• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Toivo Susi ”Suden aika”, 2014

Toivo SusiSuomalais-amerikkalaiseen lauluntekijäperinteeseen sujahtavan jyväskyläläisen Toivo Suden toinen albumi. Saatekirjeessä mainitaan Pate Mustajärvi ja Juha Lehti, valtameren takaa nimiä löytyisi liuta lisää.

Vaikuttava kansi, vakuuttavaa musiikkia – Susi ei mainitsemiaan esikuvia kumartele. Mustajärvi-Lehti-akseli on esikuvaksi kuitenkin hieman outo, sillä Lehden tarinankerrontaa ja romanttista tunnelmaa löydän hyvinkin, Mustajärveä en ehkä yhtä biisiä lukuun ottamatta niinkään. Olisiko Patea sitten rouhea ääni ja uho – eteenpäin!

Kovin syvissä vesissä Susi ei vello, sanoitukset ovat pieniä kertomuksia ja tunnelmakuvia ilman sen suurempaa maailmanselitystä. Kulkijaromantiikkaa, tyttöjä ja naisia, rokkenrollsydäntä, baareja ja kesämekkoja, muistoja ja muistamattomuutta. ”Sielu palaa” paaluttaa Suden kiertäjämuusikoksi Irwinin ja Rautavaaran tarunhohtoiseen seuraan. Noille kilometreille taitaa kuitenkin olla vielä matkaa.

Vaikka Susi operoi tyylillisesti usein tallatuilla poluilla, persoonallisuus pilkahtelee siellä täällä. Pienet sovitukselliset ja soitannolliset kikat ja kuviot nostavat muutaman biisin pisteitä: ”Ihmemiehen” notkea bassokuvio, ”Kesän lopun päivä” ja lapsen laulu, ”Viimeinen baari” ja melodinen rautalankakitara vaikkapa Mikko Lankisen malliin. Bändi – Jaakko Tabell (rummut), Pekka Gröhn (koskettimet), Lasse Hietala (basso), Tomi Riipinen (kitarat) – pelaa hyvin. Mainittu ”Ihmemies” taitaa olla tämän kiekon hitti – samaan sänkyyn kahden naisen kanssa -teema kihelmöi, toteutuksessa hyödynnetään Springsteen-tyylistä kevyttä katurockia. ”Säälin aallot” on lähellä hidasta ja harkittua Juha Lehti -balladia sekä sanoissa että sävellyksessä: porttikongissa suudellaan, silmiin sukelletaan, vain hän voi pelastaa. Pianovetoista paatosta syventää Elias Kahilan sello.

Dobro a la Sampo Leksis tuo country-sävyjä ”Sydänjäähän”, Alatalomainen laulelma. ”Tuuli” muistuttaa Tero Vaaran suomalaisia, sähköistettyjä iskelmiä ja kupletteja, yksinkertaiset ”kesämekko heilahtaa”-sanat, hei me twistataan! Samaan lokeroon lasken melodisen, loppukesän tunnelmia peilaavan ”Kesän lopun päivä”, pientä rautalankakuviota tuossa, sydämellinen kertosäe tässä. Positiivinen ja sympaattinen lopetus, hyvin pelattu!

Ehkä odotin levyn kannen ja saatteen perusteella vähän rouheampaa meininkiä, resupekkarock’n’rollia. Sellaista, jota Neil Youngin sähköisissä jalanjäljissä askeltava ”Rokkenrollsydän” edustaa. Sain akustisempaa, keikoilla varmasti hyvin toimivaa tarinankerrontaa. Hyvä näinkin.

Toivo Susi: Suden aika (Toivo Susi ROUTA002, 2014)

www.toivosusi.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: