Kuuntelussa: Moonwagon ”Foyers of the Future”, 2012

moonwagonSuomalaista instrumentaaliprogejazzrockia, länsirannikolla operoivan nelimiehisen yhtyeen toinen albumi.

Länsirannikosta voisi myös johtaa adjektiivin ”psykedeelinen” – ja vaikka nyt on kyseessä Suomen länsirannikko, kokeilunhalua on siltikin ilmassa, tiedä sitten onko piristeissä löytynyt kahvia tuhdimpaa.

Ja vaikka kokeilua löytyy, kokonaisuus on kuitenkin ryhdikäs ja jämpti: yhdeksän biisiä, kullakin oma karaktäärinsä – ja muutamassa vielä sisäistä seikkailua. Esimerkiksi Hidria Spacefolk aukoo vähän samantyyppisiä latuja – ja onhan niitä muitakin avaruusmatkailijoita. Moonwagon eroaa näistä planeettojen välejä vapaammin mittailevista ryhmistä noudattamalla tarkemmin galaktisia liikennesääntöjä. Se tarkoittaa siis sovituksellista selkärankaa, määrämittaisia sooloja. Itsetarkoitukselliseen nypläilyyn ja päämäärättömään egotrippailuun ei sorruta. Vaikka toki sfäärejä syleilevistä kitara- ja kosketinsooloista olisi voinut pidempääkin nauttia.

Ami Hassinen (monenmoiset koskettimet), Jani Korpi (pääasiassa rummut), Joni Tiala (sähköiset ja akustiset kitarat ja muut kielisoittimet) sekä Janne Ylikorpi (basso ja piano) ovat keittäneet toistuvaa kuuntelua erittäin hyvin kestävän seoksen. Välillä rytmiä piiskataan hypnoottisesti, ja maisema vaihtuu perisaksalaisella jämptiydellä – kitara sylkäisee taivaankantta tavoittelevan soolon, ahnaasti kitaran peesiin imeytyvät koskettimet haastavat intohimoiseen kissatappeluun yläavaruudessa. Seuraavaksi pääsemmekin jo seuraamaan kaksoisauringon pistävänkirkasta nousua avaruuspölyisen, kraatterien pilkuttaman tasangon ylle: akustinen kitara asettelee askeleensa tunnustelevasti mutta määrätietoisesti.

Jo avausbiisi ”Elsewhere” paljastaa moni-ilmeiseen ilmaisuun kykenevän kokoonpanon: sähköistä ja akustista, universaalia ja kotikontumaista, jopa pelimannimeininkiä. Näin kun ominaisuuksia listaa, tulee mieleen naapurimme Kebnekajsen raja-aitoja kaihtamaton, ennakkoluuloton musisointi.

Nyt soi ”Through the Veil of Rain” – monien tunnelmien biisi. Rekisteröin referenssiksi mm. 70-luvun alun Pink Floydin, yhtymäkohtana keskivaiheen kevyesti sähköpianon varassa leijuva heleä äänimatto, muutaman kilometrin korkeudessa sooloilevat kitarat. Ja kun painovoiman kahleet hellittävät, vauhti kiihtyy, tunnelma tiivistyy, meteoreja suhahtelee ohitse oikealta ja vasemmalta, avaruus kohisee – lopulta soittimet taistelevat kiihkeästi elintilasta! Levyn päättää ”Tranceport”: matka jatkuu vetävän, terävästi artikuloivan, selkeän riffin vauhdittamana. Tapaamme toivottavasti seuraavassa galaksissa.

Kaiken kaikkiaan maukas, mielikuvituksellinen ja melodinen kokonaisuus. Lienee pyörinyt soittimessa toistakymmentä kertaa, ja jaksaa viehättää edelleen. Levyä on saatavilla ainakin Levykauppa Äxästä sekä netistä: http://www.runningmoose.fi

Levynjulkkarikeikka perjantaina 16.11, paikkana Sture 21, Mäkelänkatu 28, Helsinki. Samassa yhteydessä tulee julki Pax Romanan kolmas kiekko.

Pekka

Moonwagon: Foyers of the Future (Presence), 2012

www.facebook.com/Moonwagonband

www.myspace.com/moonwagonfin

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: