• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 38 muun seuraajan joukkoon

Keitsistäkin oli tulla oligarkki…

lotto 3

Katselin eilen minäkin mielenkiinnolla töllöstä, kun eduskunnassa taitettiin taas peistä Suomen osallistumisesta Kyproksen tukipakettiin.

Sen verran sekavaksi väittely äityi, ettei tällainen tavis enää pysynyt kunnolla kärryillä. Ajattelinpa siis täyttää siinä sivussa lottokupongin.

Rasteja piirrellessäni mieleen pamahti kuitenkin kauhuskenaario. Mitä tapahtuisi, jos kohdalle todellakin osuisi tuo kolmen miljoonan euron jättipotti?

Pyhistä vakuutteluista huolimatta en ole lainkaan varma, etteikö Suomessakin voisi toteutua tuo sijoittajan / tallettajan kontolle lankeava vero yli 100.000 euron saldosta pankkitilillä. Sijoittajavastuuksi taitavat sitä kutsua.

Hetkinen, tässä on nyt jotakin mätää! Valtion budjettiin vuositasolla tosi pitkän euron tulouttava Veikkaus huutelee lottotytön suulla harva se päivä, kuinka firman pelejä pelaamalla hurjimmistakin haaveistani voi tulla kertaheitolla totta – ja kuinka samalla edistän omalta osaltani yhteistä hyvää!

Mitäkö tekisin, jos juuri minusta tulisi laakista miljonääri? Parisataatonnia saisin kyllä kulumaan sutjakkaasti. Varovaisena vanhan kansan miehenä panisin loput – no pari milliä ainakin – säästöön. Mutta minne?

Osakesalkkuihin en näinä epävakaina aikoina luota, kiinteistökaupat eivät nekään kiinnosta. Kultaharkot takan reunuksella taas tuntuisivat turhalta pröystäilyltä. Eikä noiden sikakalliiden levyharvinaisuuksienkaan haaliminen hyllyyn innosta, sillä siinähän katoaisi samalla koko keräilyn – etsimisen ja löytämisen – ilo.

Välikysymyskeskustelun perusteella en enää uskaltaisi tallettaa moista jättisummaa pankkiinkaan. Jos niin tekisin – ja moraalittomasti vielä mahdollisimman hyvää tuottoa pääomalleni tavoittelisin – voisin saada niskaani samanlaisen halveksuvan parjausryöpyn kuin nuo eritoten SDP:n Vaasan vaalipiirin voimakaksikon karsastamat oligarkit konsanaan.

Rangaistukseksi valtiovalta omisi surutta pitkälti yli puolet onnenpotkueuroistani. Reiluuteen ja oikeudenmukaisuuteen vedoten vaihdattaisi ne varmaankin Talvivaaran osakkeisiin.

Ei kiitos, tuplaroiston roolia en enää tällä iällä halua kantaakseni.

Taidanpa ostaa juuri säästyneillä lottoroposilla armaalle vaimolle kukkia ja Pipsa-koiralle lakupötkön 🙂

Keitsi

Poliittiikka ei totisesti ole Retrokin heiniä. Aina välillä eteen tulee kuitenkin tilanteita, joissa tekee vastustamattomasti mieli tökätä sanan säilällä päättäjiä persuksiin 🙂

Eikö Kyproksen sijoittajavastuuhässäkässä ole muita kärsijöitä kuin nuo ökyrikkaat venäläiset oligarkit? Eikö maassa ole ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat myyneet esim. asuntonsa ja saaneet siitä muutama satatuhatta euroa vanhuuden varalle?

Kyproksen pankkijärjestelmää jo vuosikausia hyödyntäneet keinottelijat ja rahanpesijät ansaitsevat toki tulla taloudellisesti kuohituiksi. Ei kuitenkaan tavallinen Stratos Kyprodakis vaimoineen.   

EU:n talletussuojan kattama 100.000 euroa ei oikeasti ole iso raha.

Eikä Suomi loppujen lopuksi niin erilainen maa kuin Kypros.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: