• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Scapa Flow silloin ja nyt

Scapa FlowRajalinjoja, uutta ja vanhaa aaltoa, Elmua ja Kaivopuiston konsertteja ‒ kaikki tämä oli ajankohtaista vuonna 1980. Yhteistä tuolle ja tälle kuluvalle vuodelle on Scapa Flow. Vuonna 1980 ilmestyi yhtyeen ainoa albumi ”Uuteen aikaan”, muutama kuukausi sitten se julkaistiin vinyylinä uudelleen.

Me patut muistamme 70-luvun lopun aika ristiriitaisena aikana. Punk räjäytti monien tajunnan niin totaalisesti, että osa sitä ennen tehdystä musiikista julistettiin aikansa eläneeksi. Halveksittuina esimerkkeinä monipolvisesta, virtuoosisesta ja keskittyneempää kuuntelua edellyttävästä progressiivisesta rockista taisivat toimia ELP ja Yes. Totuuden nimessä on toki myönnettävä, että joissain tapauksissa tekotaiteellisuus ja itsetarkoituksellinen äkkivääryys toimivat kuin silikonit: täyttivät mutta eivät ravinneet.

Kuohunnan alla omaan tyyliinsä tyytyväiset kokoonpanot, myös suomalaiset, jatkoivat vaivihkaa. Yksi näistä oli 70-luvun puolivälissä aloittanut helsinkiläinen Scapa Flow.

Tuolloin ilmestynyt Back Beat -lehti julkaisi Jouni Revon kirjoittaman jutun yhtyeestä, joka alkuvuodesta 1980 oli viimeistelemässä kiekkoaan. Jouni taisi tuntea jonkun tai jotkut soittajista, ja pääsi sillä varjolla studiolle. Teksti on kopioitu Jounin luvalla sellaisenaan Back Beatista 3/1980, muutama ladontavirhe korjattu.

###############################################################################

Scapa Flown uusi aamu

Scapa Flow. Skotlannin pohjoispuolella olevassa Orkney-saaristossa, maailman sodissa Englannin laivaston päätukikohtana, kertoo maantieto ja historia. Scapa Flow on myös lupaava helsinkiläinen rock-yhtye, joka on nyt levyttänyt ensilevynsä Kompassille.

Scapa Flow BackBeatMiksiköhän jonkun pitäisi kiinnostua jostain täysin tuntemattomasta pikkubändistä? Eikä Scapa Flow ole edes uutta aaltoa. Mitä ihmeen uutta aaltoa? Scapa Flow on yksi esimerkki siitä, kuinka paljon Suomessa on lupaavia yleisölle tuntemattomia yhtyeitä, jotka tarvitsisivat ennakkoluulottomien musiikinkuuntelijoiden tukea. No, selvitetään nyt hieman mistä on kysymys.

Nelisen vuotta sitten perustetussa bändissä soittavat tätä nykyä Timo Seppänen (kitara), Leevi Leppänen (rummut), Asko Ahonen (basso), Ismo Järvinen (saksofonit, huilu), Eero Kolehmainen (koskettimet), sekä vastakkaista sukupuolta edustava, ei enää teini-iässä oleva Pia Noponen (laulu, huilu). Harvemmin suomalaisbändeissä näkee nais-/tyttölaulajia, joten tervetullut lisä kotimaiseen rocklaulajatarkaartiin Scapa Flown Pia varmasti on. Muutenkin kokoonpano on mielenkiintoinen soittimiltaan.

Scapa Flown musiikki on valmiiksi sävellettyä ja hiottua, joskin improvisaatiolle on jätetty tilaa ainakin soolojen muodossa. Laululla tulee olemaan kohtalaisen suuri osuus ja tulevaisuudessa on tarkoitus saada stemmat toimimaan. Neljä yhtyeen jäsentä osallistuu vokaalitouhuihin, joten näillä näkymillä varsin monipuoliselta vaikuttaa Scapa Flown musiikki-ilmaisu. Sanoitukset ovat suomenkielisiä, ja niistä vastaa kukin vuorollaan. Yhtyeellä on myös kaksi ulkopuolista sanoittajaa.

Yhtyeen jäsenet tiedostavat tilanteensa hyvin ja ennakkonäkymillä ei pelkkää ”hyvää” musiikkia soittava ryhmä menesty kotimaisissa musiikkiympyröissä. Toivottavasti Scapa Flown levy tulee ensin kunnolla tarkistetuksi kuulijoiden taholta, ettei taas päädytä vanhaan kunnon ”taas sitä tylsää kelailua” -ennakkoluuloon. On hienoa, että Suomessa soi myös raivoisa rock’n’roll (vrt. Eppu/1 000 000 Oy jne), mutta muunkinlaista pop-musiikkia löytyy yllin kyllin.

Keikkoja on tehty silloin tällöin ja ensi kesänä ovat suunnitelmissa ainakin Kaivopuisto ja muutamat festivaalit. Elmu saa kehuja (samaten Lepakko) monestakin syystä. Jengi on lähentynyt ja nuoremmatkin intoilijat ovat todenneet usein että ”ahaa, tällaistakin musaa soitetaan”. Vanhan onnistuneesta keikasta bändi haluaa muuten julkituoda vilpittömät kiitoksensa ystävälleen Mikolle, joka auttoi hyvän fiiliksen välittämisessä.

Se pop, josta bändin jäsenet ovat ehkä saaneet vaikutteita mutta nimenomaan olleet kiinnostuneita noin kuulijan kannalta katsoen koostuu valtaosaltaan 70-luvun suurista nimistä Bowie, Jethro Tull, King Crimson sekä ennen kaikkea Genesis, jota kaikki ylistävät kuorossa, eikä tietysti syyttä. Bändin tytön, Pian, mielilaulajatar on Bonnie Raitt ja kovasti hän on innostunut myös Heartin Ann Wilsonista. Ja kyllähän tuollaista reipasta otetta suomalaisiinkin naislaulajiin kaipaisi (yleensähän kevyen musiikin alueella jako on liian selvä: valitaan joko iskelmät tai rauhallinen jazz-vivahteinen laulanta).

Tätä kirjoitettaessa Scapa Flown lp (nimeltään luultavasti ”Uuteen Aamuun”) ei ole vielä ilmestynyt, mutta eiköhän se ole pikapuoliin kaupoissa. Levy tulee siis Kompass-merkillä ja tuotannosta vastaa Lasse Rönkä. Äänitys on tehty Birdland-studiolla Helsingissä. Lopullisissa miksausvaiheissa soundit kuulostivat ilmavilta ja pehmeiltä, (minkä vuoksi) täytyy toivoa että ne eivät paljon muuttuisi levylle prässättynä.

Musiikista on sanottava että kuulemani perusteella kysymyksessä on todella upeasti yhteensoittava yhdistelmä. Biisit olivat maukkaasti loppuun asti hiottuja ja laulustemmat paikallaan. Sanoituksista en päässyt vielä selville, mutta eiköhän niistäkin päästä vielä kuulolle lp:n ilmestyttyä.

Laulu on tyylikkään varmaotteista, joskin olen henkilökohtaisesti mieltynyt korkeampiääniseen naisvokalisointiin tällaisen musiikin yhteydessä. Pia tuntui laulavan levyllä hieman matalammalta, mutta olisiko kyseessä hänen oma tyylinsä vai hieman muuntautuneet äänitystulokset. Hallittua oli laulanta kuitenkin kauttaaltaan, mitä piirrettä suomenkielinen teksti tarvitsee rutkasti tullakseen vastaanotetuksi ja ymmärretyksi.

Instrumentaalipuolelta on kehuttava erityisesti rumpali Leppäsen tukevaa mutta huiman svengaavaa otetta sekä kitaristi Timo Seppästä, jonka sähköinen sooloilu oli ytimekästä ja kontrolloitua. Akustisen kitaran käyttö peittosi kaikki ennakkoluulot. Taitavasti ja kekseliäästi eri sävelpyörteisiin sovitettu akustinen oli esimerkki loppuun saakka jäsennellystä musiikista. Koskettimet olivat hartailla ja mahtavilla soinneillaan elävöittämässä kappaleita ja kokonaisuudessaan meininki oli ja on ihailtavan melodiatajuista. Näkisin pienen pieniä vaikutteita yhtyeistä Camel ja Jethro Tull, mutta erittäin omaleimainen musiikki on ehdottomasti kysymyksessä.

Paremmin kuulin kolmea säveltä, joista ”Koi” oli tuollainen pariminuuttinen pikkunätti instrumentaali, jossa huilu soi näppärästi keinahdellen. Miksi tästä voisi yrittää vaikka singleä, vaikka tuskin Scapa Flow sittenkään mikään singlebändi on. Käsitykseni mukaan kaikki biisit ovat lauluja pisimpien keston ollessa tuolla kuuden minuutin kieppeillä. Joten ei sitten pelkoa levypuoliskon täyttävistä massiivisista opuksista, joita klassisen ja rockin (tässä tapauksessa onnistunut) yhdistelmät usein ovat tuottaneet kuulijoiden iloksi / suruksi.

Kaiken kaikkiaan näkisin tämänkin musiikkityylin uuden tulemisen hyvin valoisana myös kotimaassa ja mikäs sen riemukkaampaa kuin vauhdikkaan rockin ja hiotun progressiivisen musiikin yhteinen voittokulku. Scapa Flown debyytti lupaa kaunista kevättä.

J.R.

###############################################################################

Tämän päivän näkökulma

Scapa Flown ainoan, alkuperäisenä aikamoisiin hintoihin nousseen vinyylin on julkaissut uudelleen Viima Records (VIIMA 101), kätilönä on toiminut mm. Viima-yhtyeen kitaristina vaikuttava Mikko Uusi-Oukari. Uudelleenjulkaisu on toteutettu pieteetillä: aukeavat kannet, kansissa yhtyeen tarina kuvineen, tukevassa sisäpussissa lisää kuvia, kopio alkuperäisestä liitteestä, laadukas vinyyli. Ja pieni, 500 kappaleen painos, joten ostoaikeissa olevien kannattaa kiirehtiä. Kiekkoa löytynee asiallisista levykaupoista.

Muistelin ennen tätä uutta tutustumista Scapa Flowsta aikoinaan mieleen jääneitä ominaispiirteitä: huilun ja koskettimien yhteensoittoa, Pian laulua, harmonioita, jäntevää komppia.

Enkä ihan väärin muistellut, sillä tukeva pohja – Leevi Leppäsen rummut ja Asko Ahosen basso – potkivat jämäkästi esimerkiksi avauskappaletta ”Valmiina heräämään”. Timo Seppänen vetäisee pirteän soolon, Pia Noposen huilu värittää hänen itsensä säveltämää ja sanoittamaa kappaletta. Melodista, helposti ymmärrettävää progea sellaisena kuin minä termin ymmärrän.

Eero-Pekka Kolehmaisen ja Ismo Järvisen ”Salaisuuksien satiiniverhoissa” huilu ja kitara aloittavat ukkosen säestämänä vuoropuhelun, Leppänen ja Ahonen kuljettavat biisiä tasaisesti ja määrätietoisesti. Seppäsen kitaroinnissa on espanjalaisia vaikutteita, laulajana vaihteeksi Järvinen. Taitavasti rakennettu huippumelodinen kokonaisuus. Kyllähän instrumentaalisen väliosan huilut tuovat eittämättä mieleen Jethro Tullin, kuten myös ”Mikä aamu” -biisin alku- ja loppuosan huiluvetoinen kulmikas melodia. Keskivaiheilla päästelläänkin sitten saksofonin ja koskettimien varassa parhaaseen lentävään Wigwam-tyyliin. Ja eihän biisi lentäisi ilman Leppänen-Ahonen-akselin junamatkan tasaisuudella jytkyttävää komppia. Toinen Wigwam-muistuma tulee ”Askel ylöspäin” -biisin jyhkeän melodisista käänteistä ja Timo Seppäsen komeasta loppusoolosta.

”Tuuleen kaiverretut portaat” – Noposen äänessä on Maaritin kirkasäänistä melodisuutta, piano vahvistaa mielikuvaa. Kevyesti jazzahtava melodia hieman Carita Holmströmin hengessä, albumin iskelmällisin kappale. Seppäsen osuvat akustiset kitarakuviot. Yhdessä instrumentaalisen, hyvinkin Tull-henkisen ”Koi”-biisin kanssa Scapa Flow todistaa osaavansa myös jazz-rockinsa.

Kappaleiden runolliset sanoitukset – tämäntyyppiset sanoitukset yleensäkin – lienevät olleen yksi syy tuohon alussa kuvattuun progressiivisen musiikin vieroksumiseen. Ei maailman parannusta, ei suurta sanomaa, ei ihmissuhteiden erittelyä. Ehkä senkin vuoksi nuo kaunistelemattomat ja rääväsuisetkin kuvaukset tylystä arjesta ja nuorison pahoinvoinnista löysivät hedelmällisen kasvualustan. Nimikappale ”Uuteen aikaan” tosin kuvaa ydinonnettomuutta tai tuhoa, profeetallisesti kuusi vuotta ennen Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuutta. Sanoituksia ovat tehneet Seppo Parkkinen, Esko Salervo sekä Pia-Maria Noponen.

Ajan tuottaman perspektiivin avulla lokeroin Scapa Flown Wigwam-Tabula Rasa-akselin perinteeseen. Ehkä yhtyeestä ei löydy instrumenttinsa virtuoosia Gustavssonin, Österbergin, Rechardtin tai Silvennoisen tapaan, mutta yhtyeenä Scapa Flow kuuluu hyvinkin samaan kastiin. En muuten yhtään ihmettele, että juuri Mikko Uusi-Oukari on junaillut Scapa Flown julkaisun, sillä tunnistan tässä ja yhtyeensä Viiman musiikissa samanlaista melodista ajattomuutta. ”Uuteen aamuun” on ehdottomasti uudelleenjulkaisun väärtti.

Pekka

2 vastausta

  1. Kiitos mielenkiintoisesta selostuksesta. Itselleni Scapa Flow oli aivan uusi löytö nyt marraskuussa, kun tämä CD ystäväni jäämistön kautta tuli minulle. Itse en ole musiikkia juurikaan kuunnellut 25 vuoteen, mutta nyt joudun kaikenlaisia levyjä käymään läpi kun tsekkaan kuntoa, laittaessani niitä myyntiin. Jukka Haurun INFORMATION vinyylin juuri pistin huutonettiin lähtöhinnalla 40 ja yllätyin kun siihen heti tuli huuto, sitten huomasin että sama levy on lokakuussa myyty huutonetissä 105 e. Minulla aikoinaan oli hyväkin kokoelma, mutta myin levyni pois 80-luvun lopulla uskoontultuani. Siinä prosessissa musiikkiteollisuuden tuotteet alkoivat tuntua hälyääneltä, joka ruokki korkeintaan sielua (tunne-elämää) mutta syvemmälti eivät tarjonneet mitään siitä, mitä kaipasin. Jännältä tuntuukin nyt 25 vuoden jälkeen kuunnella näitä, ystävälläni kun oli jokseenkin sama musiikkimaku kuin minulla eli varsin laaja, painottuen 60-lukuun ja 70-luvun progeen sekä myöhempiin erikoisuuksiin. Siinä mielessä on outoa, että Scapa Flow on jäänyt minulta huomiotta silloin 80-luvulla. Toisaalta, vinyyliharrastukseni alkoi 1980 vuoden paikkeilla Sex Pistolsista ja Sleepy Sleepersistä ja päättyi yhdeksän vuotta myöhemmin. Ei siinä ajassa ehtinyt kaikkea havaita.

    • Kiitos viestistäsi, mielenkiintoinen tarina. Musiikin kenttä on niin laaja, että kaikkeen ei millään ehdi perehtyä. Parempi kuitenkin myöhemmin kuin ei milloinkaan! Pekka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: