• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Corvus Stone ”Corvus Stone”, 2012

corvus stoneTässäpä merkillinen tapaus. Jos olen oikein ymmärtänyt, Corvus Stone sikisi bittiavaruudessa, kun kosketinsoittaja Pasi Koivu, kitaristi Colin Tench ja basisti Petri ’Lemmy’ Lindström löysivät yhteisen sävelen Facebookissa.  Myöhemmin – Corvus Stone -projektin ollessa jo hyvässä vauhdissa – mukaan tulivat myös rumpali Robert Wolff ja vokalisti / multi-instrumentalisti / sanoittaja Blake Carpenter. Myös Corvus Stonen visuaalisesta ilmeestä vastaava Sonia Mota luetaan bändin muonavahvuuteen. 

Keitsi kuuntelee:

Pasi ja Petri ovat pesunkestäviä (keski)suomipoikia, Robert ja Blake lienevät jenkkejä. Colinin kotimaa on Englanti, kun taas Sonia asustaa Mosabikin Maputossa. Kovin on kansainvälistä meininkiä –  eipä moisesta osattu edes uneksia ennen Internetin ja sosiaalisen median vallankumousta.

”Corvus Stonea” ei ole tehty nuoruuden uholla, sillä kundien keski-ikä lienee jo kypsän keski-iän ylärekisterissä. Lontoossa mm. Black Widow -kitaristi John Culleyn kanssa musisoinut Tench piti soitannollista breikkiä aina vuodesta 1985, ja rumpali Wolff taas oli mukana Micah-yhteen jo vuonna 1971 ilmestyneellä harvinaisella psykeprogekiekolla ”I’m Only One Man”.  Netistä löytämieni valokuvien perusteella näyttävät aikamiehiltä muutkin hemmmot (gentlemanina en ala Sonian ikää arvuuttelemaan).

CD-soittimeni näyttö kertoo, että ”Corvus Stonelle” on taltioitu musiikkia peräti 79 minuutin ja 28 sekunnin edestä. Biisejä on kokonaista 21, joista lähes kaikki on säveltänyt Pasi Koivu. Originaalimatskun lisäksi mukana on myös coveri  Black Widow -rallista ”You’re So Wrong”, jolla jo aiemmin mainitsemani John Culley esiintyy vierailevan kitaristin roolissa. Biisin alkuperäisversio löytyy muuten 1972 äänitetyltä, kuitenkin vasta 1997 julkaistulta ”Black Widow IV” -pitkäsoitolta.

Heti kättelyssä – viimeistään kakkosbiisissä ”October Sad Song” – käy selville, että Corvus Stone on tehty taidokkaista soittajista, myös monipuolisista, ilmeikkäistä ja sounditietoisista sellaisista. Ja puolivälissä CD:tä on pässinlihaa sekin, että kundit soittavat juuri sellaista musiikkia kuin mieli tekee. Ihan vaan soittamisen ilosta.

Progressiivista rockiahan tämä on. Ei kuitenkaan yhteen tai kahteen progen sukulais- / alagenreen lokeroitavissa olevaa, tiukasti tyylisidonnaista tavaraa. ”Corvus Stone” on rikas synteesi brittihenkisestä retroprogesta, sinfonisesta rockista, vanhan ajan heavyprogesta, leijuvien sointimattojen ambientista, spacerockista, jazzrockista, psykedeliasta, krautrockista, avantgarde-ryöpytyksistä, klassisen musiikin lainoista jne. Monenlaista musiikkia ja hyvinkin erilaisia kiekkoja ovat kundit kukin tykönään kuunnelleet, se on helppoa kuulla.

Varsin usein tuo vaikutteiden kirjo pääsee valloilleen yhden ja saman biisin sisällä. Paras esimerkki asiasta lienee pitkä, tunnelmiltaan jossakin taivaan ja kiirastulen välimaastossa polveileva nimibiisi ”Corvus Stone”.

Moinen moni-ilmeisyys lienee suoraa seurausta Corvus Stonen työtavasta. Studiossa tapahtuvan kimppamiettimisen ja -kehittelyn sijaan homma on hoidettu lähinnä äänitiedostoja meilaamalla. Kosketinsoittaja Koivu on heittänyt kehiin biisin perushahmon, johon Tench ja Lindtröm ovat lisänneet oman, henkilökohtaisesti oikeanlaiseksi kokemansa soitannollisen panoksen.

Colin Tenchin miksaama ja masteroima lopputulos on varsin onnistunut. Soundit ovat kauttaaltaan erinomaiset, ja myös tekemisen ilo iskee vahvasti korvaan. Huumorintajuakin herroilta löytyy🙂

Rumpalin puuttuminen valtaosasta biisejä ei hirveästi häiritse, mutta eiköhän Mr. Wolffin täysimääräinen läsnäolo tee Corvus Stonen tulevaisuudelle pelkkää hyvää. Myös lauluosuuksien kasvattaminen poikinee pelkästään plussia.

”Corvus Stone” ei ole mikään helppo kiekko. Olen huomannut, että kuuntelutilanteesta riippuen suhtaudun itsekin tähän ylipitkään pitkäsoittoon (mahtaako CD:lle enempää musiikkia mahtuakaan) hieman kaksijakoisesti. Kiireessä palasina napsittuna lopputulos kuulostaa joskus turhan jäsentymättömältä ja hajanaiselta. Ajan kanssa nautittuna – kuulokkeet korvilla ilman aikarajoitteita – homma saa kuitenkin siivet…

Vielä yksi juttu, tosi tärkeä sellainen. Niin monista muista uusista bändeistä poiketen Corvus Stonella on poikkeuksellisen kokonaisvaltainen ja kunnianhimoinen suhtautuminen tekemisiinsä. Kyse ei ole pelkästään bändin soivasta ilmiasusta. Aikaa ja ajatusta on uhrattu myös ulkomusiikillisiin asioihin: visuaaliseen ilmeeseen, sosiaalisen median hyödyntämiseen ja bändin / levyn promoamiseen.

Entisenä markkinointiviestinnän ammattireiskana (Pekka toki on sitä vieläkin) voin vakuuttaa, ettei hyväkään tuote myy itsestään. Kyllä sillekin pitää tunnettuutta, kiinnostavuutta ja uskottavuutta rakentaa. Omaehtoista mariginaalimusiikkia tekevien artistien kohdalla ensisijaisena / realistisena tavoitteena voi tuskin olla myynti- / soittolistoille pääseminen, ainoastaan vastaanottavaisten korvaparien houkutteleminen ilmaiseen koekuunteluun.

Siinä leikissä Corvus Stone on vahvoilla!

Pekka kuuntelee:

”Huimat 80 minuutia progepohjaista, pääosin kotimaisin voimin toteutettua instrumentaalirockia kevyin jazz-rock-vivahtein.” Näin ajattelin parin ensimmäisen kuuntelun perusteella. Eikä se siitä miksikään ole muuttunut. Totesin saman kuin Keijo: ei sovellu satunnaiseen kuunteluun – kokonaisuudesta ei saa mitään tolkkua, varsinkin kun jotkut biisit ovat hyvinkin lyhyitä. En edes tiedä voiko tässä yhteydessä kaikista ”kappaleista” puhua biiseinä, sillä ne ovat enemmänkin melodianpätkiä.

Periaatteessa ”Corvus Stonea” voi lähestyä kahdesta suunnasta. Levy on tarkasti nyansseja myöten suunniteltu kokonaisuus – tai sitten se on kuin iso laatikko, johon on viskattu teemanpätkistä ja kokonaisista biiseistä ne, jotka on saatu ajoissa valmiiksi. Todennäköisesti se on kuitenkin jotain tältä väliltä. Pienellä karsimisella levystä olisi saanut mahtavan, noin 50-minuuttisen teoksen. Nyt se vähän rönsyilee ja pakottaa kuuntelijan keskittymään, välillä ähkyn partaalle.

Vahvasti elokuvalliset, maalailevat biisit ja tyylien sekamelska tuo kokonaisuuden lähelle soundtrackia. Pasi Koivun ja Colin Tenchin taitoa ja näkemystä ei kuitenkaan voi kiistää. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen levy vaikkapa Colossus-lehden lukijoille.

Corvus Stone ”Corvus Stone”, Melodic Revolution Records MRR CD 22013, 2012

Corvus Stonen jäsenillä on runsaasti mielenkiintoisia sivuprojekteja, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Linkit niihin löydät bändin facebookista  https://www.facebook.com/CorvusStone.

Täällä taas kehutaan ”Corvus Stone” -kiekkoa vallan hillittömästi  http://www.progarchives.com/artist.asp?id=7626

Ai, miksikö biisi  ”You’re So Wrong” on otettu mukaan kiekolle? Arvatenkin siksi, että muiden tekemistensä ohella Koivun Pasi on myös aktiivinen Black Widow -bloggari ja bändin henkilökohtainen ystävä http://www.myspace.com/pasifinland/blog.

3 vastausta

  1. Kiitos huomioinnista, lisääkin on tulossa ja monet tunnelmat kakkoslevyllä poikkeavat tästä ensimmäisestä. Pieni pläjäys tulevasta on laitettu tänne: http://www.youtube.com/watch?v=zrG2bMCn1Js Tosin biisi ei kerro koko totuutta tulevasta materiaalista.

  2. Kuten Pekka tuossa visioikin niin Colossus-lehti huomioi levyn ja sain luvan jakaa tuon arvion sanasta sanaan parissa blogissa.
    No ensi vuonna pistetään sitten kakkoslevy julkaistavaksi!🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: