Kuuntelussa: Rikk Eccent ”The Garden of Delights”, 2013

rikk eccent

Tämän päivän tekniikalla soolona toteutettua, kunnianhimoista ja laadukasta Suomi-progea. Jäljet johtavat 70-luvun progejättiläisten kulta-aikaan.

Ihan ensimmäisenä minua kiinnostaa, mahtaako levyn kannesta vastaava Tenho Järvinen olla sama mies, joka Back Beat -lehden aikoihin kirjoitti juttuja ja arvioita raskaammasta ‒ tai oikeastaan siitä klassisesta rockista? Oli tai ei, graafisesti kansi on tyylikäs, myös sisäkannen ratkaisu, jossa itse CD muodostaa osan kokonaisuutta. Onko etukannen viesti, että Rikk Eccent alias Kimmo Salmela (mm. Päät, Poverty Stinks) on kuoriutunut toukka-asteelta, levittänyt siipensä ja liihottelee musiikin värikkäässä hedelmätarhassa poimien monipuoliseen makuunsa sopivia antimia?

Mistään yksisilmäisestä tai yksiulotteisesta musiikillisesta tripistä ei nimittäin ole kysymys.

Ja trippi tämä on, egotrippikin, sillä herra Eccent vastaa toteutuksesta yksin: sävellykset, sanoitukset, soitot, laulut, sovitukset, äänitys, tuotanto. Kokonaisuus on aika mahtipontinen, erittäin sähköinen ja tummasävyinen. Koskettimet ja sähkökitarat hallitsevat ‒ taivaisiin raskaasti kurkottavia, uhkaavia pilviä halkovia, säröisiä teemoja, happosadehöyryjen kuristamaa laulua ‒ näyttäytyykö maailman sekasortoisuus selkeämmin perhosperspektiivistä?

Avaruus kohisee. Akustinen kitara komppaa intohimoista laulua ‒ onko laulaja hengenhädässä? Sähkökitara jyrähtää muurinmurtajan voimalla, soittaa raffia riffiä, päästää laulajan hetkeksi piinasta. Valot ja varjot vaihtelevat: klaustrofobisesta, ahdistavastakin tunnelmasta pudotaan hetkessä heleän akustiseen, häikäisevän valoisaan tilaan. Kunnes vahvasti efektoitu kitara vetäisee räävittömän soolon. Alle nousee synteettinen, upottava jousimatto. Naiset ja herrat: leijumme planeettojen välisessä avaruudessa. Jo yhden kappaleen aikana Rikk Eccent ehtii vakuuttaa näkemyksestään ja taidosta sen toteuttamiseen!

Musiikillisesti levy on yhtenäinen kokonaisuus, epäilemättä pitkällisen työstön tulos. Tavaraa ja yksityiskohtia on tuhottomasti ‒ kestää siis kuuntelua. Tämä on henkisesti kuin Bowie tai Gabriel, musiikillisesti enemmän jälkimmäistä ja vieläkin enemmän kultakauden Genesistä. Myös lauluäänessä on Gabrielin raastavuutta ja kireyttä. Haastavuutta löytyy kuin Frippiltä konsanaan, korville Eccent on kuitenkin Frippiä sovinnaisempaa: ei instrumentaalista virtuositeettia, vaan jänteviä ja kokonaisia biisejä, joita tarkoituksenmukaiset soolot rikastuttavat.

Jostain akustisen kitaran soinnusta ja soinnista tulee mieleen Pink Floyd, joku syntikka soi kovin Tomitan tapaan. Ja sitten ollaankin ”The Lamb Lies Down on Broadway” -kauden Genesiksessä. Referensseistä ymmärtänet Rikk Eccentin tekevän musiikillisen aikamatkan 70-luvun puolenvälin tienoille. Ja jos yhtään Rikk Eccentin nettisivuilla lukemiani sanoituksia ymmärrän, sekasortoisesta, rahan hallitsemasta maailmasta tässä lauletaan. Joillain on paljon ja liikaa, joillain ei mitään. Back to the garden, anyone?

Taustamusiikiksi ”The Garden of Delight” on liian kunnianhimoista. Siinä käyttötarkoituksessa ajatuksella, vaivalla ja huolellisuudella toteutettu kokonaisuus menee hukkaan. Suosittelen kuulokkeita, rauhallista tilaa, ehkäpä himmennettyä huonetta. Aloita lähtölaskenta.

Pekka

Rikk Eccent: The Garden of Delights (RECD 0001, 2013)

www.rikkeccent.com

Levyä on käsittääkseni saatavilla sekä perinteisistä levykaupoista että netistä, esimerkiksi täältä: www.runningmoose.fi

Mainokset

3 vastausta

  1. Terve Pekka

    Kiitos hienosta arvostelusta. Ja tokihan olen sama Tenho Järvinen kuin silloinkin – aika jota välillä muistelen kaiholla.

    Myös Sinulla on osuutta tuohon levyyn. Kun Hyvinkään messuilla kerroit Kervisellä olevan proge-levy-yhtiö, niin osasin Kimmolle kertoa mihin ottaa yhteyttä.

    • Terve Tenho – tai Teemu! Hienon kannen olet tehnyt; sopii mainiosti levyyn ja teemaan. Harmi, että useammin ei mietitä kantta kokonaisuutena, kuten nyt Rikk Eccentin sisäkannessa. Toivottavasti törmätään jossain! Pekka

  2. […] Muutama vuosi sitten täysin tyhjästä ilmaantunut esikoinen ”The Garden of Delights” sai proge-piireissä kiitettäviä arvioita. Itsekin olin levystä varsin innostunut: vaikka sen kuuntelu edellytti syventymistä, useat tasot, melodinen perusvire ja Eccent / Salmelan näkemys ja taito sen konkretisointiin vakuuttivat. Palasin tuolloin kirjoittamiini sanoihin, ja havaitsin niiden pätevän aika pitkälti myös tähän uutuuteen. Vaikka omaani suosittelenkin, suosittelen lukemaan. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: