• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: A. Takalo & Takavalot ”Rata-Nam”, 2014

A.Takalo

Kokeneiden äijien klubintuoksuista, tuhdilla tahdilla ja pontevalla laululla toteutettua Suomi-rockia Kouvolasta.

Tällaiselle joko-tai-ihmiselle A. Takalon & Takavalojen kaltaiset artistit ovat iänkaiken olleet vaikeita tapauksia. Olen monet kerrat nyrpistänyt muiden hilpeänä pitämälle artistille, en kerta kaikkiaan ole ymmärtänyt kupletin juonta. Jos kyseessä on ollut lähtökohtaisesti ja ilmiselvästi hauskuutus, parodia tai komedia, olen yrittänyt pitää mieleni avoimena. Vitsi on kuitenkin yleensä kulunut kerralla. Ilakointiin tosikkoluonteeni ei veny, vaikka onhan musiikki iloinen ja iloiseksi tekevä asia.

Sen vuoksi suhtauduin ”Rata-Nam” -kiekkoonkin arkaillen. Kannessa herra kapteeni kavereineen, soittajalista kirjaimellisesti tällainen: T. Päiväläinen (MC/Perc/Brakes), S. Laukkarinen (Perc/Acceleration), A. Takalo (Gtr/Vox/Stamina), S. Muurikka (Beis/Vox/Skills), M. Kärkkäinen (Dr/Strenght), T. Arhosalo (Gtr/Vox/Steering). Lisäksi löytyy maininta musiikin lajityypistä, joka yhtyeen itsensä mielestä on Light beer. Kotikaupunki Kouvola, tähän en nyt yritäkään venkoilla vitsikästä sanaleikkiä tai luonnehdintaa.

Antti Takalon saatekirje on kirjoitettu kopiolle KELAn työttömyysturvasaatteesta. Siinä on maininta, että orkesterissa vaikuttaa joukko pitkän linjan musiikintekijöitä. Päättelen – oikein tai väärin – että nyt vapautetaan keikkaelämässä patoutuneita höyryjä. Pitkän linjan musiikintekijöistä kertoo tasalaatuinen toteutus, varsinkin komppi potkii tuhdisti.

Olen useamman kuuntelukerran aikana yrittänyt sijoittaa yhtyettä johonkin kontekstiin. Ei anarkistista perusrockia esimerkiksi Sleepy Sleepers -hengessä eikä taitavasti viihdyttävää Hullujussi-huumoria, ei kevyttä estradiviihdettä a la Kake Singers, ei intellektuellia opiskelijajäynää. Jos luonnehtisin tuota viimeistä vaikkapa Coitus Int. -viittauksella, yhtyeen kevyemmällä kauralla.

Ei siis yhtä mainituista, vaan noita kaikkia, niistä A. Takalo ja Takavalot on tehty. Lisätään sekoitukseen vielä Leevi and the Leavings, ja varsinkin raitiovaununkuljettaja Aarne Tenkanen – puhun siis Gösta Sundqvistista. Pieniä tarinoita suomalaisten rakastamista ilmiöistä (”Lotto”), surkuhupaisista hahmoista (”Osapäivärakastaja”), arkisista tapahtumista (”Maailma pyörii”), Little Richardin ”Slippin’ And Slidin’” -lainaa (suomeksi ”Kaukosäädin”) lukuun ottamatta kaikki A. Takalo-tuotantoa. Kaikissa sanoituksissa ei ole niin sanotusti suurta tarinaa, jotkut on koottu melodiaan sopivista fraaseista, esimerkkinä vaikkapa ”Hyvä veli”: samanlaista hieman hömelöä huumoria kuin Sleepy Sleeperseillä.

Musiikillisesti viljellään puoliakustisen Suomi-rockin paljon kynnettyä peltoa, ”Slippin’ And Slidin’” tosin jytisee tanakkaan Hurriganes-tempoon, vieraileva kuusikielisen näpelöitsijä T. Toijonen vetäisee räväkän soolon. ”Konsulentti”-instrumentaalia, toiselta nimeltään ”Takavalo Rag”, ovat olleet tekemässä kaikki soittajat. ”Osapäivärakastaja” astuu Freukkareiden countryrock-tontille steelkitaraa myöten, laulussa kuulen ehkä hieman Pekka Myllykoskea. Mainiot sanat vaikkapa Junnu Vainion ja Mikko Alatalon kuplettihengessä. Diskoiskevä ”Kyynia” vaihtuu lennossa ”Lottoon”, mainiot bongot ja vahvasti kaiutetut kiertokitarat.

Sähköpiano ja viihdeurut sekä bongot siivittävät ”Hygieniaa”. Päätösbiisi ”Pastorin koira” on sitten ihan toista maata: southern rock -komppi ja -kitarakuvio, sävel ”Cottonfields” -muunnelma, tekstillisesti humoristinen kertomus juhlatilaisuudesta, hädästä ja pastorin koirasta – sekä ruokatarjoilusta. Pituus – runsaat seitsemän minuuttia – on levyllä ehkä hieman liioiteltua, keikalla toimii varmasti hyvin soolonkantajana.

Herra A. Takalon lauluääni on voimakas ja jykevä, hieman takakireä – siinä on ponnekkuutta ja etukenoa, välillä mieleen tulee Moog Konttinen. Viesti ei jää epäselväksi.

Ja nyt seuraa tuoteseloste: A. Takalo ja Takavalot sopii erityisesti klubeihin ja pubeihin, kaljatuoppien ja shottien, tahmaisten lattioiden, huutopuheen ja kähmäisten iskuyritysten vauhdittajaksi. Syyskuussa muuten näyttää ilmestyneen jo uusikin lätty nimeltään ”Katellaan”, nyt esittäjänä vain A. Takalo.

Pekka

A. Takalo & Takavalot: Rata-Nam (TKLCD002, 2014)

https://www.facebook.com/pages/ATakalo-Takavalot/504391749638193?fref=ts

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: