• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Keitsi kiertää maailmaa: Skaldowie ”Krywan, Krywan”, 1972, Puola

Edistyksellistä puolalaisesta rockmusiikista puhuttaessa mieleen tulevat ensimmäisinä nimet Niemen ja SBB. Upeita artisteja molemmat, mutta eivät likimainkaan ainoita tutustumisen / kehumisen arvoisia polskiprogen sanansaattajia.

Krakovassa kesällä 1965 perustettu Skaldowie kuuluu puolalaisen rockin nestorisarjaan. Bändin ensimmäiset pitkäsoitot ovat siksi pliisuja popbeatpaloja, etten ole koskaan jaksanut kuunnella niitä läpi. Mutta! Niin monen muun itäeurooppalaisen suosikkiyhtyeen tavoin myös Skaldowie hallitsi suvereenisti muuntautumisleikin. Vai pitäisikö sitä kutsua ajan hermolla olemiseksi…

Vuosina 1970 – 1976 bändi julkaisi puolisen tusinaa albumia, joista voidaan huoletta käyttää luonnehdintaa progressiivinen. Osa kiekoista on vallan mainioita, vuonna 1972 ilmestynyt ”Krywan, Krywan” suorastaan erinomainen. Nimensä se on saanut Puolan ja Slovakian rajaa seuraavan Tatravuoriston kuvauksellisesta Krivan-huipusta. Itse asiassa koko A-puolen täyttävän nimibiisin innoittajana ja johtomotiivina on toiminut kaunis paikallinen kansanlaulu ”Krywaniu, Krywaniu”.

Lyhyellä introlla ja moniäänisella slaavilaisella laulannalla käynnistyvä biisi vie ensialkuun ajatukset neuvostoaikaiseen folkpopprogeen – vaikkapa valkovenäläiseen Pesniaryyn ja ukrainalaiseen Kobzaan. Se on kuitenkin vasta kehittelyvaihetta, sillä pian Skaldowien kundit alkavat irrotella oikein tosissaan.

Luvassa on varsin vaihtelevaa meininkiä kosketinsoittaja Andrzej ja viulisti Jacek Zielinskin (veljeksiä ovat) riehakkaista sooloista, rauhallisista suvantovaiheista, avantgardisista / krauthenkisistä äänikokeiluista ja klassisista lainoista väkevään riffittelyyn. Myös alun laulettua johtoteemaa  paisutellaan vielä pariinkin eri otteeseen.

Vaikka ”Krywaniu, Krywaniu” on monimuotoinen, tunnelmallisia ja tyylillisiä vaihteluita viljelevä opus, on perusasiat pidetty varsin simppeleinä. Riffit ja sointurakenteet ovat tehokkaan yksinkertaisia Konrad Ratynskin pintaan nostetun bassottelun pitäessä homman mallikkaasti kasassa. Aina välillä meikämannen mieleen putkahtaa The Nice.

Hieno homma, upea hengentuote –  virkistävä ja tunnelmiltaan / näköaloiltaan vaihteleva kuulonvarainen patikkaretki Krivan-vuoren ilmeisen upeisiin maisemiin!

Pahaa sanottavaa ei löydy neljän ’pikkubiisin’ B-puolestakaan. Santanaan vahvasti assosioituvalla rytmi-iloittelulla starttaavaa ”Juhaz Zmarl” esittelee Andrzej Zielinskin kykyjä jazzpianojakkaralla, ja velipoika Jacek on hänkin vaihtanut viulun trumpettiin. Myös kitaristi Jerzy Tarsinski pääsee esittelemään solistisia kykyjään.

Lyhyt ”Jeszcze kocham” on hieman Chicago (Transit Authority) -tyyppinen välipala, josta mieleen jää etenkin hieno laulumelodia. ”Gdzie mam ciebie szukac” rävähtää puolestaan käyntiin vahvalla, perinteistä 12-tahtista blueskaavaa noudattelevalla kitarariffillä. Ja taas on tarjolla vahvasti sykkivää perkussiointia ja verevää soolosoitantaa.

Urkuteemalla / -soololla alkava, samalla kiekon päättävä ”Fioletowa dama” on instrumentaalibluesjamipala, jossa Ratynskin basso on vielä normaaliakin vahvemmin framilla. Pohjois-Amerikasta 1969 ostetun Hammondin ohella sooloja soitetaan myös kitaralla ja viululla.

”Krywan, Krywan” on ehdottomasti levy minun makuuni. Kahden illan ja alkuyön aikana Varsovan National Philharmonic Hallissa ilman isompia päällekkäisäänityksiä purkitettu kiekko on rohkea, spontaani, kunnianhimoinen kuin myös sopivan / mukavan omaperäinen osoitus ’itäprogen’ tähtihetkistä. Voisin kuvitella, että sessiot Varsovan kevätyössä ovat olleet hyvinkin inspiroivia.

Vuonna 1976 ilmestynyt ”Stworzenia swiata czech druga” oli Skaldowien viimeinen progressiivinen pitkäsoitto. Sen jälkeen – itse asiassa aina viime vuosiin asti –  yhtye on julkaissut suhteellisen ahkerasti uutta materiaalia, johon ainakin kotikontujen nostalgikot ovat olleet kuralla.

Itse olen niistä suunnilleen yhtä innostunut kuin noista kolmesta ensimmäisestä 1960-luvun lällärilätystä. Kun en piruparka osaa edes tanssia 🙂

Skaldowie ”Krywan, Krywan”, Muza SXL 0888. Alkuperäinen puolalainen vinyylijulkaisu vuodelta 1972, saatavana myös monona (XL 0888). Levystä löytyy uusintajulkaisut sekä LP:nä että CD:nä.

”Krywan, Krywan” -kiekosta voit lukea huikeita kehuja täältä: www.progarchives.com/album.asp?id=12729. Sivulla on linkki myös kattavaan bändidiskografiaan in English. Kaikki Retrokin puolankieliset lukijat vierailevat ehkä mieluummin yhtyeen kotivuilla www.skaldowie.pl/.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: