• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Liquid Wolf ”First Light”, 2012

liquid wolfTuntuu tuo Sarhamaan Sami olevan kovin tuottelias musiikintekijä. Miehen bändi- ja soolotuotannosta Retrokissakin on jo ehditty arvoida sekä Kataya-yhtyeen albumi ”Voyager” (2010) että taitelijanimellä Sam Marsala tehdyt kiekot ”Scapes & Tracks” (2009) ja ”Trails of Mist” (2013). Ja nyt kynäilyn kohteena on siis viime vuonna julkaistu Liquid Wolf -ryhmän esikoinen ”First Light”.

Jos oikein olen ymmärtänyt, projektin pohjalla on Sarhamaan (kitarat, koskettimet) innostuminen ruotsalaisen synkkäsointisen progemetallibändi Opethin aikaansaannoksista, eritoten vuonna 2005 ilmestyneestä ”Ghost Reveries” ja sitä 2008 seuranneesta ”Watershed” -albumeista. Suuri rakkaus särökitaroihin sai Samin kokeilemaan, josko noista lähtökohdista syntyisi omaakin sanottavaa.

Ystävänsä Samu Vuoren (basso, syntsa) kanssa Sami vei projektia muiden kiireiden lomassa eteenpäin siten, että 2010 materiaali ”First Light”:ille alkoi olla kasassa. Homman toteuttamiseen tarvittiin vielä joukko päteviä pelimanneja, joten kaveripiiristä mukaan kaapattiin Kataya-kosketinsoittaja Teijo Tikkanen ja Kingston Wallissa kannuksensa ansainnut rumpali Sami Kuoppamäki. Myös Pepa Päivinen saksofoneineen ja huiluineen osallistui levyn tekemiseen.

Näin kai nuo taustat suunnilleen menivät. Yksityiskohtaisempaa tarinointia voit lukea Sarhamaan veppisivuilta.

Projektiin inspiroineet Opeth-kiekot ovat toistaiseksi jääneet minulta kuulematta, joten musiikin yhteisistä poluista en osaa sanoa juuta tai jaata. Sami toteaa kuitenkin itse, ettei lopputulos kuulostanut kovinkaan paljon ’esikuvaltaan’ enää siinä vaiheessa, kun biisit olivat saavuttaneet lopullisen muotonsa.

No, miltä Liquid Wolf ja ”First Light” sitten kuulostavat?

Ensi alkuun tunsin oloni lähinnä hämmentyneeksi. Lyyriset melodiat ja volyymia säästelemättömät raskaat särösointujaksot – kaunotar ja hirviö – hakivat päässäni balanssia. Korviin syöksyneen informaation tulva oli niin runsas ja ristiriitaisia ahaa-elämyksiä herättävä, etten saanut kunnolla juonesta kiinni.

Myös yritykset transsinomaiseen moshaukseen ja pers’pyöritykseen epäonnistuivat surkeasti. No joo, moinen kehoakrobatia ei välttämättä sovi meille ikämiehille. Vai kuinka on Pekka?

Juuri päättyneen neljännen kuuntelukerran jälkeen alan pikkuhiljaa olla sinut kiekon kanssa. Ja ymmärrän täysin, miksi Sami hehkuttaa olevansa ylen ylpeä lopputuloksesta.

Levyn kaikki seitsemän biisiä ovat verrattain pitkiä, kestoltaan kuudesta ja puolesta reiluun yhdeksään minuuttiin. Rakenteeltaan ja sointikuvaltaan ne ovat siksi samanoloisia, etten sokkokuuntelussa pystyisi vielä nimeämään yhtäkään niistä. Mikään niistä ei ole myöskään kohonnut erityiseksi suosikikseni.

Ehkä parhaiten mieleen on jäänyt Pink Floydin ”Set the Controls for the Heart of the Sun”:ia ja King Crimsonin ns. ”Red”-aikakauden tuotoksia maukkaasti mukaileva ”The Fish, the Sea”. Etenkin biisin keskivaiheilla kuultava uljas teema nostattaa vahvoja nostalgisia tuntemuksia. Myös Tikkasen levyllä vain satunnaisesti hyödynnetty laulanta toimii vallan hyvin.

En tunne Sarhamaan sävellystekniikkaa, mutta melkoisesta palapelin rakentamisesta tässä on pakko olla kyse. Ajan myötä syntyneistä lukemattomista pikkuideoista ja isommista aihioista on muokattu läjä kokonaisuuksia, joissa samoja musiikillisia peruspalikoita varioidaan hieman eri lähtökohdista. Yksityiskohtien ja nyanssien kirjo on ylenpalttinen, erilaisten tyylillisten aineksien yhteen sulauttaminen kunnianhimoista ja rohkeaa. Hetkittäin jopa uhkarohkeaa.

On se vaan kova juttu siirtyä sinfonisen kauniista, suorastaan sibeliaanisesta teemasta luontevasti megaraskaaseen heavyriffittelyyn. Ja päinvastoin.  Tuollaisia – tai vastaavia – kontrastitempauksia levyltä löytyy lukemattomia.

Säveltäjänä  Sami Sarhamaa on eittämätön lahjakkuus, tyyli- ja tunneskaalaltaan poikkeuksellisen laaja-alainen ja näkemyksellinen biisinikkari. ”First Light” tuo myös miehen kyvyt kitaran varressa kunnolla esiin, paremmin kuin Sam Marsala -sooloprojektit. Niin ikään Samin vankka kokemus äänittämisestä ja studiotyöskentelystä on mittava voimavara luomis- ja toteutusprosessissa.

Muutenkin levyn soitannollinen anti on aivan huikea. Taitoa, intoa, tyylitajua ja reaktionopeutta löytyy joka jätkältä yllinkyllin. Sami Kuoppamäen huippuenergisistä rumpuosuuksista menin suorastaan sekaisin.

Ja myönnettävä se on, vaikken mikään hifisti olekaan. Hyvässä studiossa ammattitaidolla ja ajan kanssa äänitettynä näin monikerroksinen, hertsimittarin alapäätä korostetusti kuormittava musiikki saa aivan uuden ulottuvuuden, totaalisesti erilaisen syvyysvaikutelman kuin parhaissakaan kotikutoisissa autotalliäänityksissä. Juuri näin pitää tonnien painoiseksi ajatellun basso-rummut-särökitara -pohjamassan jymistä!

Nyt viidennen kuuntelukerran juuri päätyttyä olen vihdoinkin valaistunut. Tiedän, että kaikki ”First Light”:in parissa tulevaisuudessa viettämäni hetket tulevat hemmottelemaan minua jatkuvalla löytämisen ilolla 🙂

Keitsi

PS. Tämän levyn haluaisin ehdottomasti omistaa vinyylinä. 500 kappaleen numeroidulle ’limited edition’ -painokselle riittäisi taatusti kysyntää…

—–

Ja alussa oli särökitara.

Kuten Keitsi yllä valaisi, Opeth-yhtyeen mm. “Ghost Reveries” ja ”Watershed” -kiekkojen keskeinen elementti sekä yhtyeen tapa yhdistää heavya, progea ja muitakin musiikin lajeja kiehtoi Sami Sarhamaata. ”Perskule, haluan tehdä samaa – ja varsinkin särökitara soikoon!” Kun kerran studio oli ulottuvilla ja soittotaito hyppysissä, ei muuta kuin toimeen. Niinpä syntyi, vuosien kuluessa tosin ”First Light”.

Onhan siellä särökitaraakin.

Sen syvemmin tämän päivän progeen, kaikkiin näihin Pendragoneihin, IQ:hin ja Steven Wilsoneihin perehtymättä jätän tapojeni vastaisesti vertailut ja vertailukohdat sikseen. Voisi mennä nimittäin pahasti pieleen, sillä proge-karttani ei ole päivittynyt sitten 1980-luvun. Se on analoginen, ei digitaalinen.

Toisaalta: onhan särökitaraa soitettu jo iät ja ajat.

Eikä tuo kappaleita osin linkittävä elementti kovin keskeinen tälläkään levyllä ole. Linkittävää tekijää on itse asiassa aika vaikea yleensäkään löytää. Välillä progeillaan instrumentaalisti ja monipolvisesti, välillä jylhä laulu kirskauttaa kipinöitä teräksenharmaasta kokonaiskuvasta. Laulumaisuutta on hyvin vähän, enemmän liikutellaan isoja äänimassoja, väritetään suvantoja, soudetaan hyvinkin ärjyviä vuoksia vastavirtaan. Teemojen, riffien ja koukkujen sijasta biisien rakennuspalikoita ovat tukevat, jopa vyöryvät soinnut, joita herätellään eloon erilaisilla sooloilla.

Koukuttavien ja profiloivien teemojen puuttuminen haastaa kuuntelijan – myös tämän kirjoittajan.

Tunnustan siis oman hämmentyneisyyteni ja neuvottomuutenikin. Sisällöllisesti tällainen kultahipuilla silattujen kertosäkeiden ja sydänverta raastavien sanoitusten kyllästämä karpaasi joutuu silloin tällöin eksyksiin, ajatukset karkaavat arkipäiväisiin asioihin. Kaipaan tarttumapintaa, karttaa ja tienviittoja, alkua, keskikohtaa ja loppua, jotain jota seurata. Sillä instrumentaalisesti ”First Light” on täysin pätevää, saundillisesti mielikuvituksellista ja värikästä, sovituksellisesti upporikasta, soolollisesti pääosin erinomaista. Poimin esimerkiksi ”First Light” -biisin osien runsauden ja tunnelmanvaihtelut – ja vaikkapa soolon levyn päättävästä ”Another Lightista”: turkoosinkirkas, raikkaan soljuva, tunnesoluja värisyttävä.

Näiltä osin Liquid Wolf on enemmän kuin kunnossa: runsaudensarvi, joka ei kulu kymmenillä kuunteluillakaan. Prisma, joka näyttäytyy kerta toisensa jälkeen erilaisena. Eikös se ole monipuolisuuden ja rikkauden merkki?

Pekka

Liquid Wolf ”First Light”, Samsara SAMCD 011, 2012

Sami Sarhamaa kertoo lisää Liquid Wolfista täällä: http://sarhamaa.com/solo/liquid-wolf/. Sieltä löydät myös aiheeseen liittyvät iTunes ja Spotify -linkit.

CD:n voit tilata vaikkapa täältä: http://www.levykauppax.fi/artist/liquid_wolf/first_light/

Yksi vastaus

  1. […] Retrokki kuuntelee: Liquid Wolf “First Light”, 2012 | Retrokki […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: