Retrokki kuuntelee: Teri Mantere “Simple Before”, 2012

teri mantereNeljän kappaleen kiekko akustisen kitaran ja rohkean lauluäänen vapaahkoa ilmaisua.

Itselleni täysin tuntemattoman Teri Mantereen musiikki ei ensimmäisillä soittokerroilla tarttunut kraivelista ja pysäyttänyt. En löytänyt punaista lankaa, ajattelin että kaveri on suunnannut studioon tallentaakseen sen hetkisiä tuntemuksiaan matkamuistoksi, omaksi ja ystäviensä iloksi.

Heppoisin perustein muodostettu ensivaikutelma voi kuitenkin pettää. Tästä itselläni on katkeriakin esimerkkejä. Ei niistä sen enempää, kuin että Siperia on opettanut. Siksi maltoin mieleni.

Toinen tekstikappale, jossa kuuntelija löytää kontekstin 

Muutaman viikon tauko kuuntelussa, sitten keskittynyt rupeama. Jännää tässä biisikvartetissa on, että vaikka kyseessä on ”vain” neljä kappaletta, biisien erilaisuus rikastaa ratkaisevasti kuuntelukokemusta – koen keskittyneen kuuntelun jälkeen tehneeni pidempäänkin musiikillista matkaa.

Hahmottelen mielessäni biisien luonteita ja rakenteita.

”Will You Be” – nuoremman polven tekijöistä Ben Harper ja Jack Johnson lienevät jonkinmoisia vaikutteita. Vanhemman polven kuuntelijana olen kuulevinani Stephen Stillsiä: intohimoista ja eläytyvää laulua, jopa runttausta a la Richie Havens. Lopun sanaton laulu on silkkaa David Crosbya. Acid folk? Ehkä, jos yhtään ymmärrän tämän genren.

”Simple Before”. Rauhallisempi, akustinen kitara ja oletettavasti urkuharmoni tai harmonikka. Hymnimäistä paatosta – ”Quiet Joys of Brotherhood”! Rohkeassa, impressionistisessa laulussa häivähtää Tim Buckley.

”Open Wide” on instrumentaali, näyte Mantereen sorminäppäryydestä ja instrumentin hallinnasta.

”Want to Float” saa väriä ja ulottuvuuksia Johanna Mantereen ja Sanna Sundströmin viuluista sekä Elsa Sihvolan sellosta. Kuulas kevätaamu, voimakkaasti leijaileva laulu, Jon Andersonin kirkas ääni, Rufus Wainwrightin dramatiikka. Sävellyksenä sijoittaisin tämän proge-nimikkeen alle: tavoitteellinen ja kunnianhimoinen.

Summauskappale, joka piirtää kokonaiskuvan

Sanoisinpa, että yhdellä tai parillakaan kuuntelulla Teri Mantereen EP ei avaudu. Mies lienee työstänyt kappaleita hyvän aikaa – aikaa ottaa myös omaksuminen. Se kannattaa kuitenkin ottaa, sillä Mantereella on selkeästi varsinkin musiikillista sanottavaa sekä taito ilmaista ja sovittaa se.

Pekka

Teri Mantere: Simple Before (Inkoon Musiikki IMU-CD 122, 2012)

facebook.com/terimantere

www.imu.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: