• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Pekka retroilee: Wendy Waldman ”The Main Refrain”, 1976, USA

wendy waldmanYksi edustavimpia länsirannikko-levyjä, ilmestyi vähän ennen kuin tyyli – sen pöhöttyneimpien edustajien toimesta – sisäsiitti ja jalosti itsensä hengettömäksi.

Joskus aikoinaan etsin täydellistä länsirannikko-kiekkoa: auringonpaisteista, melodista, hyvin sovitettua, sielukkaasti mutta ei kuitenkaan liian sielukkaasti soitettua – ehkä vähän puunattua ja arkielämästä vieraantunutta? Ei liikaa countrya, ei liikaa rockia – mukana saa olla myös naisia. Löysin jostain Wendy Waldmanin ja tämän hänen neljännen soololevynsä (olisiko suosittelijana ollut Lehtirannan Eki?). Waldmanin taustoja pengottuani löytyivät myös Karla Bonoff, Andrew Gold ja Kenny Edwards, eli Waldmanin kanssa muodostettu Bryndle-kvartetti.

Bryndle ei alkuaikoinaan, 60-70-lukujen vaihteessa saanut levyä julkaistua, joten jäsenet suuntasivat soolourille. Kenny Edwards oli jo 60-luvulla kuulunut Linda Ronstadtin Stone Ponies -yhtyeeseen, joten oli luonnollista palata tuohon postiin. Ronstadtin kultakauden koittaessa taustavoimiin liittyi myös Andrew Gold. Waldman ja Bonoff navigoivat soolourille.

Yhteistähän lähes kaikille tämän klikin tekemille kiekoille oli, että samat soittajat musisoivat yhdessä ja erikseen toinen toistensa levyillä. Dan Dugmore, Waddy Wachtel, Danny Kortchmar, Lee Sklar, Craig Doerge, Russ Kunkel, David Foster, Michael Botts, David Kemper… tuottajina häärivät ahkerimmin mm. Peter Asher, Nik Venet ja John Boylan. Tuloksena oli tasalaatuista musiikkia – mutta mitä sliipatummaksi ja persoonattomammaksi kiekot muokkaantuivat, sitä vähemmän niistä löytyi tarttumapintaa ja ainakin tämän kuuntelijan ote lipsui. Sen vuoksi mieli olikin aika vastaanottavainen, kun nuoret vihaiset kaverit rynnivät esiin.

”The Main Refrain” puhutteli jo kansikuvastaan alkaen: eksoottisen hehkeä artisti tummat hiukset valloillaan, vähän uhmakas mutta raukea ilme – hippimeininkiä, sanon minä. Ja takakannessa Tyyneen valtamereen laskevan oranssin auringon säteissä Waldmanin voimakas profiili (tällaisen kuvan ainakin mielikuvitukseni haluaa rakentaa).

Katson biisilistaa ja huomaan muistavani joka ainoan kappaleen – tulikohan tätä silloin aikoinaan veivattua enemmän kuin tohtori määräsi? Tai sitten ajankohta oli otollinen ja vastaanotin vireessä… Toki silläkin on merkitystä, että musiikki – siis sävellykset ja sanoitukset, laulu, soitto ja sovitukset – on erinomaisen vakuuttavaa. Ja sitä se on vielä tänäänkin. Soundillisesti ollaan länsirannikko-rockin hedelmällisimmässä vaiheessa: soitossa ja soittimissa on luonnollisuutta ja luontevuutta, sovitukset ovat ilmavia ja ilmeikkäitä, Waldmanin laulu vivahteikasta ja vahvaa.

Esimerkkejä, kohokohtia?

Avausbiisi ”Eagle And the Owl”– Andrew Goldin slidesoolo, jota Waddy Wachtel vielä omine kitaroineen kirittää. Linda Ronstadtin taustalaulun osuus on niin vahva, että oikeastaan kyseessä on duetto. Nimibiisi ”The Main Refrain” esittelee Jim Hornin, Chuck Findlayn, Don Menzan ja Jay Migliorin puhaltimet, soinnissa on jotain samaa kuin Van Morrisonin ”Hard Nose the Highwayn” maisemallisissa taustoissa – ei solistisia elkeitä, ei isoa tuuttausta. Ja mikä kööri: Bonoff, Ronstadt, Waldman, Edwards, Gold! Ja vaikka soittajat ovat huipputyyppejä, Waldmanin ääni säilyy ehdottomana sankarina.

Tuottaja Peter Bernstein on auttanut luomaan monipuolisen, kunkin kappaleen tunnelmaa palvelevan äänimaailman, jota väritetään muutaman soittimen – pääasiassa erilaisten kitaroiden – vähäeleisillä mutta osuvilla iskuilla. Näistä esimerkkinä vaikkapa ”Soft And Low”, jossa Kenny Edwardsin päällekkäisäänitetyt kitarat kutovat miellyttävän, hieman kaikuisen maton. Tai jostain syystä varhaisen Rickie Lee Jonesin mieleen tuova, folkmainen ”Is He Coming At All”: kaukana soiva jousitausta, helmeilevä ja aurinkoinen kitarasoolo. ”West Coast Blues” – noh, bluesahtava – tai kuinka blues tällainen folk-pohjainen biisi nyt voi olla. Waddy Wachtel ja Steve Cropper vetäisevät vuoronperään vähäeleiset mutta sitäkin enemmän kertovat soolot, gospelmaisessa taustakuorossa myös Taj Mahal.

”Goodbye Summerwind” istuu napisti tähän vuodenaikaan. Ehkä popein sävellys, jota herkistää Jim Hornin kuulas nokkahuilu (!) ja haikea sanoitus – ”menetkö vai jäätkö, ja jos menet, tuletko joskus vielä takaisin?”. Jonkinasteinen mieltä eheyttävä ja lohduttava surumielisyys kuultaa koko levystä: alkusyksyn kuulas auringonpaiste, muutamat syystuulessa putoavat lehdet, auringon laskiessa viileys värisyttää. Ja lopetusbiisiin ”Back by Fall”: hidas ja levollinen, muutama jazzahtava käännös – David Fosterin piano, Victor Feldmanin vibrafoni, tuottaja Peter Bernsteinin basso ja Michael Bottsin vispilät. Vaeltajan jäähyväislaulu: levoton mieli pakottaa tien päälle, saa nähdä tulenko syksyksi takaisin.

Kaiken kaikkiaan hieno albumi – ja upea ura, josta ei juuri otsikoita ole revitty. Waldmanin (ja myös Bonoffin) musiikki on ikävä kyllä jäänyt diggareiden aarteeksi. Mutta heille (eli meille) se on sitäkin rakkaampaa.

”The Main Refrainin” jälkeen Waldmanin ura jatkui, vaikka nuoret vihaiset miehet saivat koko musiikkiteollisuuden hetkeksi varpailleen. Kuvittelen, että Waldmanin seuraava albumi, vuoden 1978 ”Strange Company” kertoi jo tästä: sointi oli raskaampi, Cretones-kitaristi Mark Goldenberg jopa jyräsi, Mike Flickerin tuotanto kallistui AOR-kyljelle. Seurasi vielä muutama oma albumi, samanaikaisesti runsaasti tuotanto- ja sävellyshommia muille artisteille. Ura jatkuu edelleen mm. The Refugees -triossa Cindy Bullensin ja Deborah Hollandin kanssa.

Waldmanin levyjä on myynnissä mm. hänen oman nettisaittinsa kautta.

Wendy Waldman: The Main Refrain (Warner Bros. BS 2974, 1976, CD: Collectors’ Choice 576)

www.wendywaldman.com

www.bryndle.com

http://www.karlabonoff.com

www.waddywachtelinfo.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: