Kuuntelussa: Pax Romana ”Let All Men Know ‒ This Is Sacred Ground”, 2012

pax romana let all menAikuisen yhtyeen kolmas levy, sävyllisesti entistä rikkaampaa progerockia. Aiemmilla levyillä vieraillut Kalle Fält nyt mukana täysjäsenenä, myös keikoilla.

Edellisen Pax Romanan levyn kehuin tällä sivustolla, taisi olla jo toissa vuonna. Löysin paljon hyvää, kuulin potentiaalia jopa teemalliseen kokonaisuuteen. Ja tällä levyllähän on teema, tosin väljä sellainen. Bion mukaan levyn nimi on otettu melbournelaisesta sotamuistomerkistä, sen ”viesti on laajennettu koskettamaan tuhottua luontoa ja loppuun palaneita ihmisiä havainnoiden, kommentoiden ja ottaen kiihkeästi osaa”.

Siinä missä edellinen kiekko koostui napakoista, hyvinkin iskevistä biiseistä, tämä uusi hengittää vapaammin ja rauhallisemmin. Toki tältä uutuudeltakin löytyy kiinteitä biisejä, mutta tunnistan ‒ tai ainakin kuvittelen tunnistavani ‒ aikuisemman oloisen yhtyeen, joka osaa höllätä juoksuaan, kun hengästyminen on näköpiirissä. Ja kun tahtia downshiftataan, Kalle Fältin rooli korostuu. Foni sävyttää kuulasta maisemaa, soittajien ja kuuntelijan syke hidastuu, mielikuville ja ajatuksille avautuu sävykäs, avara kangas. Samaa henkeä jatkaa omalla impressionistisella tavallaan Reidar Särestöniemen maalaus levyn kannessa.

Välillä kitarasoolo komistaa ja tukevoittaa Fältin simppeleitä, mutta tehokkaita fonilinjoja (”Acheron”), toisaalla uskaltaudutaan akustisen kitaran vietäviksi (”Batman”). Pidän erityisesti laulaja-kitaristi Matti Inkisen hieman särkyneestä ja herkästä laulutulkinnasta. Se ei ehkä vauhdikkaammissa, sähköisissä biiseissä toimi yhtä hyvin kuin kaimansa Matti Kervisen juurevampi ja aggressiivisempi Lou Reedmäinen laulutyyli, mutta tämän kokonaisuuden maanläheisissä ja kaskisavuisissa biiseissä Inkisen nöyrä tyyli pääsee oikeuksiinsa.

Vaikka albumi on kokonaisuutena edeltäjäänsä harkitsevampi ja tunnelmallisempi, vauhtiakin löytyy: ”Second to None” voisi sulavine kitaralinjoineen olla Dire Straits, ”Soul Basementissä” funk-iskut kirittävät biittiä. Pax Romanan laventunut ja syventynyt musiikillinen ilmaisu viehättää tällaista iäkkäämpää ja harvemmin teinihurmosta kaipaavaa kuuntelijaa. Ehkä rauhallisempi, pohdiskelevampi tyyli ja pidemmät kaaret tuovat myös paremmin esille kokoonpanon musiikilliset vahvuudet. Mielenkiintoista nähdä, malttavatko kaverit downshiftata keikoilla.

Pekka

Pax Romana: Let All Men Know ‒ This Is Sacred Ground (Presence PRECD 036, 2012)

www.paxromana.fi

www.runningmoose.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: