• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: JK ”Painting a Sun on Black Snow”, 2011, Suomi

jkTaitelijanimen JK taakse kätkeytyy kuusikymppinen ilmajokelainen lääketieteen ja kirurgian tohtori Juhani Kellosalo, joka tunnetaan myös tuotteliaana kirjailijana – tähän mennessä mieheltä on ilmestynyt kahdeksan runokokoelmaa ja kolme proosateosta. Viime kesänä omakustanteena julkaistu ”Painting a Sun on Black Snow” lienee Juhanin ensimmäinen julkinen urotyö musiikin saralla. 

Keitsi kuuntelee: Mielenkiintoista. Nimittäin se, kuinka paljon positiivinen (toki myös negatiivinen) ennakkoasenne voi vaikuttaa suhtautumisessa entuudestaan täysin vieraaseen artistiin / äänitteeseen. Kaiveltuani netistä hieman perustietoa ikätoveristani Kellosalon Juhanista, panin ”Painting a Sun on Black Snow” -CD:n pyörimään suurta ’esisympatiaa’ tuntien. Ja viiden minuutin kuluttua tiesin jo varmuudella, ettei sienimetsällä ja levymetsästyksessä harjaantunut vaistoni pettänyt minua tälläkään kertaa…

Samalla tunsin myös ensimmäiset kateuden pistot siitä, että Juhani on toteuttanut ilmeisen pitkään itäneen haaveen asiasta, josta itse edelleenkin vain uneksin.

CD:n mukana saapuneessa saatekirjeessä Juhani toteaa musiikkinsa asettuvan tyylillisesti ’jonnekin progen, jazzrockin ja taiderockin suunnille’, levyn toteutustapaa hän luonnehtii ilmaisulla ’oldfieldmäisesti yksin’. En väitä vastaan. Ehkä sanan ’sinfoninen’ progen eteen liittäisin.

Kaikki ”Painting a Sun on Black Snow” -CD:n kymmenen biisiä ovat siis JK:n itsensä säveltämiä, sovittamia, tuottamia ja tietysti myös soittamia. Viimeiseksi sijoitettua nimiraitaa lukuun ottamatta materiaali on instrumentaalikamaa. Kitarat ja koskettimet ovat Juhanin pääsoittimia, rumpujakkaralla istujaa uskallan veikata rytmikoneeksi. ”Kytö”-rallissa on myös majesteettisesti soiva selloteema – ihan kuulostaa aidolta puusta tehdystä instrumentilta minun korviini. Tiedä häntä sitten.

Soittajana JK on kova luu; hyvällä maulla siunattu, tarkkuuteen panostava, teknisesti kyvykäs ja erittäin sounditietoinen ’ammattireiska’. Myös äänitys – kotistudiosta kun puhutaan – on onnistunut vallan erinomaisesti. Aikaa projektiin on taatusti palanut tovi poikineen, sillä minkäänlaista hätäilyn makua en lopputuloksesta aisti, kompromissiväsymyksestä puhumattakaan.

Säveltäjänä Juhani ei ole mikään yltiöpäinen kokeilija. Selkeät melodiakaaret, sovinnaiset sointukulut ja länsimaisen musiikin perinteisiä esteettisiä arvoja kunnioittavat harmoniset ratkaisut ovat yhteisiä perusnimittäjiä kaikille biiseille. Omaan ajatus- / tunnemaailmaani tenhoa tuovaksi laatumusiikiksi homma jalostuu kuitenkin vasta lisämääreillä ’syvämietteisyys’, ’sielukkuus’ ja ’suomalaisuus’. Eiköhän juuri kotomaamme ainutlaatuinen luonto vahvasti toisistaan poikkeavine vuodenaikoineen ole ollut keskeinen inspiraation lähde koko levylle. Anssi Tikanmäki ja Pekka Pohjola nousevat aina välillä mieleen.

Tällaisessa ’yhden miehen piilopirttiprojektissa’ tekeminen on niin kokonaisvaltaista ’tässä ja nyt’ -meininkiä, ettei säveltämistä, sovittamista, soittamista ja äänittämistä voi oikein erottaa toisistaan. Siitä huolimatta kumarran erikseen sovituksille, joihin JK on onnistunut tiivistämään sen olennaisen kustakin biisistä – unohtamatta kuitenkaan pieniä, pirteää lisäväriä tuovia detaljeja. ”Painting a Sun on Black Snow” onkin hyvin selkeä levy, jonka soivaa juonta on ilo seurata.

Tämän lekurin potilaaksi uskaltaisin jopa minäkin tulla🙂

Pekka kuuntelee (sekä autossa että kotona): Tekijän maininta ”oldfieldmaisuudesta” asetti odotukset tiettyyn asentoon. Artistista en tiennyt etukäteen mitään, saatekirjeessä oli toki maininta, että hän on aikaisemmin julkaissut kaunokirjallisuutta – monipuolinen renessanssimies siis?

Oldfieldin pitkiin kaariin ei tällä levyllä kuitenkaan tähdätä, vaan Oldfieldillä viitataan tee-se-itse-meininkiin. Sen mukaisesti Kellosalo on säveltänyt ja sovittanut biisit sekä soittanut kaikki instrumentit. Tämä tuo mukanaan kotikutoisuutta, jolla tässä yhteydessä tarkoitan sympaattisuutta ja tärkeilemättömyyttä.  Henki – ja osin soundimaailmakin – on samanlainen kuin parin muun individualistin itsekseen tekemä ja suuresti arvostamani levy. Nimittäin Emitt Rhodesin eka soolo ja Paul McCartneyn eka soolo. Ehkäpä Kellosaloa lähempänä on McCartneyn kiekko, jolla silläkin välillä aika yksinkertaisesta ideasta tai melodianpätkästä sidosaineilla leivotaan kokonainen biisi. Kellosalo ilmiselvästi nauttii tekemisistään. Ja sen lisäksi hänellä on luonnollisesti sanottavaa ja taitoa musiikillisten ideoittensa toteuttamiseen.

Kokonaisuutena kiekko mieltyy hyvin elokuvallisena – jokainen kappaleista sopisi vähän erityyppisten kohtausten taustalle. Elokuvallisuutta korostaa, että levy on nimikappaletta lukuun ottamatta instrumentaalinen. Soittajana Kellosalon mukavuusalue on sävellettyjen ja sovitettujen melodioiden tulkinnassa, ei vapaassa improvisaatiossa. Soittimissa ja sovituksissa on sopivasti variaatiota – jossain melodiaa kuljettaa sähkökitara, jossain sähköpiano, jossain saksofoni (tai syntikka?), jossain vilahtaa huuliharppu.

Huomioita muutamasta kappaleesta: entinen itseäni miellyttävät ”Kytö” – ylväs ja hyvin pohjoismaalainen, oikeastaan tolosmainen sävellys sekä laulettu nimikappale.”Painting a Sun on Black Snow” on hymnimäinen, paatoksellinen fanfaari. Sen juhlallinen tunnelma tuo mieleen Eric Matthewsin ”It’s Heavy in Here” -kiekon. Varovainen laulu, joka tuntuu pelkäävän tunnelman hajottamista. Onpa sävelmässä U2:n uljauttakin, mukana myös albumin toimivin kitarasoolo.

”Talkoot” tuo jostain syystä mieleen Matti Järvisen soolokiekon – Järvisen ja huippukumppanien soittotaitoon ei toki ylletä, mutta tässä rytmiltään vähän lompsivassa biisissä sähkökitara- ja sähköpianosoolotkin sopivat muottiin. ”Pakkaspakkaus” -biisi on yksinkertainen ja hauras, kokonaisuus sinnittelee kuitenkin loppuun saakka ehjänä elossa. ”Eye of Flurry” – maisemakuva Suomesta. Juu, kirjoitan noin ihan parillakin merkityksellä.

Sympaattinen levy siis. Ja kuten Keitsi aiemmin on ilmaissut, sellainen, jollaisen toivoisi itsekin joskus tekevänsä (gulp!).

JK ”Painting a Sun on Black Snow” (Omakustanne NCBJ 5301, 2011)

Juhani Kellosalon kotisivut löydät täältä http://www.netikka.net/juhani.kellosalo. Palikan ”Kolumneja” alta löydät muuten mainion jutun vinyyleistä. Henkilöesittelyn ja ajatuksia erilaisista asioista voit lukea täältä www.seinajoki.fi/kirjasto/kirjailijat/kellosalo.htm. Ja biisinäytteitä pääset kuuntelemaan täällä www.myspace.com/JKBellforest, myös CD:n tilaaminen onnistuu sieltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: