• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Pekka käy keikalla: Kaamos 6.1.2012

kaamosEsiintyihän Tavastialla Colossuksen järjestämässä 15-vuotisjuhlaillassa myös Ageness sekä Jeavestone – mutta kyllä Kaamosta oli tultu katsomaan.

Illan aloitti Ageness – Tommy Erikssonilla on uudehkot soittokumppanit, joista kitaristi Petteri Hirvanen revitteli tyylitietoisesti ja varmasti. Wigwam-Piirpauke-Genesis-akselilla liikuttiin, jopa niin paljon, että Agenessin setin päättäneessä Wigwam-lainassa Cheap Evening Return bassoa soitti vierailijana Måsse Groundstroem!

Jeavestone on sitten tapaus sinänsä: kalajokilaisten sympaattinen into nostatti hyväntuulisen virneen. Levyillä kavereiden (ja daamin) musiikki tuottaa musiikillisen yllätyksen toisensa jälkeen – siis positiivisen yllätyksen. Never a dull moment! Kuten ei myöskään lavalla. Voisiko musiikkia kutsua glam-progeksi? Vauhdikasta meininkiä, jossa instrumentaalista virtuositeettia tärkeämpää oli kokonaisuus. Kiperistäkin sovituksista selvittiin kiitettävästi: on taidettu harjoitella aika lailla! Ei taustamusiikiksi.

Kaamoksen settiin sali täyttyi – rohkaisevaa nähdä, että legendalla on uskolliset ja innokkaat ystävänsä! Perusryhmää Johnny Gustafsson, Ilpo Murtojärvi, Kyösti Laihi ja Jakke Leivo oli täydennetty perkussionistilla, toisella, syntikkaan keskittyneellä kosketinsoittajalla sekä kahdella taustalaulajalla – joista toinen oli Murtojärven tytär. Lavan taakse oli viritetty taustalakana, joka toisti levykannesta tutun kuvan.

Setin ytimenä oli luonnollisesti Deeds And Talks, joka kuultiinkin kokonaisuudessaan, alusta loppuun. Levyä rutkasti kuunnelleena – silloin ja nyt myöhemminkin – totean: svengiä oli levytettyjä biisejä enemmän, armottoman paljon enemmän! Yhteissoitto sujui niin luontevasti ja orgaanisesti, että voisi kuvitella miesten soittaneen ammatikseen yhdessä vuosikaudet. Mikä ei kuitenkaan taida pitää paikkaansa? Jos kappaleella oli levyllä hienoinen lattarivivahde, lavalla se korostui: kappale lähti huimaan kiitoon. Ja jos biisiä kuljetti levyllä jykevä basson ja rumpujen yhteistyö, lavalla soitosta ilmiselvästi nauttivan Jakke Leivon basso ja laulava rumpali Gustafsson löivät tahtia levyversiotakin tymäkämmin.

Vaikka Murtojärvi Kaamoksen instrumentalismin tähti onkin, hän ei missään vaiheessa noussut tai nostanut itseään valokeilaan – kyseessä on nimenomaan bändi, jossa kaikilla soittajilla ja laulajilla, myös ydinkokoonpanoa täydentävillä, on oma luonteva osansa. Sooloja toki oli, mutta nekin hoidettiin pieteetillä, ammattimaisesti, elvistelemättä. Ja ne soolot! Ne lähtivät lonkalta luontevasti, vaivattomasti ja armottoman taitavasti ja ketterästi. Joissain soolo-osuuksissa Laihi ja Murtojärvi vuorottelivat, kävivät taidokasta vuoropuhelua. Kitara oli alkuosassa konserttia miksattu ehkä turhankin piiloon.

Sen tarkemmin yksittäisiin biiseihin paneutumatta voinee sanoa, että Deeds And Talks on osoittautunut tämän konsertin valossa hyvinkin aikaa kestäväksi kokonaisuudeksi. Kun albumi oli soitettu, Gustafsson kuulutti Kaamoksen soittavan vielä yhden biisin. Mikäs se sitten olisi?! Levyltä ylijäänyt kappale? Lainabiisi? Combination-kokoonpanon sävellys? Murtojärven soolo? No ei, vaan täysin uusi Kaamos-teos! Varoituksen sanoina Gustafsson totesi, että kyseinen biisi on pitkä – ja että ”katsotaan mitä tästä tulee”.

Pitkähän se oli. Moniosainen. Ehkä progressiivisin Kaamoksen kappaleista, jos progressiivisuudella tarkoitetaan rytmivaihdoksia, kiperiä käännöksiä, moni-ilmeisyyttä, soitannollista taituruutta. Mitä muuta uusi biisi sitten tarkoittaa? Yhtyeen uutta tulemista? Uutta Kaamos-julkaisua ehkä? Toivotaan parasta!

Pekka

4 vastausta

  1. Kävin konsertissa ja totesin samat asiat. Monellakin tapaa nostalginen juttu, kun oli Deeds and Talksin ilmestyessä nuori pitkätukkainen musiikin harrastaja. Se kolahti jo silloin kovaa, mutta valitettavasti ajoitukseltaan ihan väärään aikaan… muut musiikkijutut myi paremmin.

    • Terve! Totta puhut epäonnisesta ajankohdasta – ja ehkä myös epämuodikkaasta julkaisijasta. Matti ja Teppoon kun ei osannut yhdistää merkittävää progressiivisuutta… Mutta parempi myöhään jne. t. Pekka

  2. Encore biisi oli Todd Rundgrenin Utopia Theme, jota Kaamos soitti jo 70-luvulla. t.juha

    Kaamos
    Tavastia Klubi, Helsinki, Finland
    5 January 2012

    Taped & edited
    Lineage: SP-CMC-2 > Edirol R-09HR > wav 24bit > Audacity > wav 16bit > TLH (fix SBEs, Flac level 5)

    01 Strife
    02 Are You Turning
    03 Delightful
    04 Barokki
    05 Isabelle Dandelion
    06 Moment (Now)
    07 When Shall We Know
    08 Suit-Case
    09 Utopia Theme

    Total 1 h

    =====

    Kaamos is a Finnish progressive rock band formed in 1973. They released one album, Deeds and Talks, in 1977. The first 8 tracks of this show are the songs from that album. Utopia Theme is a Todd Rundgren cover.

    Kaamos are:
    Johnny Gustafsson/vocals, drums
    Ilpo Murtojärvi/guitar
    Kyösti Laihi/keyboards
    Jakke Leivo/bass

    Saana Murtojärvi/backing vocals
    Sanna Vartiainen/backing vocals
    Ilari Hongisto/percussion
    Kai Stenman/keyboards

    • No jopas! En todellakaan tiennyt tuota viimeistä biisiä – eikä kyllä tunnistanut myös kuuntelemassa ollut innokas Rundgren / Utopia-fanikaan… aina sitä oppii. Kiitos kommentista ja opetuksesta! t. Pekka
      PS. Tosin nyt kun muistelen, niin puhuimme parin kaverin kanssa kyllä Rundgrenista ja Utopiasta, mutta se ei yhdistynyt Kaamoksen settiin – olisiko kuitenkin ollut alitajuista, heh.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: