• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Tears Apart ”Tears Apart” (Ilmaa 2014)

Tears ApartModernia suomalaista rhythm&bluesia länsirannikolta. Kantta myöten tyylikäs paketti.

Tears Apart tasapainoilee perinteen ja nykyajan keinulaudalla: sielultaan tummanpuhuvaa soulia ja rhythm&bluesia, ulosanniltaan beigeksi puleerattua, toisaalla kreemillä ja kertosäkeillä kuorrutettua.

Ensimmäiset kuulokuvat levyn aloittavasta ”Make It” -biisistä sijoittavat Tears Apartin jonkin designhotellin aulaan. Viileää, tyylipuhdasta, kiveä ja kromia, jalopuuta, vaaleaa nahkaa, kaikua ja kopinaa. Varsinaissuomalainen minussa esittää oletuksen: Suomen länsirannikko – Tears Apartin tapauksessa Turku – imee Ruotsista tyyliä ja tapaa, hengittää melkein samaa kookospallojen kyllästämää ilmaa. Siitä kansainvälinen tyyli, viileyden ja kohteliaan sydämellisyyden yhdistelmä. Saksofoni viiltää pintaan pienen särön.

”Saviour” ja ”Still In Love” ovat laiskan rauhallisia, tyynesti sykkiviä ja tarttuvia soul-pop-biisejä, välillä kuulas saksofoni piirtää levollisen kaaren. Täydellisiä hitaan sunnuntai-iltapäivän rytmittäjiä, tarttuvat kertosäkeet viestivät hittipotentiaalista.

Laulaja Lotta Svartsjö – yhtyeen dynamoksi oletettu – omaksuu välillä vaanivan, maanläheisen ja kohtalokkaan, eläimellisenkin roolin: ”Lazy Girl” vääntää Martti Wallasvaaran ilkeän kitarariffin varassa, sovitus jättää tilaa Petri Viitalan saksofonille ja Mikko Jakosen uruille. Samaa funk-veiviä vääntää myös ”Find Our Love”, kunnes kertosäkeessä noustaan Curtis Mayfield -falsettiin jousitaustoineen. Jalka napsuu.

”Tears” ja Svartsjö laulaa kevyesti kuin enkeli, biisi etenee kirkkaasti tikkaavan kitaran ja kuulaiden syntikoiden sekä kevyen perkussion varassa. Soul-progea? ”Stay” on kovin rauhallinen ja tyylikäs, akustisen kitaran ja sähköisten purskahdusten lisäksi ilmeisestikin Markus Perttula sparraa laulussa, kiehnäävä pehmo-soul.

”No One” on aika selkeä kunnianosoitus Stevie Wonderille ‒ rytmiryhmä Mikko Mäki, rummut ja Raine Hynninen, basso sekä Wallasvaaran rytmikkäät kitarakuviot kuljettavat biisiä, keikalla voi hyvinkin keittää! Video ko. biisistä yhtyeen kotisivuilla on kovin tyylikäs sekin. Kyllä Tears Apart oman paikkansa soul-pop-kentällä lunastaa, sieltä kaupunkilaisemmasta ja tuunatummasta suomi-soulin kulmasta. Jokunen karheampi tarttumapinta olisi voinut varmistaa syvemmän kouraisun.

Pekka

Tears Apart: Tears Apart (Ilmaa001, 2014)

www.tearsapart.com

facebook.com/lottasmusic

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: