Retrokki kuuntelee: Toivo Susi ”Suden aika”, 2014

Toivo SusiSuomalais-amerikkalaiseen lauluntekijäperinteeseen sujahtavan jyväskyläläisen Toivo Suden toinen albumi. Saatekirjeessä mainitaan Pate Mustajärvi ja Juha Lehti, valtameren takaa nimiä löytyisi liuta lisää.

Vaikuttava kansi, vakuuttavaa musiikkia – Susi ei mainitsemiaan esikuvia kumartele. Mustajärvi-Lehti-akseli on esikuvaksi kuitenkin hieman outo, sillä Lehden tarinankerrontaa ja romanttista tunnelmaa löydän hyvinkin, Mustajärveä en ehkä yhtä biisiä lukuun ottamatta niinkään. Olisiko Patea sitten rouhea ääni ja uho – eteenpäin!

Kovin syvissä vesissä Susi ei vello, sanoitukset ovat pieniä kertomuksia ja tunnelmakuvia ilman sen suurempaa maailmanselitystä. Kulkijaromantiikkaa, tyttöjä ja naisia, rokkenrollsydäntä, baareja ja kesämekkoja, muistoja ja muistamattomuutta. ”Sielu palaa” paaluttaa Suden kiertäjämuusikoksi Irwinin ja Rautavaaran tarunhohtoiseen seuraan. Noille kilometreille taitaa kuitenkin olla vielä matkaa.

Vaikka Susi operoi tyylillisesti usein tallatuilla poluilla, persoonallisuus pilkahtelee siellä täällä. Pienet sovitukselliset ja soitannolliset kikat ja kuviot nostavat muutaman biisin pisteitä: ”Ihmemiehen” notkea bassokuvio, ”Kesän lopun päivä” ja lapsen laulu, ”Viimeinen baari” ja melodinen rautalankakitara vaikkapa Mikko Lankisen malliin. Bändi – Jaakko Tabell (rummut), Pekka Gröhn (koskettimet), Lasse Hietala (basso), Tomi Riipinen (kitarat) – pelaa hyvin. Mainittu ”Ihmemies” taitaa olla tämän kiekon hitti – samaan sänkyyn kahden naisen kanssa -teema kihelmöi, toteutuksessa hyödynnetään Springsteen-tyylistä kevyttä katurockia. ”Säälin aallot” on lähellä hidasta ja harkittua Juha Lehti -balladia sekä sanoissa että sävellyksessä: porttikongissa suudellaan, silmiin sukelletaan, vain hän voi pelastaa. Pianovetoista paatosta syventää Elias Kahilan sello.

Dobro a la Sampo Leksis tuo country-sävyjä ”Sydänjäähän”, Alatalomainen laulelma. ”Tuuli” muistuttaa Tero Vaaran suomalaisia, sähköistettyjä iskelmiä ja kupletteja, yksinkertaiset ”kesämekko heilahtaa”-sanat, hei me twistataan! Samaan lokeroon lasken melodisen, loppukesän tunnelmia peilaavan ”Kesän lopun päivä”, pientä rautalankakuviota tuossa, sydämellinen kertosäe tässä. Positiivinen ja sympaattinen lopetus, hyvin pelattu!

Ehkä odotin levyn kannen ja saatteen perusteella vähän rouheampaa meininkiä, resupekkarock’n’rollia. Sellaista, jota Neil Youngin sähköisissä jalanjäljissä askeltava ”Rokkenrollsydän” edustaa. Sain akustisempaa, keikoilla varmasti hyvin toimivaa tarinankerrontaa. Hyvä näinkin.

Toivo Susi: Suden aika (Toivo Susi ROUTA002, 2014)

www.toivosusi.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: