• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Chapter One ”One”, 2014 (1983)

chapter one1980-luvun alkuvuosina vaikuttaneen Chapter One -yhtyeen aikoinaan julkaisematta jäänyt albumi. Silloin yhtyeen musiikkia kuvailtiin progeksi, tänään se on helppo luokitella kirjaimilla AOR. Yhtyeen nimekkäin jäsen lienee ollut laulaja Hannu Leidén (Havana Black), myös Sami Sarhamaa on jatkanut erityyppisten musiikkiprojektien parissa.

Parikin asiaa hymyilyttää. Ensiksi oma asenteellisuuteni yli 30 vuotta sitten. Muistan nähneeni Chapter Onen tuolloin Tavastialla, osasyy lienee ollut tuttavani, laulaja Hannu Leidénin tekemisten tsekkaaminen. Kuulokuvat olivat kaksijakoiset: Hannun Bono-elkeet ja musiikin mahtipontisuus sekä kappaleiden äkkivääryys. Ristiriita hämmensi: suunta hukassa?

Tätä arkistojulkaisua kuunnellessani huomaan muistikuvat osin oikeiksi, osin muutaman huurteisen ja ajan kulun vääristämiksi. Eipä tämä niin äkkiväärää olekaan! Sen sijaan U2-haamun totean oikeaksi. Saman huomioi Sami Sarhamaa levyn kansiteksteissä. Suora lainaus, oma käännös: ”Soittajat olivat vaikutusalttiissa iässä, joten esikuvatkin on helppo tunnistaa: U2 ja Saga”. Ja jatkuu: ”Kun kuuntelet tarkemmin, havaitset myös kavereiden omankin panoksen”.

Täytyy muistaa, että soittajat olivat tuolloin parikymppisiä, tosin bändeissä jo aikaisemminkin soittaneita. Vaikka muusikon ura oli vasta alussa, Chapter Onilla oli tämän kiekon perusteella paketti paremmin hallussa kuin hämärät muistikuvani kertovat.

Hymähdän myös Sami Sarhamaan toteamukselle väärästä ajasta ja paikasta: ”Chapter One eli väärään aikaan tai ainakin väärässä maassa. Progeen kallellaan oleva rock ja pop olisi 80-luvun alussa voinut toimia Saksassa tai Hollannissa, mutta ei totisesti Suomessa.”  Tuulimyllyjä vastaan tässä Eppujen, Pellen, Hassisen Koneen ja Popedan maassa taisteltiin. Siksipä en itsekään tainnut Chapter Onesta sen kummemmin perustaa.

Mahtia ja pontta

Rakennan aasinsillan jokin aika sitten televisiosta tulleeseen mainioon Journey-dokumenttiin. En nykyisen laulaja Arnel Pinedan tuhkimotarinaan, vaan musiikkiin. Sillä aika tavalla löydän Chapter Onesta tuota Neal Schonin, Gregg Rolien, Steve Perryn ja Ross Valoryn tyyliä, en tosin välttämättä soundia. Ei liian vaikeaa, ei liian kiemuraista. Erinomaisia sovituksia – mahtipontisia, kuten tyyliin kuuluu. Valoa ja varjoja, huippuja ja laaksoja, myrskyjä ja suvantoja. Kokonaisuus on synteettinen. Kuten Miami Vice ja Jan Hammer.

Uukakkosesta muistuttavat eniten Hannun taivaanääriin kohoava rohkea laulu ja vahvasti kaiutettu, tuohon aikaan kuulunut tykyttävä kitara. Yhtä paljon kuin Bonoa, laulussa on myös kiihkeää Steve Perrya.

Levyn tuottaja Tommi Liuhala on onnistunut toteuttamaan osiaan isomman kokonaisuuden. Nuoret kaverit, Hannu, Sami (koskettimet), Jouni Ullakko (basso), Pekka Viherlaakso (rummut) ja Jukka Tikander (kitara) pärjäävät hyvin, varsinkin yhtyeen osina. Eniten soolotilaa taitaa saada Tikander.

Klassisesta progesta sellaisena kuin minä termin ymmärrän Chapter One erottuu selvästi popimpana ja tarttuvampana. Vaikka onkin aikansa tuote, hienoa että tämä dokumentti on saatu julkaistua.

Pekka

Chapter One: ”One” (Samsara Recordings SAMSR-01, 2014)

http://sarhamaa.com

2 vastausta

  1. Kiitos taas kerran, laitan taas kohta (jos ette ole jo saaneet) seuraavaa Samsara Recordingsia eli Kataya Lives. Prog on!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: