Kuuntelussa: Tiiu Helinä ”Veli”, 2012

Tiiu HelinäKoukuttava yhdistelmä folk-laulelmaa ja teknotehosteita, artistin debyytti. Laulaja ja viulisti Tiiu Helinän aisaparina ja tehosteteppona hänen veljensä Samuli Tanner Clouds-konemusiikkiduosta.

”Taitaa Tiiu Helinä olla taiteilijanimi”, ajattelin poimiessani kiekon kirjastosta kokeiltavaksi. Helinä-keiju, Peter Pan, Kapteeni Koukku – näitä seikkailujahan on lapsena itse ja myöhemmin omille lapsille lukenut.

Sitten Tiiu alkoi laulaa. Kuulaasti, aika korkealtakin: keiju mikä keiju. Haikeita, ehkä suomalaiskansallisia sävelmiä, sanoituksissa suorasanaisuuden sijasta mielikuvitusta ruokkivia vertauskuvia, laulu sanoineen yksi kokonaisuuden rakennusaineista. Sanoituksista sanottuna sanoisin, että vaikka taso pysyy aika abstraktilla, aivonystyröitä ja mielikuvia kiihottavalla tasolla, jokin vähemmän onnistunut, maallistuneempi ja kokonaisuudesta harhapoluille johdattava poikkeuskin löytyy.

Saunapuhtaina lauluina Helinän sävelmät johdattavat riippuvaoksaisten, naavaisten kuusten korpimetsään: maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hidastempoista, mollivoittoista vaellusta, sellaisenaankin suomalaiseen sieluun osuvaa. Mainosmies voisi todeta: ihan mukavaa, naisänddändi, mutta kuinka Tiiu Helinä eroaa joukosta, mikä on hänen erityinen erottautumiskulmansa?

Muistelen vuosikymmeniä taaksepäin nuorta ruotsalaista laulajatarta, joka oli laulellut pari ihan mukavaa kiekkoa, mutta jolla oli potentiaalia paljon enempään. Tuli kolmannen albumin aika. ”Va’ fan skall vi göra”, mietti levy-yhtiön terävin kärki. Lopulta Eva Dahlgrenin ”För väntan” -albumia terästettiin jousisovituksilla ja jousilla. Läpimurto, loikka nuorisolupauksesta aikuisten isoksi nimeksi.

Riittääkö ehkä sattumalta, kokeilun seurauksena viisuihin lisättävät koneelliset efektit? Nakutukset? Tikitykset? Urkuharmonit? Antavatko ne ratkaisevaa erottautumiskulmaa?

Kyllä ja ei.

Saman oloiset sävellykset saavat uutta syvyyttä ja persoonallisuutta. Tekno… äh, en halua käyttää tekno-alkuista sanaa, sillä ei tämä mitään teknoa ole. Kunhan siskokset ovat verevöittäneet hyvin suomalaisia korpivaelluksia koneilla luoduilla äänillä, joskus luontevilla, joskus päälle liimatuilla. Poimin tägivarastosta avainsanoiksi singer-songwriter, acid folk ja laulelma. ”Veli” on synteesi näistä.

Maata ”Veli” ei ehkä mullista, mutta mukavan koktailin – suomalaisittain – Tiiu Helinä veljineen on sekoittanut.

Pekka

Tiiu Helinä: Veli (El Camino Records, 2012)

PS. Kun Googlen kuvahaulla etsii Tiiu Helinää, koosteeseen pamahtaa jostain syystä myös nuori Joni Mitchell… laulajattaren seikkaileva ensialbumi lienee tämän artistin tuotannosta lähin vertauskohta. Ja enemmän kuin Joni Mitchell, ihan kotimainen Yona on kyllä lähempänä Helinän maata ja sukua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: