• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Kitara puhuu: Tiluland ”Axes of the Universe”, 2010

tilulandItseironisesti nimettyä kitarasankaruutta Suomesta. Kitaristi Arwe ja kosketinsoittaja Gimi luukuttavat häpeilemättä, kliseistä piittaamalla ja niitä hyödyntäen. Vaikka kieli hamuilee poskea, virtuositeettia on vaikea sivuuttaa.

Naapurimaan Yngwie Malmsteenia on monesta kiittäminen (vai kiroaminen?): huippuvauhtisesta kitaranäppäryydestä, syntetisoidusta instrumentalismista, heavyn, progen ja virtuoositeetin synteesistä, taidon voitosta hengestä. Tilulandin kitaristi Arwe ja kosketinsoittaja Gimi eivät peittele vaikutteitaan. Kaverukset kera vierailijoineen luukuttavat muutamaa hitaammin syttyvää melodraamaa lukuun ottamatta alusta loppuun niin maan perusteellisella poljennolla, että sydänvammaista voisi heikottaa.

Ehkä juuri siinä on Tilulandin pelastus.

Kaverukset eivät yritäkään uskotella, että käsillä olisi maailmanhistoriaa muuttava teemakokonaisuus velhoista, haltijoista ja sankareista. Ei, vaikka kappaleiden nimissä vilahtelee taistelijoita, sankareita ja kuninkaita. Tämä nimistö nyt vaan kuuluu kyseessä olevaan genreen. Niiden eväillä mennään joiden kyytiin on päädytty hyppäämään – ja kerrankin kuormasta on lupa syödä!

“The Home of Guitar Heroes and Synth Wizards”

Soittajien taustat ja lähtökohdat tuskin ovat Amerikan syvästä etelästä, teiden risteyksistä, hatarista hökkeleistä tai mutaisista joen uomista. Kielet ja koskettimet ovat luultavimmin tulleet liittolaisiksi hillittömistä sormiharjoituksista, skaalatutkielmista ja sankariposeerauksista. Ihan nuoria miehet eivät enää taida olla, sillä kuulen kappaleissa kaahauksen ja tilutuksen lisäksi jäntevyyttä ja pyrkimystä pitempiin kaariin. Pelkkään tilutukseen nämä korvat turtuisivat nopeasti, mutta onneksi Arwe ja Gimi malttavat tarjota myös suvantoja ja henkireikiä.

Vaikka tyylin rajoja ei tosissaan kolkutella, kuulen muutamia mielenkiintoisia viitteitä monipuolisemmastakin näkemyksestä – mutta vain viitteitä, sillä jo muutamassa väläyksessä tilutus ja ohjelmoitu jytke peittävät vivahteet alleen. Samoin muutama harkitumpi, maukas kitara- ja kosketinsoitinkaari jää harmittavan lyhyelle kehittelylle.

Kuvittelisin, että Tiluland vetoaa sekä kaikkiin kitaraa naputteleviin soittajavelhoihin että genren syvissä vesissä uiskenteleviin tummaviittaisiin faneihin.

Pekka

Tiluland: Axes of the Universe (SAP0001, 2010)

PS. Myös Tilulandin nettisivut ovat yhtä genren kanssa.

www.tiluland.com

www.facebook.com/Tiluland

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: