• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Kuuntelussa: Moonwagon ”Foyers of the Future”, 2012

moonwagonSuomalaista instrumentaaliprogejazzrockia, länsirannikolla operoivan nelimiehisen yhtyeen toinen albumi.

Länsirannikosta voisi myös johtaa adjektiivin ”psykedeelinen” – ja vaikka nyt on kyseessä Suomen länsirannikko, kokeilunhalua on siltikin ilmassa, tiedä sitten onko piristeissä löytynyt kahvia tuhdimpaa.

Ja vaikka kokeilua löytyy, kokonaisuus on kuitenkin ryhdikäs ja jämpti: yhdeksän biisiä, kullakin oma karaktäärinsä – ja muutamassa vielä sisäistä seikkailua. Esimerkiksi Hidria Spacefolk aukoo vähän samantyyppisiä latuja – ja onhan niitä muitakin avaruusmatkailijoita. Moonwagon eroaa näistä planeettojen välejä vapaammin mittailevista ryhmistä noudattamalla tarkemmin galaktisia liikennesääntöjä. Se tarkoittaa siis sovituksellista selkärankaa, määrämittaisia sooloja. Itsetarkoitukselliseen nypläilyyn ja päämäärättömään egotrippailuun ei sorruta. Vaikka toki sfäärejä syleilevistä kitara- ja kosketinsooloista olisi voinut pidempääkin nauttia.

Ami Hassinen (monenmoiset koskettimet), Jani Korpi (pääasiassa rummut), Joni Tiala (sähköiset ja akustiset kitarat ja muut kielisoittimet) sekä Janne Ylikorpi (basso ja piano) ovat keittäneet toistuvaa kuuntelua erittäin hyvin kestävän seoksen. Välillä rytmiä piiskataan hypnoottisesti, ja maisema vaihtuu perisaksalaisella jämptiydellä – kitara sylkäisee taivaankantta tavoittelevan soolon, ahnaasti kitaran peesiin imeytyvät koskettimet haastavat intohimoiseen kissatappeluun yläavaruudessa. Seuraavaksi pääsemmekin jo seuraamaan kaksoisauringon pistävänkirkasta nousua avaruuspölyisen, kraatterien pilkuttaman tasangon ylle: akustinen kitara asettelee askeleensa tunnustelevasti mutta määrätietoisesti.

Jo avausbiisi ”Elsewhere” paljastaa moni-ilmeiseen ilmaisuun kykenevän kokoonpanon: sähköistä ja akustista, universaalia ja kotikontumaista, jopa pelimannimeininkiä. Näin kun ominaisuuksia listaa, tulee mieleen naapurimme Kebnekajsen raja-aitoja kaihtamaton, ennakkoluuloton musisointi.

Nyt soi ”Through the Veil of Rain” – monien tunnelmien biisi. Rekisteröin referenssiksi mm. 70-luvun alun Pink Floydin, yhtymäkohtana keskivaiheen kevyesti sähköpianon varassa leijuva heleä äänimatto, muutaman kilometrin korkeudessa sooloilevat kitarat. Ja kun painovoiman kahleet hellittävät, vauhti kiihtyy, tunnelma tiivistyy, meteoreja suhahtelee ohitse oikealta ja vasemmalta, avaruus kohisee – lopulta soittimet taistelevat kiihkeästi elintilasta! Levyn päättää ”Tranceport”: matka jatkuu vetävän, terävästi artikuloivan, selkeän riffin vauhdittamana. Tapaamme toivottavasti seuraavassa galaksissa.

Kaiken kaikkiaan maukas, mielikuvituksellinen ja melodinen kokonaisuus. Lienee pyörinyt soittimessa toistakymmentä kertaa, ja jaksaa viehättää edelleen. Levyä on saatavilla ainakin Levykauppa Äxästä sekä netistä: http://www.runningmoose.fi

Levynjulkkarikeikka perjantaina 16.11, paikkana Sture 21, Mäkelänkatu 28, Helsinki. Samassa yhteydessä tulee julki Pax Romanan kolmas kiekko.

Pekka

Moonwagon: Foyers of the Future (Presence), 2012

www.facebook.com/Moonwagonband

www.myspace.com/moonwagonfin

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: