• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 39 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Teri Mantere “Simple Before”, 2012

teri mantereNeljän kappaleen kiekko akustisen kitaran ja rohkean lauluäänen vapaahkoa ilmaisua.

Itselleni täysin tuntemattoman Teri Mantereen musiikki ei ensimmäisillä soittokerroilla tarttunut kraivelista ja pysäyttänyt. En löytänyt punaista lankaa, ajattelin että kaveri on suunnannut studioon tallentaakseen sen hetkisiä tuntemuksiaan matkamuistoksi, omaksi ja ystäviensä iloksi.

Heppoisin perustein muodostettu ensivaikutelma voi kuitenkin pettää. Tästä itselläni on katkeriakin esimerkkejä. Ei niistä sen enempää, kuin että Siperia on opettanut. Siksi maltoin mieleni.

Toinen tekstikappale, jossa kuuntelija löytää kontekstin 

Muutaman viikon tauko kuuntelussa, sitten keskittynyt rupeama. Jännää tässä biisikvartetissa on, että vaikka kyseessä on ”vain” neljä kappaletta, biisien erilaisuus rikastaa ratkaisevasti kuuntelukokemusta – koen keskittyneen kuuntelun jälkeen tehneeni pidempäänkin musiikillista matkaa.

Hahmottelen mielessäni biisien luonteita ja rakenteita.

”Will You Be” – nuoremman polven tekijöistä Ben Harper ja Jack Johnson lienevät jonkinmoisia vaikutteita. Vanhemman polven kuuntelijana olen kuulevinani Stephen Stillsiä: intohimoista ja eläytyvää laulua, jopa runttausta a la Richie Havens. Lopun sanaton laulu on silkkaa David Crosbya. Acid folk? Ehkä, jos yhtään ymmärrän tämän genren.

”Simple Before”. Rauhallisempi, akustinen kitara ja oletettavasti urkuharmoni tai harmonikka. Hymnimäistä paatosta – ”Quiet Joys of Brotherhood”! Rohkeassa, impressionistisessa laulussa häivähtää Tim Buckley.

”Open Wide” on instrumentaali, näyte Mantereen sorminäppäryydestä ja instrumentin hallinnasta.

”Want to Float” saa väriä ja ulottuvuuksia Johanna Mantereen ja Sanna Sundströmin viuluista sekä Elsa Sihvolan sellosta. Kuulas kevätaamu, voimakkaasti leijaileva laulu, Jon Andersonin kirkas ääni, Rufus Wainwrightin dramatiikka. Sävellyksenä sijoittaisin tämän proge-nimikkeen alle: tavoitteellinen ja kunnianhimoinen.

Summauskappale, joka piirtää kokonaiskuvan

Sanoisinpa, että yhdellä tai parillakaan kuuntelulla Teri Mantereen EP ei avaudu. Mies lienee työstänyt kappaleita hyvän aikaa – aikaa ottaa myös omaksuminen. Se kannattaa kuitenkin ottaa, sillä Mantereella on selkeästi varsinkin musiikillista sanottavaa sekä taito ilmaista ja sovittaa se.

Pekka

Teri Mantere: Simple Before (Inkoon Musiikki IMU-CD 122, 2012)

facebook.com/terimantere

www.imu.fi

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: