• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 39 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Aili & Folks ”Aili & Folks”, 2013

aili ja folksAili Järvelän ja Folks-yhtyeen esikoisalbumi ‒ jo nimi Folks kertoo, mikä on musiikin tyylisuunta. Ei kuitenkaan puhdasta kansanmusiikkia, vaan tyyli löytyy sieltä laulelmallisemmasta päästä.

Vaikka Retrokki julistaa nimeään myöten eilisen ihanuutta, tästä päivästäkin löytyy hillittömästi mielihyvään oikeuttavia musiikkielämyksiä. Itse asiassa niin paljon, että eilisen muumioituneet harvinaisuudet ovat viime aikoina saaneet tehdä tilaa uudelle, pintakuohunnasta vasemmalle jäävälle tuoreelle tarjonnalle. Sille on kyllä ihan perusteltu syykin, tietty sen lisäksi että lupaavat uutuudet kutittavat mielikuvitusta, usein hivelevät korvaa ja valavat uskoa musiikin vetovoimaan.

Ne nimittäin ansaitsevat huomiota ja kannustusta!

Ja jos pystymme omalta pieneltä osaltamme vaikuttamaan tähän, mehän vaikutamme. Tasapainoa pitää tosin jossain vaiheessa taas rukata, ja sukeltaa eilisen aarteisiin, mutta tällaiset ilmiöt kuin esimerkiksi Aili & Folks pitävät vahvasti nykyhetkessä.

Katsahdetaan silti skitsofreenisesti laulaja-viulisti ja sanoittaja Ailin eli Aili Järvelän eiliseen turvautumalla bioon: ”Kaustinen-Helsinki-akselilla vaikuttava yhtye osallistui pari vuotta sitten hetken mielijohteesta YLE:n Uuden Musiikin Kilpailuun ja ylsi ”Mun taivas” -kappaleellaan miltei finaalivaiheeseen asti.” Ja ”viime vuonna julkaistu ”Lauluja”-EP saa nyt jatkoa yhtyeen nimeä kantavasta esikoisalbumista.”

Kansan parissa

Yhtyeen esittelyssä on mainittu ”laulaja-lauluntekijäperinne” ja ”melodinen pop” (tässä tosin irrotin kuvauksen asiayhteydestään). Sikäli luokittelut pätevät, että kappaleet jakautuvat hempeähköihin, osin nostalgisiin folk-laulelmiin ja menevämpiin, Suomi-popin tai peräti -iskelmän liepeillä laukkaaviin melodioihin. Jossain häivähtää jopa Gösta Sundqvistin varjo (”Sinua varten”). Koskapa pohjavireenä sykkii kuitenkin folk, nimeän tyylin täten folk-popiksi. Jolloin pääsenkin vetämään yhtäläisyyden country-popin biljoonamyyjään Lady Antebellumiin. Hunajaista laulua, mielihyväreseptoreita sukivia melodioita, vastustamattomasti etenevä kokonaisuus…

Samanlaista mielihyvää tuottaa Aili & Folks -musiikki. Onneksi Aili ja kumppanit virittävät musiikkiinsa enemmän pihkaa, umpeen kasvavaa metsäpolkua ja syksyisen porstuan apeutta kuin tuo Amerikan ihme. Vaikka operoidaan samoilla koordinaateilla, sävyeroa löytyy.

Sliipatun julkisivun sijasta Aili & Folksin pääpaino on lauluilla ja Aili Järvelän ilmavalla, mutta kuitenkin vahvalla ja vakuuttavalla äänellä. Anna Puu ei ole lauluäänellisesti kaukana. Folks, eli säveltäjä (ja usein sanottajakin), kitaristi Jussi Petäjä, kosketinsoittaja Leena Untamala, kontrabasisti Timo Myllykangas sekä lyömäsoittaja Janne Torvikoski, on selkeästi säestävässä roolissa. Soitto on toki ammattitaitoista, sävykästä ja luontevaa, sen ihmeemmin ei kuitenkaan revitellä eikä sooloilla.

Henkilökohtaisesti pidän enemmän tunnelmallisista laulelmista, kuten hempeästä, jopa hymnimäisestä ”Tarvitsen sua” ja valokuvamaisesta ”Siellä missä virtaa koski alla sillan, eikä aika muuta maisemaa”. Soitinnus on yksinkertaisen tehokas, ja auttaa luomaan kappaleille oman persoonallisen, kohtalokkaankin luonteensa.

Tämän Retrokki-tekstin luonnosvaiheessa pidin yhtenä vertailukohtana suurta suosikkiani Gillian Welchia. Syy taisi olla nimenomaan tämä jälkimmäinen biisi: juureva, sydämen pohjasta riipaiseva, mielikuvia herättävä. Se, mikä Welchissä kiehtoo on myös vaivattomuus ja ajattomuus. Kuinka jokainen kappale olisi voinut olla olemassa jo silloin, kun mies ja nainen luotiin. Alkupuuta.

Albumin päätösbiisi ”Lastaa laivasi” muistuttaa vähän Donovanin leikkisämpiä rallatuksia (”Happiness Runs”): rauhallinen, Petra Lujalan käyrätorvesta ilmettä saava toivorikas laulu. Hieno päätös!

Olen kuunnellut levyä muutamassa jaksossa. Se on kuulostanut joka kerta yhtä hyvältä, ehkä kerta kerralta jopa vähän paremmalta. Lienee kypsän musiikin merkki. Levyä on tilattavissa ainakin sähköpostilla osoitteesta pinetreerecords@gmail.com. Se taitaa olla myynnissä myös Jukeboxshop-verkkokaupassa: www.jukeboxshop.net ‒ tuolta näyttää löytyvän muutakin hyvin mielenkiintoista musiikkia sekä kotimaasta että muualtakin. Soundcloudilla pystyi ainakin joku hetki sitten kuuntelemaan yksittäisiä Aili & Folks -biisejä.

Pekka

Aili & Folks: Aili & Folks (Pinetree Records, 2013)

www.ailijafolks.fi

www.facebook.com/pages/Pinetree-Records

www.soundcloud.com/pinetreerecords

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: