• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 39 muun seuraajan joukkoon

Pekka retroilee: Toni & Terry “Cross-Country”, 1973

toni terryVuonna 1967 Berkeleyssä perustetun Joy of Cooking -hippibändin kahden keulanaisen (Toni Brown ja Terry Garthwaite) country-henkinen duokiekko.

Joy of Cooking, kahden naisen ja kolmen miehen yhtye on jäänyt säälittävän pienelle huomiolle, kun San Franciscon ja ympäröivän alueen (Bay Area) 60-luvun lopun rockhistoriikkia on kirjoitettu. Yhtyeen välillä aika villistikin folkia, soulia, bluesia ja rockia yhdistelevä musiikki kyllä ansaitsisi enemmän arvostusta! Bändin sielun muodostivat kosketinsoittaja ja laulaja Toni Brown sekä kitaristi ja laulaja Terry Garthwaite – suurin osa Joy of Cookingin musiikista syntyi näiden kahden daamin sävelkynästä.

Brown oli kaksikosta selkeästi tuotteliaampi. Se vähän tasapäisti albumikokonaisuuksia, vaikka toki bändin muusikot parhaansa mukaan pyrkivätkin hörhöilemään. Brownin sävellykset ovat pianovetoisina huippumelodisia, vähän romanttisempaan ja softimpaan suuntaan kallellaan. Garthwaite sen sijaan tarjosi sävellyksissään kiperämpiä käänteitä ja funkimpaa menoa. Tuon eron kyllä pystyy päättelemään jo kuvista: Garthwaiten vallattomat, maanläheiset kikkarat voisivat hyvin olla laulamalla puristettuja, Brown taas vaikuttaa hienostuneemmalta. Ehkäpä tuosta erosta johtuen naisten äänet täydentävät erinomaisesti toisiaan: Brown melodisempi ja kuulaampi, Garthwaite ronskimpi ja kulmikkaampi. Yksi Joy of Cookingin – ja tämänkin levyn – viehätystä on juuri kahden naislaulajan ja heidän ääniensä yhteistyö.

Sanoituksellisesti molemmat daamit ovat kantaaottavia, aiheina ympäristö ja feminismikin… vahvoja, rohkeita ja selkeäsanaisia!

Tuoksuu, kesäinen maa

Ahdistivatko omat nurkat, syntyikö materiaalia joka ei Joy of Cookingin pirtaan sopinut vai mikä lienee ollut syynä, mutta Brown ja Garthwaite lähtivät vuonna 1972 toiviomatkalle päätyen Madisonin kaupunkiin Tennesseessä. Syntyi ”Cross-Country” Nashvillen parhaiden muusikoiden tuella: Charlie McCoy, Kenny Malone, Dennis Linde, Vassar Clements, Russ Hicks – tuottajana hääri Wayne Moss.

Ehkäpä tämän kiekon Brown-biisit olisivat olleet liian puhdasta countrya Joy of Cookingille; selkeästi laulumuotoisia, eivät sooloiluun innostavia. Garthwaiten kaksi biisiä sen sijaan olisivat kyllä istuneet emobändillekin. Varsinkin kiekon kolmas, kovastikin funk-henkinen, sähkisvetoinen ”I Want To Be the One”olisi innostanut Joy of Cookingin lentoon. Nytkin se kolisee ja nytkyy armottoman verevästi – lopussa intoudutaan hyvinkin sähköiseen runttaukseen, josta olisi voinut jatkaa vaikka millaisilla sooloilla.

”As I Watch the Wind” on puolestaan Brownin huippuveto: biisissä on hiven Elton Johnin ”Country Comfortia”, mutta Brownin pehmeä ääni ja kalifornialaisittain softattu versio nashville-countrysta soljuu Reginaldin omaa biisiä jouhevammin ja ehkäpä naisellisemmin. Toisaalta ”I’ve Made Up My Mind” – myös Brownin biisi – on taas hyvinkin sähköinen – kitarasoolon soittaa arvatenkin Jim Colvard. Sähkissoolo kiertyy samalla intensiteetillä ja puristuksella korkeuksiin kuin Lee Claytonin kanssa soittaneen kitaristi Phillip Donnellyn parhaat rutistukset. Olisi varmaan sopinut myös Joy of Cookingin repertuaariin.

”Cross-Country” on kokonaisuutena miellyttävän rosoinen – ei siis sliipattua Nashville-huttua isoine taustakööreineen ja sinfonioineen. Ennemminkin mieleen tulevat sellaiset countryn ja rockin vinksahtaneet yhdistäjät kuin Barefoot Jerry ja Area Code 615 – tämän levyn tuottaja Wayne Moss osallisena molemmissa!

Lainaan tähän loppuun SF Chronicle -lehden kirjoittajan Jon Carrollin luonnehdinnan Joy of Cooking -yhtyeestä ja sen kahdesta voimahahmosta. Pistämättömästi kirjoitettu.

“[Joy of Cooking is] a remarkable rock and roll band, half ballads and half boogie, with a driving rhythm section fronted by two swell women, Toni Brown (a smart, crafty songwriter who could evoke sentiment without sentimentality) and Terry Garthwaite, who sings like an angel with dirty wings.”

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.

Terry Garthwaite on jatkanut musiikin parissa – nettisivujensa perusteella yhä syvemmin musiikin – varsinkin laulun ja rummutuksen – voimaan ja sen parantaviin vaikutuksiin perehtyen sekä sanomaansa opettaen. Toni Brown on sen sijaan taiteilija, joka tuottaa ja myy valokuvien pohjalta tietokoneella muokkaamiaan kukka-aiheisia teoksia. Joitain vuosia sitten Garthwaite ja Brown julkaisivat tupla-CD:n verran ennen julkaisemattomia Joy of Cooking -äänityksiä – konserteista ja studiosta (”Back to Your Heart”).

Toni & Terry: Cross-Country (Capitol ST-11137, 1973). Japanilainen CD-julkaisu lienee olemassa.

www.joyofcookingband.com

http://terrygarthwaite.com

www.tonibrown.com

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: