• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Keitsi kiertää maailmaa: Kormorán ”Folk & Roll”, 1984, Unkari

Kormoran

Jó napot kívánok. Hagy vagy? Niin että Unkarissa ollaan, tuon paprikaa himolla pureskelevan veljeskansan hellässä huomassa.

Tunnustettakoon heti kättelyssä, että entisen itäblokin maista Unkari ei ole koskaan kuulunut musiikillisten mieltymysalueideni terävimpään kärkeen. Maan nykyartisteita en tiedä paljoakaan, mutta ainakin 1970 ja 1980 -luvuilla puuduttavan suoraviivainen, alkukielellä esitetty hard rock tuntui olevan keskeinen osa rokkaavan Unkarin soivaa identiteettiä.

Levykokoelmani Unkari-osio onkin jäänyt suhteellisen suppeaksi. Alkupään Omegaa – eritoten Saksassa Bacillus-merkillä julkaistuja englanninkielisiä painoksia – kuuntelen edelleenkin ilolla. Myös pari ensimmäistä Locomotiv GT -kiekkoa kelpaavat kummasti. Mini ja East ovat molemmat  ihan ok, Syriuksen ykkönen ja molemmat Solaris-vinyylit suorastaan  erinomaisia.

Yksi kovimmin kolahtaneista Unkari-bändeistä on etnissävytteistä, progevaikuteilla höystettyä folk rockia soittanut, 1970-luvulla Ranskassa vaikuttanut Kolinda. Yhtyeen kolme Hexagone-merkille tehtyä pitkäsoittoa ovat kaikki vähintäänkin tsekkaamisen arvoisia. Varsin hyviä ovat myös seuraavalla vuosikymmenellä tehdyt pari Makám & Kolinda -kiekkoa.

Kolindasta ei olekaan enää pitkä matka Kormorániin. Tuo jo 1976 perustettu bändi on yhä hengissä, diskografiassaan huikeat nelisenkymmentä pitkäsoittoa!

Mutta arvatkaapa mitä…. Ennen tämän arvion kirjoittamista en tiennyt yhtyeestä yhtään mitään. Vuonna 1984 julkaistu ryhmän esikoinen ”Folk & Roll” on varsin tuore, heti ensikuulemalta sanailuun innoittanut hankinta, johon liittyviä taustatietoja jouduin keräämään ja tarkistamaan netistä.

Musiikillisesti Kolindalla ja Kormoránilla on paljon yhteistä. Kuitenkin heti ”Folk & Roll”:in avausura ”Zöld szemü rozsa” (”Rose of Green Eyes”) kertoo, että luvassa on selkeästi rokkaavampaa menoa.

Kormoránin tekemisissä on viljalti vaikutteita erilaisista musiikkityyleistä ja eri ilmansuunnista. Uskallankin ounastella, että bändin perusajattelun pohjalla on ollut unkarilaisesta säveltäjämestarista ja etnomusikologian uranuurtajasta Béla Bartókista opiskeluaikana imetty innoitus.

Kelttiläistä, kaukasialaista, mustalaisilta omaksuttua ja oman maan tanssilähtöistä kansanperinettä.  Funkysti pumpaavaa bassottelua ja satunnaista reggae-poljentoa. Näppäräsormista särökitarointia, viulun ja huilun virtuositeettia, Jethro Tull -vivahteista progeilua. Läkähdyttäviä tempoja, kimurantteja sävelkulkuja ja melodisesti maagisia suvantovaiheista. Riehakkaan rymyämisen ja vahvatunteisen melankolian vaikuttavaa vuorovaikutusta.

Tuolloin vielä nelimiehisenä operoineen bändin soitannolliset kyvyt häikäisevät. Viulisti Péter Gálin  ja huilisti Gergely Koltayn yrittävät soittaa toisiaan suohon. Basisti / ykkösvokalisti Jozsef Margitin  ja rumpali Laszlo Neumayerin kimppakomppi toimii saumattomasti. Lisäksi levylle on haalittu iso joukko vierailevia laatusoittajia, mm. monestakin eri yhteydestä tuttu Levente Szörényi.

”Folk & Roll”:in tusinasta biisistä oma ykkössuosikkini taitaa olla kelttisävyisesti alkava, pian kuitenkin raisuksi progeiluksi yltyvä instrumentaali ”Trák attak” (”Thracian Attack”), jossa solistista tilaa suodaan useammalle eri soittajalle – soololoista sykähdyttävimmän repäisee muuten Margit bassostaan. Huono ei ole kiekon toinenkaan instrumentaali ”Macedon expressz” (”Macedonian Express”).

Myös komeasti keinuva, hienoa viuluttelua ja vokalisointia viljelevä ”Ha  meghalok” (”If I Die”) sekä sovelletulla Chuck Berry -riffillä ja tappotempolla käynnistyvä, pian kuitenkin haikean surumieliseksi tarinankerronnaksi hidastuva ”Egy agyon egy kenyéren” (”Common Bed, Common Bread”) kuuluvat kiekon kohokohtiin.

Perin olen iloinen tästä puolivahingossa tehdystä unkarilaisesta hankinnasta.

Eikä edes maksanut paljon mitään 🙂

Keitsi

Kormorán ”Folk & Roll”, Pepita SLPM 17852, Unkari, 1984, LP. Levy on saatavavana myös CD:nä.

Yhtyeen myöhäisemmistä aikaansaannoksista en ole kuullut ensimmäistäkään. You Tubessa tekemäni lyhyen tsekkauksen perusteella suhtaudun kuitenkin skeptisesti tuttavuuden tukevoittamiseen. Ettei vaan tämä esikoinen olisi se ainoa meikäläistä säväyttävä Kormorán-luomus…

Tässä vielä pari Kormorán-aiheista linkkiä: http://www.progarchives.com/artist.asp?id=5899 ja http://kormoranfolk.hu/diszkograf.html#. Ja tässä vielä You Tube-näyte tuosta kehumastani ”Trák attak” -biisistä http://www.youtube.com/watch?v=0cnYfUEQwtY.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: