• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 39 muun seuraajan joukkoon

Retrokki eksyy sivupoluille: Weepikes ja Artur U

Listahitit eivät saa Retrokista mainittavaa kaikupohjaa, allekirjoittaneesta ehkä hivenen. Nyt sukelletaan kuitenkin sinne vielä harmaammalle alueelle, kaljan tahraamille plyysisohville, laimeilla räsymatoilla ehostetuille treenikämpille, munakoteloilla ja vaahtomuovilla vuorattuihin komeroihin.

Sinne, jossa musiikkia tehdään tekemisen ilosta, innosta, kunnianhimosta ja näkemyksestä ‒ omasta näkemyksestä, ei euro- tai dollarimerkillä varustetusta. Taitaa väännössä olla mukana ahdistusta ja angstia purkavaa puhdistautumistakin.

weepikesWeepikes ja ”We Are Weepikes” ‒ heidät olemme kuulokuvina tavanneet ennenkin.

Vuosien tauon jälkeen uudelleen kollektiivisesti instrumentteihin tarttuneet konkarit pistävät taas tuulemaan. Edelleen romuluista, verevää vääntöä. Rinnan alkupään Bad Vugum -purkauksen kanssa (esimerkiksi ”Selling Fish”, 1997) kuunneltuna uusi ”We Are Weepikes” on kuitenkin jopa hienostunut. Ennen lo-fi, nyt semilo-fi. Tarkoitan siis omaan aiempaan tuotantoonsa verrattuna, mistään prinsessa-leikeistä ei nyt kannata unelmoida.

Kannen usvainen, apea peltomaisema pistää raavaankin miehen ulvomaan: silmät tiukasti umpeen, kahden käden valkorystyinen kuristusote mikkitelineestä, takaapäin puskeva yhtenäinen äänivalli työntää etukenoon. Terveisiä Radiopuhelimille.

”Bad Valentine” jauhaa hillityn psykoottisesti, taisin aikaisemman EP-arvion yhteydessä mainita Psychedelic Fursin ‒ nyt miksaan keitokseen vivahteista vapautetun, yhtenäisesti junnaavan Joy Divisionin. ”Falling Off the Carpet” rauhoittaa tunnelmaa, Pasi Penin laulu leijuu kaikuisasti Bowien ja Enon Berliini-kauden tunnelmissa. Seuraa ”Takeover”, jossa miljonääri putoaa mustaan aukkoon, menettää kaiken tärkeäksi kuvittelemansa. Menettäminen osoittautuu vapautukseksi, vapauttajaksi paljastuu Dr. Liberal Economy. Weepikes (Peni, Jyrki Lehto, Tomi Nuotio ja Ari Reiska Lehtinen) runnoo painostavaa hälyä, Peni saarnaa toimintaohjeita. Biisi esiintyy takakannessa nimellä ”Flatliner” ‒ vai onko kyseessä tyystin toinen pläjäys, joka ei sitten kiekolle päätynytkään?

”Paranoid”-nimisellä biisillä aukeava seitsemän kappaleen aika armoton kokonaisuus ‒ seitsemäs on k-x-p-kollektiivin toistakymmentä teknistä minuuttia kestävä ”Falling Off the Carpet” -miksaus ‒ ei todellakaan julista iloa ja autuutta, auringonpaistetta ja surffilautoja. Laimeissa väreissä kylpeviin kalvakkaisiin maisemiin ja taskulämpimään ilmapiiriin Weepikesin ärtyisä runttaus voi sen sijaan hyvinkin tarjota purkutien.

Weepikes: We Are Weepikes (lienee omakustanne, 2013)

weepikes.bandcamp.com

soundcloud.com/weepikes

www.facebook.com/Weepikes

twitter.com/#!/Weepikes

#########################################################

artur uSitten traktori kääntyy kuuran peittämiltä pelloilta sateen kastelemaan kaupunkiin. Hole-in-the-wall-baarissa soittaa Artur U & The New City Limits uuden neljän kappaleen “Turn Off the Light” -julkaisunsa biisejä. Intohimolla, napakalla rytmillä, tiiviissä formaatissa.

Kuulenko kaikuja Helsingistä 70-luvun lopulta? Ehkä en Maukkaa, mutta Perusjätkiä kylläkin. Ehkä lahden toiselta puolelta Eldkvarnia, eli Pluraa ja kumppaneita. Motels ja Martha Davis? Artur U:n ja Johanna Saarisen laulu, Jussi Hämäläisen saksofoni, Tuomas Orasmaan koskettimet, Miika Suomalaisen basso ja Aku Isotalon rummut ovat samalla kaupunkilaisella aaltopituudella. Jostain luin, että Artur U jakaa aikaansa Helsingin ja New Yorkin välillä. Niinpä.

Persoonaa sointiin tuovat Hämäläisen foni, Artur U:n ja Saarisen yhteislaulu sekä Artur U:n ujeltava steel-kitara. Esimerkiksi ”Come And Go” -biisissä vietetään kiimaista perjantai-iltaa, Isotalo takoo vesitiivistä rytmiä, stilikka ja urut kirittävät tilauksia baaritiskiltä, levottomat jalat! ”Walk in the Night” lainaa Springsteenin ja Lou Reedin tummasta laulukirjasta, tosin ilman Springsteenin jännitettä purkavaa jumalallista kertosäettä ‒ jäljelle jää vain kaupunkiblues.

Ison kirkon meininkiä, aika vastustamatontakin junttaa. Uskoisin, että toimii erinomaisesti pienessä klubissa.

Artur U & The New City Limits: ”Turn Off the Light” (omakustanne, 2013)

www.arturunewcitylimits.com

https://soundcloud.com/artur_u

https://www.facebook.com/pages/Artur-U-The-New-City-Limits

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: