jarru tässä jumittaa, sellainen joka voi konsertissa hyvinkin aueta.

Persoonallinen yhtye – Vesa Koivunen, koskettimet, Pasi Luoma, basso, Alan Kimbrian, laulu, Patrik Albrecht, rummut ja Kimmo Pitkänen, kitarat – on kuitenkin kyseessä, musiikkia joka jakaa mielipiteitä.

Kannattaa tutustua, jos haluat ravistella kuuntelutottumuksiasi.

Pekka

Something’s At The Sky: From the Rain (Presence PRECD 041, 2014)

www.somethingsatthesky.net

facebook.com/somethingsatthesky

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: