• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Ruohonjuurelta, omilla ehdoilla

Järkytyin taas kerran suomalaisesta osaamisesta, näkemyksestä ja intohimosta. Kuinka näin pieneen maahan mahtuukaan näin valtava määrä korkeatasoisia musiikintekijöitä ja musiikkia! Lainasin nimittäin kirjastosta muutaman itselleni tuntemattoman ja jonkun tutummankin kotimaisen kiekon ‒ enkä perskule vieköön ole päässyt pinossa kolmea ensimmäistä levyä pidemmälle. Kaikkia yhdistää nainen joko laulajana ja / tai tekijänä. Eikä tossa nyt pyörivässä Topi Sahassakaan mitään vikaa ole!

uinuvaUinuva: Uinuva (Uinuva 001, 2013)

Ensimmäisenä soittimeen juuttui Uinuva, ilmeisestikin samannimisellä, samannimisellä levymerkillä julkaistulla albumillaan. Laulaja Heta Keskinarkaus on säveltänyt musiikin tänä vuonna muutenkin ajankohtaisen, 100 vuotta sitten syntyneen ja vain 23-vuotiaana kuolleen Saima Harmajan runoihin. Henkilökohtaista maailmantuskaansa monissa teksteissä oman aikansa runoperinteellä vuodattava Harmaja tuntuu ajatuksena aika kaukaa haetulta ja aikaansa sidotulta lähtökohdalta.

Mutta hyvä isä sentään, minkä puun takaa tämä on tullut!

Keskinarkauksen laulelmamaiset, runojen aiheet ja vivahteet huomioivat sävellykset ja hento, äärimelodinen lauluääni tulkitsevat tekstejä erinomaisen osuvasti. Löydän netistä pari tietoa Keskinarkauksesta: Oulusta vuonna 2009 Helsinkiin muuttanut, 23 vuotias, opintoja Pop & Jazz Opistossa. Mikä lupaus!

Aivan mahtavia, tähän tyyliin tarpeeksi mahtipontisia sovituksia, isoja taustoja, laajoja kaaria. Tunteet kuohuvat, mieli on musta, rakkaus kohtalokas. Soinnissa on vähän 80-luvun puolivälin synteettistä paatosta ‒ tähän tuo ilmavuus ja paisuttelu sopii. Erityisesti Sigurdur Rögnvaldssonin taivaisiin kurkottava kitara ja Mikael Myrskogin vaikkapa Staffan Schejamaiset, skandinaavisen harkitsevat koskettimet koskettavat.

www.uinuva.fi

rajamailla

Jemina & Selina Sillanpää & Tim Ries: Rajamailla (Texicalli TEXCD 121, 2013)

Väljästi americanaa – tai ei tietenkään, nyt ollaan Suomessa! Sillanpään sisarusten Jeminan ja Selinan levyltä löytyy useampi täyskymppi. Vauhdikas, eläväinen Enää en vaikene, ehkä vähän Johanna Iivanaisen tontilla operoiva nimikappale Rajamailla, akustiseen roots-meininkiin tukeutuvat Tulva ja Täältä kotiin sekä pianovetoinen, parista sävelkaarteesta Gösta Sundqvistin mieleen tuova Yölaulu, ainakin.

Korostan: usean täyskympin. Mikä hämmästyttävintä, sisarusten sävellykset ovat säveltäjästä riippumatta yhtä korkeatasoisia. Lauluosuuksiakaan en pysty arvottamaan, äänet soivat kauniisti myös yhdessä. Ehkä Selinan biiseissä on enemmän pastissimaisuutta ja tyyliharjoitelmia (Vuosi ja dixieland, Italialaiset ja no, laulelma). En mainitse tätä arvostelumielessä, sillä tyyli pysyy hyvin hallussa. Uskoisin, että tähän on vaikuttanut monien maailmantähtien kyljessä musisoinut fonisti ja tämän levyn tuottaja Tim Ries.

Levyä lainatessani oletin tämän olevan lähempänä sisarusten ja Seppo Sillanpään Band’o-meininkiä ‒ akustisempaa, räväkämpää. Yllätyin albumin kypsyydestä, onhan tämä kuitenkin heidän ensimmäinen oma kiekkonsa. Täysin valmis yhtye ja kokonaisuus, pesee kirkkaasti monet isommilla kirjaimilla ja merkittävämmillä areenoilla suitsutetut amerikantähdet.

www.facebook.com/rajamailla ‒ käypäs ylläpitäjä päivittämässä sivuja🙂.

sarah kiviSarah Kivi & Non-Orchestra: Kiveen kirjoitettu (Roihis Musica RMCD12, 2013)

Netti kertoo, että aiemmin muissakin genreissä operoinut laulaja Sarah Kivi ja konemuusikko Niclas Kristiansson (Non Person) löysivät toisensa jokunen vuosi sitten. Mukaan muutama muu muusikko ja Non Person muuttui Non-Orchestraksi. Tehtiinpä sitten muutama biisi.

Paperilla konsepti vaikuttaa vähän Tiiu Helinältä teknotaustoineen. Sarah Kivi ja Non-Orchestra on kuitenkin Helinää kokonaisempi: taustat eivät ole päälle liimattuja gimmickejä, vaan kyllä tämä on totaalista tavaraa oikeinekin soittimineen. Kiven ääni on vakuuttava ja ilmaisukykyinen, joissain kohdin muistuvat mieleen Maarit ja Janita. Erittäin orgaanisia ja luontevia sovituksia ja instrumenttiyhdistelmiä. Nykyaikaa on ehkä syvästi sykkivä pohja, korostunut basso, kaikuefektit. Maanläheiset sanoitukset liikkuvat kaupungissa, kivijalassa, lähiöissä, tilanteissa, pienissä huomioissa. Maailmaa ei paranneta, musiikissa on kokonaisuutena kuitenkin rauhoittava ja läheinen tunnelma.

Tämäkin aika ‒ ja ehkä nimenomaan tämä aika ‒ tarvitsee soundtrackia. Tässä.

www.roihismusica.fi

———-

Näissä kirjastolöydöissä on vain yksi huono puoli. Joudun ostamaan levyt, sillä haluan palata niihin laina-ajan päätyttyäkin. Uinuvan jo löysinkin Fennicasta hyvään hintaan. Tossa se nyt soi, ja hyvältä kuulostaa. Yksi tämän vuoden parhaista.

Pekka

PS. Näitä kolmea kiekkoa yhdistää korkean tason lisäksi myös hälyttävämpi asia. Ne ovat kaikki ilmestyneet pienemmillä merkeillä ja Uinuvan tapauksessa omakustanteena. Lasken myös Texicallin julkaisutahdistaan huolimatta pieneksi, ennakkoluulottomaksi ja musiikista aidosti kiinnostuneeksi merkiksi. Isot loistavat poissaolollaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: