• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: The Surftones ”CfA2”, 2013

surftonesSe oli silloin, kun rock oli pakko nuorisomassojen paineessa tunnustaa omaksi taidemuodokseen. Silloin, kun jatsaritkin kiinnostuivat uudesta, nuoresta yleisöstä. Ja silloin, kun rock ja jazz löivät kauniisti ylävitosen, jatsarit tosin vähän vaivautuneesti. Tervetuloa takaisin vallattomalle ja rajattomalle 70-luvulle!

Jyväskylässä jo vuonna 1996 perustettu the Surftones ‒ tällä kuudennella albumilla vetävää rock-funk-jazz-fuusiota veivaava viisimiehinen instrumentaaliyhtye ‒ matkaa täysin häpeilemättömästi 70-luvulle. Hillityn syntinen discopotku kirittää laukkaavia, melodisia kitara-kosketinsoitinteemoja. Peilipallo pilkuttaa tanssilattiaa, laserit lakaisevat salin seiniä, sähkörummuista kidutetaan ujelluksia ‒ kuin sikaa polttomerkittäisiin. Kuka muistaa Mecon ja Star Warsin?

Tuolta the Surftones on vaikutteensa imenyt, kuten myös aikakauden cut-out-vinyylilaareista. Noita lovettuja, massatuotannossa usein hieman vänkyräksi puristuneita kevyt-funk-kiekkoja muistelen itsekin kahmalokaupalla keränneeni. Silloiset 50 amerikansentin vinyylit maksavat nyt vähintään 20 euroopaneuroa, prosenttinousu on hurja. En kyllä tiedä, onko musiikki kypsynyt samassa suhteessa.

Mutta siis the Surftones.

Mr. Randomizer (basso, koskettimet), A.D. (kitara), Oxygene (rummut), KZU (koskettimet) ja Mr. Foxx (saksofonit, koskettimet) veivaavat viihdyttävää, välillä kosmistakin instrumentaalia. Discokomppi sijoittaa musiikin selkeimmin Travolta-kauteen, muutama uljaasti kaikuva kitarasoolo muistuttaa David Gilmourista. Nykivä funk-kärvistely hillitsee matkantekoa. Kunnes seuraavassa hetkessä kiidetään taas ulkoavaruudessa.

”CfA2”-kiekon avaruudellinen teema näkyy jo kannessa sekä biisien nimissä.

Eniten soolotilaa saa Mr. Foxx saksofoneineen. Jotkut leikkisät teemat tuovat mieleen Birth Control -yhtyeen kosketinmiehen Zeus B. Heldin soolokiekon ”Zeus’ Amusement” ‒ tuon levyn vähän lapsenomaiset kuviot hellivät jotain syvälle hautautunutta.

”Transforming” esittelee matkasuunnitelman: taivaallinen kosketinkuoro, sykettä elämään potkivat rummut ja basso, saksofoni ulvoo elämäntuskaa, kitara kaartaa korkeaan veisuun. Tosissaan ollaan, mutta ei hampaat irvessä. Kolmiosainen ”Celestial Journey” on The Surftonesia progahtavimmillaan. Dynamiikkaa, hiljaisesta ja rauhallisesta äänekkääseen ja rauhattomaan, suhinasta sutinaan. Matka on pitkä ja vaiherikas.

Space, the final frontier: laskekaa visiirinne!

Pekka

The Surftones: CfA2 (Randomizer Media RDZ-CD03, 2013)

http://www.thesurftones.com

http://www.facebook.com/thesurftones

https://myspace.com/thesurftones

######################################################################

tolonenPysytään 70-luvulla, ja instrumentaalimusiikissa. Yksi aikakauden suurista nimistä, Jukka Tolonen, on ajankohtainen ainakin neljästä syystä: hänestä valmistuu / valmistui dokumentti, mieheltä itseltään ilmestyy toinen hengellinen albumi, Helsinki Guitar Festival tributoi Tolonen!-konsertilla hänen musiikkiaan, lisäksi tuon dokumentin puitteissa ilmestyi juuri tämä levy:

Kämäräinen Toppola Viinikainen Play Tolonen

Asialla ovat maan parhaimmistoon kuuluvat kitaristit Timo Kämäräinen, Risto Toppola ja Teemu Viinikainen. Suuri rooli on myös muilla muusikoilla (Manuel Dunkel, Joonatan Rautio, Aleksi Tuomarila, Juho Kivivuori, Ville Pynssi). Kitaristien rooli ei itse asiassa ole niin päällekäyvä kuin voisi olettaa, enemmän tässä korostuvat Tolosen hyvin aikaa kestäneet sävellykset kuin kitarismi. Ja enemmän soolotilaa saavat puhaltajat Dunkel ja Rautio sekä kosketinsoittaja Tuomarila kuin kuusikielisen taitajat.

Tulkinnat eivät noudattele orjallisesti Tolosen levyjen alkuperäisiä toteutuksia. Analogiakauden sympaattinen, alkukantainenkin rupisuus on sisäsiistitty, soitossa on kuitenkin väkevyyttä. Kukin kitaristi vastaa aina yhdestä biisistä kerrallaan: Viinikainen jatsahtavimmin, Toppola ryöpsähtelevästi, Kämäräisen kitara puree kokeilevimmin. ”Just a Little Love Song” -akustisessa Viinikaisen ja Toppolan kitarat kiertelevät ja kaartelevat toisiaan vivahteikkaasti. Tolosen soittoa ei todellakaan mallinneta yksi yhteen!

Biisivalikoima ulottuu ensilevyn ”Ramblin’”-, ”Wanderland”- ja ”Last Night” -biiseistä ”JTB”-kiekon ”Dancing Beariin”. Esimerkiksi klassikot ”Django” ja ”Windermere Avenue” ovat saaneet jäädä rauhaan, kunnioituksesta ikonisiin alkuperäisiin?

Tyylikäs ja viimeistelty pakkaus, mukana tuottaja Lasse Keson kirjoittama naseva teksti Tolosen elämästä. Etukannen tunnusmainen valokuva Tolosesta sellaisena kuin me hänet 70-luvun alusta muistamme vertautuu hienosti takakannen seesteisiin kasvoihin tänään. Väliin mahtuu sekä merkittävää musiikkihistoriaa että käsittämätöntä henkilökohtaista draamaa. Odotan kiinnostuksella dokumenttia.

Tolonen! konsertissa

Myös Helsinki Guitar Festivalin päätöskonsertissa Savoyssa juhlittiin Tolosta, kitaristeina Kämäräinen, Toppola, Marzi Nyman, Raul Mannola, Raoul Björkenheim ja Antti Paranko, Mannola ja Björkenheim akustisesti, Paranko kaksikaulaisine kitaroineen duona saksalaisen basistin Markus Setzerin kanssa. Kukin kitaristi on todellakin oma persoonansa, jokaisen soittoa oli ilo kuunnella. Huimimpia sooloja päästelivät Nyman ja Kämäräinen, Jaska Lukkarisen rummut potkivat hillittömällä svengillä.

Tolosen hieno musiikki sai arvoisensa tulkinnat.

Myös Tolonen itse esiintyi kahden hengellisen laulun verran, tosin pianistina ja laulajana, säestäjinä mm. poikansa Toivo ja Dimitri. Upeaa nähdä mies kaiken koetun jälkeen noin hyvässä kunnossa!

Kämäräinen Toppola Viinikainen play Tolonen (GateWay Films GWFCD001, 2013)

www.tolonendoc.com

Tuo nettiosoite on annettu levyn kannessa, mutta sivut eivät vielä taida olla kunnossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: