• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Free Design @ Shindig

free designJa peräti lehden kannessa! En kuitenkaan valita, sillä juttu sai minut kaivamaan esiin espanjalaisen Siesta-merkin vuosikausia sitten julkaisemat kolme Free Design -kokoomaCD:tä.

60-luvun lopulla vaikuttaneena lauluyhtyeenä Free Design eittämättä kuuluu Shindig-skuuppiin – musiikillisesti sisarukset Chris, Sandra ja Bruce sekä myöhemmin myös Ellen Dedrick osuvat sinne miedomman rasvaprosentin harmonioitsijoihin. Tosin vuosikymmenen vaihtuessa seiskalla alkavaksi yhtyeen – ja ennen kaikkea Chris Dedrickin sävellys- ja sovitustaitojen – kehittyessä myös musiikki sai uusia, innostavia ulottuvuuksia.

Alkuaikojen aika puhtoiset ja suoraviivaiset Peter, Paul & Mary -vaikutteiset originaalit ja coverit saivat kehittyneempiä, jopa kokeellisia sävyjä. Parhaimmillaan Free Designin kappaleet ja laulusovitukset lähestyivät Brian Wilsonin jo muutamia vuosia aikaisemmin luomia vokaali-innovaatioita: upeita, moniäänisiä harmonioita, ei-enää-niin-selväpiirteisiä biisirakenteita… muottia ei kuitenkaan rikota vaikka vokaalirajoja venytetään. Tukea saadaan taustoista, joilla ammattitaitoaan esittelevät tuon ajan parhaat studiomuusikot.

Wilsonin veljesten lisäksi myös Association-yhtye muistuu mieleen, ja olihan noita muitakin: The Parade, Golden Gate, Gordian Knot, Curt Boetcherin viritelmät Sagittarius ja Millennium, Sunshine Company, Critters, Cowsills, Collage,  Harper’s Bizarre, Fifth Dimension, jopa Brothers Four ja luonnollisesti Mamas & Papas. Free Design oli kuitenkin selkeästi monia mainittuja yhtyeitä omaperäisempi – sen erotti toki monista muista sunshine-pop-yhtyeistä myös se, että naruja eivät vedelleet ulkopuoliset tuottajat, sovittajat ja säveltäjät, vaan homma hoitui perheen kesken.

Light In The Attic -merkki on julkaissut alun perin Enoch Lightin Project 3 -labelilla ilmestyneitä levyjä uudelleen CD:nä ja MP3-muodossa – ainakin tällä hetkellä formaatit ovat nuo, itse odotan jostain noita vinyyleitä tupsahtavaksi…

Pekka

PS. Jo silloin, kun nuo Siestan kokoomaCD:t hankin, ihmettelin miksi albumien biisit oli siroteltu sikin sokin kolmelle kiekolle. Joku löyhä teema kultakin levyltä löytyy, mutta mieluummin olisin ottanut biisit alkuperäisessä järjestyksessä, tällainen vanha, kaavoihin kangistunut, alkuperäisiä radikaalisti uudistaviin konsepteihin nuivasti suhtautuva jäärä kun olen.

4 vastausta

  1. Terve! Siis ymmärsinkö oikein: kaipaat Free Designia vinyylinä? Näitähän on viime aikoina ollut liikkeellä aika runsaasti, halvallakin. Ainakin Light In The Attic on julkaissut niitä, luultavasti joku halvempikin firma, sillä muistaakseni niitä on ollut myynnissä noin kympin hintaan. Ja nuo Siestatkin on julkaistu tuplakymppituumaisina. Terveisin, Pasi

    • Terve, ja kiitos viestistäsi! Joo, Free Designin vinyylejä olen syrjäsilmällä puolihuolimattomasti katsellut, mutta eipä ole vastaan tullut. Light In The Atticin julkaisut ovat tuttuja – ehkä päädyn lopulta niihin, tosin firman nettisivujen mukaan vinyylejä ei tällä hetkellä ole saatavilla. Noista Siestan kokoelmista en niin perusta, biisien järjestys kun on mitä sattuu. Hieno bändi – tai ehkä paremminkin yhtye – kuitenkin! t. Pekka

      • Jaa, tuon viestini jälkeen tutkin asiaa ja ei niitä vinyylejä tosiaan enää kauheasti ole liikkeellä. Enkä löytänyt vahvistusta käsitykselleni että niitä olisi alkuperäisessä muodossaan julkaissut myös joku muu firma kuin LITA. Outoa, niin se muisti toimii. Jos liikut Fennican suunnalla niin siellä on pari Attic-vinyyliä vielä myynnissä. T: Pasi
        PS: Just taannoin kuuntelin pitkästä aikaa sitä sulta kirpparilta ostamaani Buffalo Springfieldin konserttinauhaa jossa poliisit keskeyttävät keikan koska yleisö villiintyy liikaa. Fantastista!

      • Terve!

        Tosta Buffalo Springfield -kasetista: taisin sen joskus aikoinaan puolihuolimattomasti kuunnella, joten muistikuvia ei ole – pitnee metsst jostain digitaalisena versiona. Viel olisi ne Neil Young -kasetit varastossa, jos kiinnostaa?

        Tytyykin kyd Fennicassa, josko Erkalla viel olisi noita vinyyleit. t. Pekka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: