• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Kataya ”Lives” (2008/2014)

Kataya Lives

Kokoelma pääasiassa instrumentaalista progea soittaneen Katayan parilta muutaman vuoden takaiselta keikalta. Samsara Recordsin arkistojulkaisuja, osa neljä.

Instrumentaalisuutta avitetaan laulu- ja puheäänillä, tässä yhteydessä soittimia nekin, ääninä kosketinsoittaja Matti Kervinen sekä vierailija Johanna Iivanainen. Vetovastuussa ovat kuitenkin Samu Wuoren ja Sami Sarhamaan kitarat sekä mainitun Kervisen ja Pauli Päiviön koskettimet.

Musiikki on taltioitu kahdelta keikalta, toinen vuodelta 2008 (yhtyeen ensimmäinen keikka), toinen vastaavasti 2010. Soundillisesti keikkojen välillä ei juuri huomaa eroa. Päiviö on jälkimmäisellä mukana koskettimissa, joten ehkä koskettimilla on hieman merkittävämpi rooli.

Sami Sarhamaa kuvailee Katayan musiikkia ambientiksi folk-progeksi. Hmmm. Pilkunviilaajana haluan olla hieman eri mieltä, vaikkapa vain periaatteesta. Yhtyeen ensimmäinen albumi ”Canto Obscura” voisi Sarhamaan kuvaukseen sopiakin, mutta live-tilanteessa porukka kuulostaa huomattavasti verevämmältä kuin mitä termillä ”folk” ainakin minä ymmärrän.

Melodioista voi ehkä löytää kansanomaista melankoliaa, mutta siinä se. Ja siinä myös sen viehätys: kuulen Katayassa jatkumon suomalaiseen 70-lukulaiseen kuningasprogeen – ja hieman 60-luvun psykedeliaankin. Progea ovat pitkät kitarakaaret, uljaat tuplariffit, tyynet kosketinsuvannot, pulputukset ja useat koukeroisetkin osat, loppupaisutukset.

Progen akateemisesta luonteesta ja siihen liitetystä kylmäkiskoisuudesta poiketen musiikki kuitenkin niin sanotusti vetää tai tuttavallisemmin svengaa. Ehkäpä se on livetilanteen, ja jämäkän rytmiryhmän, ansiota, bassossa Juha Aronen, rummuissa Tomi Laaksonen. Kuuntelen levyä kuulokkeilla, ja ehkä kaipaisin enemmän pohjaa eli bassoa.

Valtaosa biiseistä näyttää olevan ”Canto Obscuralta”‒ ne selkeimmin 70-luvun perinteeseen pohjautuvat. Voi olla että toinen, kokeellisempi albumi ”Voyager” – tässäkin blogissa joskus arvioitu – toimii paremmin levynä ja kokonaisuutena kuin keikalla. Itseäni viehättävät enemmän vetävät, selkeään melodiaan perustuvat kappaleet. Pääosin ne näyttävät olevan peräisin mainitulta ”Canto Obscuralta”, aikaisemmalta keikalta siis.

Niiden tunnelmassa on levollisuutta, loppukesän hehkua (erinomainen ”Opening Marsh”, joka olisi kantanut vielä pidempäänkin). ”Avojaloin” ja sen soundimaailman ”perinteisyys” – kitarat, urut, syntikka – viittaavat 60-luvun loppupuolelle. ”On a Moosen” kitara- ja kosketinsoolot kipuavat korkealle. ”Lento”-biisiin tuo omaa lisäväriään Johanna Iivanaisen sanaton laulu sekä Mikko Iivanaisen terävästi sooloileva kitara, Mikko tykittää myös ensimmäisen kiekon ylväässä nimibiisi ”Camera Obscurassa”.

Katayan musiikkiin on helppo upota. Se antaa tilaa ja avaruutta, jäsentää. ”Camera Obscuran” helpommat melodiat ja luistavat toteutukset sykähdyttävät. Toistan ”Opening Marshin” vielä illan päätteeksi.

Pekka

Kataya: Lives (Samsara Recordings SAMSR-04, 2014)

www.samsararecords.fi

www.facebook.com/samsararecords

sarhamaa.com

www.runningmoose.fi

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: