• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Alpha Indigo ”Rolling Out”, 2014

Alpha IndigoAjatonta rock’n’rollia kotimaasta, ulkomaan kielellä. Monissa liemissä keitetyn Teijo Tikkasen – kera tietty yhtyeensä – viimeisin aikaansaannos.

Tämäkin fyysisesti erikoinen levy on odottanut kuunteluaan luvattoman kauan. Erikoinen sikäli, että lätty on CD, komeat kannet LP:n kokoiset. Ehkä pyöräytin tämän kerran kesällä autossa mutta olosuhteet eivät tainneet olla Alpha Indigon musiikin puolella: kirkas auringonpaiste houkutteli soittimeen hattarankevyttä poppia, ehkä surffilautaakin. Alpha Indigon turboahdettu rock jytisi siinä tilanteessa liian armottomana ja päällekäyvänä. Takaraivossa pyöri myös kiekon kuittaaminen parilla kappaleella ja otsikolla Autossa soi.

”Rolling Out” ansaitsee enemmän.

Musiikki on anteeksipyytelemätön ja röyhkeäkin yhdistelmä garagea, glam-rockia ja  grungea – ajatonta rockia siis. Ei heavya, ei rhythm & bluesia, ei rock’n’rollia, vaan kaikkia näitä, mehukkaasti. Myös stoner-termi mainitaan yhtyeen kotisivuilla. Alpha Indigon dynamo on Teijo Tikkanen, säveltäjä / sanoittaja / laulaja / kitaristi. Hänen äänessään on jylhää auktoriteettia: tälle karjulle ei ryppyillä! Vokalisoinnissa kuulen Eddie Vedderiä ja Ozzyakin, hivenen myös Paul Rodgersia. En ketään suomalaista – vaikka en toki heavylaulajaspesialisti olekaan.

Tikkasella on pitkä kokemus erityyppisistä kokoonpanoista sekä taustayhtyeistä. Tässä lista Tikkaseen yhdistetyistä nimistä ilman sen kummempaa tarkennusta (kiitos Wikipedia): Elastic Family, Tracey, Jonna Tervomaan yhtye, Jo Hope Band, Hanoi Rocks, Michael Monroe, Havana Black, Veeti Kallio, Pelle Miljoona, Problems?, Niko Ahvonen, Riho Sibul, Wolf Larsen, Kataya ja taitaa niitä muitakin vielä olla. Takaisin Nurmekseen muutettuaan Tikkanen perusti Alpha Indigon, sen muut jäsenet ovat Riikka Muikku (koskettimet ja laulu), Pasi Laakkonen (basso ja taustalaulu) sekä Kai Vainionpää (rummut ja taustalaulu).

Hyvin on kokoonpano marinoitunut Pohjois-Karjalan vaaramaisemissa, liemi on ollut sakeaa ja tuhtia.

“222” avaa pelin suoraviivaisella rock’n’rollilla – piano sykkii kimeästi, särökitara ulvahtaa, Tikkasen laulu haastaa. Tästähän Suomessa pidetään, Hurriganes ja Hanoi Rocks ovat inspiroineet satoja soittajia. ”Unicorn” Riikka Muikun välillä hyvinkin Doors- ja garagemaisesti soivine Farfisa-urkuineen on popimpaa meininkiä. Samat Farfisat keventävät ja jopa lapsenomaistavat ”Waiting for Miracles” -biisin grungemaista puristusta. Ja jos nyt jonkun relevantin vertailukohdan ottaisin, se olisi The Stranglers. Tuosta yhtyeestä muistumana hieman rauhallisempi ”Darkness Before the Dawn”. Ja kun nyt vanha uusi aalto tuli puheeksi, niin mainitaan myös ”Heads Will Roll” – kuulen vihaisen ja energisen Elvis Costellon tiukkoine ryhmineen jossain ”This Year’s Model” -moodissa.

Rhythm & blues-elkeetkin Alpha Indigo osaa: ”Wicked Ways” on perinteikkään ja runsaasti harrastetun amerikkalaisenglantilaisen sähköisen rytmibluesin pohjois-karjalalainen serkku, ei ihän ränttätänttää, mutta samaa sukujuurta. Tikkasen kompaktissa kitarasoolossa on pistävyyttä. ”Tangled in the Wires” on syvempiä ja tummempia vesiä kauhova variaatio, odotan Tikkasen pitkää ja sisuskaluja vääntävää sinisävyistä kitarasooloa, turhaan. Pitkä tarina odottaa Kossoffmaista puristusta, Free-paalutusta. Raskaimmillaan Alpha Indigo on albumin päättävässä maukkaan riffin ryydittämässä, keskellä herkän piano-osuuden rauhoittamassa ”Voluntary Slaves” -biisissä, ja siellähän se Tikkasen kitarasoolokin lymyilee!

Ehkä yhtyeestä on haluttu demokraattinen kollektiivi. Ehkä Tikkasen roolia säveltäjänä, sanoittajana, laulajana ja kitaristina ei ole haluttu ylikorostaa kitarasankaruudella. Ehkä. Ehkä pari pitempää ja hikisempää rutistusta olisi puhaltanut Alpha Indigoon nykyistä enemmän pyhää henkeä. ”Rolling Out” esittelee yhtyeen vauhdikkaana, rockaavana bailukoneena, ja hyvä niin. Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan Alpha Indigo kehittyy, sillä mahdollisuuksia on moneen.

Pekka

Alpha Indigo: Rolling Out (11/22 Records 1122CD002, 2014)

alphaindigo.net

PS. Joskus mietiskelin kuinka saisin yksiin aakkosiin sekä älpeet että ceedeet, jotta kaikki saman artistin tuotokset arkistoituisivat rinta rinnan. Tämähän se ratkaisu olisi ollut ‒ LP:n kokoiset aukeavat kannet, sisällä hahlossa CD ‒ mutta piru vieköön kun levy-yhtiöt tekevät yhä edelleen noita muovi- ja pahvikoteloita!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: