Pekka käy keikalla: Comus Korjaamolla 10.3.2012

comusComus ei jätä kylmäksi! Tässä muutama ote yhtyettä – tai oikeastaan sen ensimmäistä albumia ”First Utterance” – käsittelevästä luvusta ”Galactic Ramble” -kirjasta: ”The death metal of the folk scene.” “The weirdness of the music is further compounded by the almost unbelievable lyrics, including graphic descriptions of rape, mutilation, murder and execution.” “Quite simply one of the most bizarre and unforgettable LP’s in history, featuring music that is almost indescribable”. Tuon ensimmäisen albumin maineella Comus lunasti paikkansa progressiivisen folkin aikakirjoissa, kakkosalbumi “To Keep from Crying” jäi jo pienemmälle huomiolle.

Ja ensimmäisen levyn musiikkiin Comuksen keikkasettikin pohjautuu. Aloituksena ”Song to Comus”, taustakankaalla levyn kannen hirviö, hiilihappojäätä, sinistä, uhkaavaa valoa. Roger Wootton laulaa hienostelematta, karhea ääni ja intensiivinen tulkinta tuo mieleen Kevin Coynen. Wootton ja toinen nokkamies Glen Goring istuvat kitaroineen, Bobbie Watson seisoo miesten vierellä ja keventää Woottonin rankkaa tulkintaa kirkkaalla, ehkä vähän Annie Haslamia muistuttavalla äänellään. Basisti Andy Hellaby seisoo taka-alalla, eturivissä on neljän alkuperäisjäsenen lisäksi erehdyttävästi nuorta Barry Dransfieldiä muistuttava viulisti sekä perkussioista ja puhaltimista vastaava Jon Seagroatt.

Tahti tasoittuu, välillä ollaan hyvinkin pastoraalisissa tunnelmissa. ”Muistuttaa vähän Renaissancea”, huomauttaa tuttava. Kyllä. Kunnes Wootton tarttuu seuraavaa karmivaa tarinaa niskasta, vääntää ja kääntää. Jotkut biisit kiihtyvät hypnoottiseksi rituaaliksi, Watson paukuttaa tamburiiniaan, muutaman tanssivan katsojan kädet osoittavat kattoon, tukat heiluvat villisti. Ollaanko nyt todella vuodessa 2012?

Comuksen setti perustuu lähes täysin ensimmäiseen albumiin, lisäksi kuullaan kolme uutta biisiä, jotka Woottonin mukaan julkaistaan ep:nä tai mini-albumina. Vaikka biisit ovat aiheiltaan jopa brutaaleja ja uhkaavia, ilmapiiri on kuitenkin leppoisa. Pari kappaletta joudutaan aloittamaan kahteen kertaan, Woottonilla on ongelmia kitaransa vireessä (”tämä on se sama kitara, jota käytin silloin Comuksen levyjä tehdessämme”). Goring osoittautuu taitavaksi kitaristiksi, Seagroatt värittää biisejä loistavasti. Mielenkiintoinen keikka!

Vaikka alussa sanoin, että Comus ei jätä kylmäksi, suomalaiset eivät yhtyeen ensiesiintymisestä tässä maassa lämmenneet. Puolityhjä sali, muutamakin paikalle suostuteltu tuttu kyseli ennen keikkaa, että mikäs tämä Comus nyt oikein onkaan? Paikalla myös muutama ilmiselvästi bändistä kiinnostunut turisti.

Pekka

www.comusmusic.co.uk

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: