• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

EP – uhka vai mahdollisuus?

”Extended play” eli EP liittyy niin vahvasti fyysiseen tallenteeseen, että näinä yksittäisten kappaleiden suoratoisto- ja latausaikoina kirjainten merkitys on vähentynyt.

EP tuntuu silti kurantilta useassakin tapauksessa, esimerkkeinä Sydäntalvi ja Flipside.

Fyysinen tallenne on aina fyysinen, kansineen lisukkeineen päivineen. Tuntuu kouraan, sisältää informaatiota, kannet usein oma taideteoksensa. Enemmän kuin rivi ja postimerkki hakemistossa. Toki sen valmistaminen maksaa. Ja silti niitä tuotetaan.

Koepallo uudelta yhtyeeltä

Löytyisikö meille markkinoilta kysyntää? Saataisiinko muutama ulkopuolinen kommentti? Tehdään ja postitetaan muutama EP!

Herkullinen välipala

Tavaraa tulee taukoamatta, mutta markkina ei ime uutta kokopitkää. Tehdään tähän väliin EP, jotta säilytetään jalansijamme!

Pakon sanelema juttu

Valkoinen paperi, mutta ei mitään sanottavaa eikä soitettavaa. Muistutetaan kuitenkin olemassaolosta. Tehdään EP, tehdään se vaikka covereista.

Omaa itseä varten

On vähän naftisti tota kahisevaa, mutta harrastus pitäisi dokumentoida, vaikka lapsia varten. Tehdään EP.

###################################################################

Johonkin näistä kategorioista sujahtavat myös Flipside ja Sydäntalvi. Edellinen tuttujen soittajien perinteistä ja progressiivista rockia sekoittava ”ep”, jälkimmäinen allekirjoittaneelle tuntemattoman kokoonpanon ”Hiljaisuus”, olkoon genre vaikkapa folk-progea.

SydäntalviNelimiehinen SYDÄNTALVI tulee Laitilasta, parikymppiset kaverit ovat saatteen mukaan soittaneet jo vuosia, Sydäntalvessakin parisen vuotta. ”Hiljaisuus” on kavereiden toinen julkaistu äänite.

””Hiljaisuus”-EP sisältää neljän biisin verran tarinoita ihmisistä, heidän mielenliikkeistään ja vuodenajoista. Levyn myötä Sydäntalvi jatkaa koleaa taivaltaan läpi roudan ja jään.” Näin todetaan samaisessa saatteessa. Sävellykset ovat yhtyeen, sanoituksista vastaa valtaosin Timo Keränen, myös laulu ja kitara. Muut sydäntalvilaiset ovat Konsta Airisto (kitara ja taustalaulu), Vili Mäkinen (basso) sekä Mikael Ruoho (rummut ja perkussiot).

Sanoitukset vievät mieleni 70-luvun suomi-progen koristeelliseen sanataiteeseen (”Itsetunnon portailla”). Näinkin asiat voi tietysti ilmaista, tosin aavistelen että Sydäntalvi on lähtenyt soitellen sotaan, eli musiikki edellä. Akustiset ja sähköiset osat vuorottelevat, melodisissa kertosäkeissä on helppoa vetävyyttä, jopa rock-iskelmällisyyttä. Sähkökitara kutoo melankolista mutta kohottavaa sooloa. ”Itsetunnon portailla” on biiseistä kunnianhimoisin mörisevine kurkkulauluosineen. Nimikappaleen patoutunut paine purkautuu sähköiseen sooloon ja lopulta feedbackiin. ”Kesä” vyöryy päälle, EP:n popmaisin biisi, hittipotentiaalia.

Hyvinkin valmis paketti, kysymys kuitenkin kuuluu haluaako Sydäntalvi siirtyä tukevammin Suomi-rockin raiteelle (”Kesä” ja yleensäkin stadioninkokoiset kertosäkeet) vai vyöryttää monimuotoista, kunnianhimoista äänivallia.

FlipsideFLIPSIDEN ymmärrän olevan Sami Sarhamaan (kitara, koskettimet, taustalaulu) projektiyhtye, mukana ovat Tipi Pulkkinen (laulu, basso) sekä Ari Hujanen (rummut) sekä Pauli Päiviö (koskettimet). Kavereilla on soittokilometrejä takanaan huomattavasti Sydäntalvea enemmän. Niinpä musiikkia leimaa päämäärätietoisuus ja soittovarmuus. Sarhamaa ja muutkin soittajat ovat olleet monessa mukana, nyt tyylillisenä yhdistäjänä on raskaampi, kitaravetoinen rock. Se nousee pintaan myös alkuosaltaan mielenkiintoisesti kokeilevassa ja hipahtavassa ”Diving Down” -biisissä. Moniosaisena se olisi ehkä kaivannut jämäkämmän selkärangan.

Sarhamaan kitarakaaret ja -kuviot ovat komeita ja melodisia, riffeissä on kekseliäisyyttä. Esimerkiksi hieman äkkiväärä ”Twin Tower” on samassa luokassa kuin Televisionin kitarakäännöksiin perustuvat rutistukset, ei kuitenkaan tiristä ja kurista yhtä pakahduttavasti, vaan lähtee vaeltelemaan, matka tussahtaa harmittavasti kesken – tässä on potentiaalia! ”Touch the Sky” ja ”Show Me” ovat vyöryttäviä laulubiisejä, joissa Pulkkinen joutuu kyllä venymään. Etenkin ensin mainittu olisi kaivannut laulun tueksi ja vastapainoksi vankan kitara- tai muun instrumentaaliosuuden.

Varsinkin ”Twin Tower” -instrumentaalista pidän paljon, siinä on oivaltavuutta ja taituruutta sopivassa suhteessa. Tiedä sitten saako tämä ”ep” jatkoa, ja jos saa niin minkälaista.

Pekka

Sydäntalvi: Hiljaisuus (V.R. Label VRCD010, 2014)

Flipside: ep (Samsara SAMCD015, 2014)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: